Onko teillä kokemuksia parisuhdeterapiasta? Olisi hyvä kuulla jonkinlaisia kokemuksia, hyvässä ja pahassa. (Oletuksena tietysti se että terapeutti oli sinut naisparin kanssa eikä tehnyt seksuaalisesta suuntautumisesta ongelmaa, vaan osasi keskittyä itse asiaan).
Kävittekö heti ongelmien ilmetessä vai vasta viimeisellä minuutilla, kun jompi kumpi oli jo lähdössä suhteesta? Mistä siellä puhuttiin ja miten, kävittekö kerran vai useamman? Revittiinkö tunteet vain entistä enemmän hajalle vai oliko keskustelu rakentavaa? Oliko terapeutin asenteena korjata ja ratkaista ongelmia, vai myötäilikö hän pessimistisempää puoliskoa ("Koska susta tuntuu tuolta nyt niin eihän tässä varmaan ole mitään tehtävissä"), kuten olen kuullut joidenkin tekevän ns. pikaratkaisuja? Tuottiko terapia tulokseksi kestävämmän liiton tai jopa "uudelleenrakastumisen", vai päädyittekö terapiasta huolimatta (tai jopa sen avustamana!) eroon?
(Kirjoitin aiempaan ketjuun, jonka otsikko on "Ahdistus", ja olen se nimimerkki jonka armas puoliso on tullut tulokseen ettei suhteella taida olla tulevaisuutta - olisi pitänyt käydä terapiassa ajoissa :'( mutta ensi viikolla yritetään silti.)
Tilanteemme hyvät puolet:
- Raukkautta on edelleen vahvasti.
- Emme syyttele toisiamme, emme riitele, pyrimme olemaan loukkaamatta.
- Molemmat ovat panostaneet tähän suhteeseen paljon, joten uloskäveleminen ei varmaan ole kummallekaan mikään pikkujuttu...
Huonot puolet:
- Lukkiutunut tilanne on kutenyt pinnan alla pitkään.
- Kumppani on pikaihastunut uuteen naiseen.
- Hän on hyvin pessimistinen suhteen tulevaisuuden - ja terapian - suhteen... Vaikka pelkääkin että samat ongelmat voisivat olla edessä mahdollisessa uudessakin suhteessa.
Parisuhdeterapia?
15
1734
Vastaukset
- jorojukka-kukka
Ei kai terapia koskaan tule liian myöhään. Turha surra eilistä, koska sitä ei enää ole. Kannattaa aloittaa kaiken tänään, terapiankin.
Nuo pikaihastumiset ovat muuten vaarallisia ja tulevat usein väärissä tilanteissa, esim. kun omassa suhteessa on ongelmia. Sitä etsitään tavallaan lohtua, eikä keskitytä siihen, missä ollaan ja mihin pitäisi keskittyä. Eli omaan suhteeseen.
Toivotan pikaisia toimia ja onnistumista sinulle!- kahden vaiheilla
Kiitos positiivisesta ajatuksesta ja toivotuksesta. Kunpa vielä saisin vinkin tähän mitä sanoit:
"Sitä etsitään tavallaan lohtua, eikä keskitytä siihen, missä ollaan ja mihin pitäisi keskittyä. Eli omaan suhteeseen."
Miten voisin saada hänet ajattelemaan tai edes harkitsemaan asiaa tuolta kannalta? En tahdo painostaa, mutta en myöskään tahtoisi nähdä hänen ottavan enemmän ja enemmän etäisyyttä vaikka paljon voisi vielä pelastaa. Kunpa vain saisin hänet ajattelemaan tulevaisuudesta edes vähän positiivisemmin. (Rakkauttani todistelemalla se ei ainakaan taida onnistua... Ja mulla on niin paha olo hänenkin puolestaan.) - LaikaQ
kahden vaiheilla kirjoitti:
Kiitos positiivisesta ajatuksesta ja toivotuksesta. Kunpa vielä saisin vinkin tähän mitä sanoit:
"Sitä etsitään tavallaan lohtua, eikä keskitytä siihen, missä ollaan ja mihin pitäisi keskittyä. Eli omaan suhteeseen."
Miten voisin saada hänet ajattelemaan tai edes harkitsemaan asiaa tuolta kannalta? En tahdo painostaa, mutta en myöskään tahtoisi nähdä hänen ottavan enemmän ja enemmän etäisyyttä vaikka paljon voisi vielä pelastaa. Kunpa vain saisin hänet ajattelemaan tulevaisuudesta edes vähän positiivisemmin. (Rakkauttani todistelemalla se ei ainakaan taida onnistua... Ja mulla on niin paha olo hänenkin puolestaan.)Entä jos hän todellakin haluaa pois? Ellei hän yksinkertaisesti ole enää sydämessään mukana suhteessa, eikä onnellinen siinä? Joskus käy myös niin. Se on paha tilanne ja sattuu molemmin puolin kovaa mutta jossain kohtaa on joskus piste, jonka jälkeen paluuta ei ole.
Tämä on minusta asia, joka pitäisi selvittää ensimmäisenä. Onko tuolla toisella TODELLA motivaatiota ja halua yleensä jatkaa suhdetta vain suostuuko hän pitkin hampain terapia-ajatukseen vain siksi, ettei henno sanoa sinulle ei. Onko hänen pessimisminsä oikeastaan vihje, että hänellä ei motivaatiota ole? Olette kuitenkin eläneet yhdessä ja sen ein sanominen voi siksi olla hyvin vaikeaa, samoin sen tunnustaminen, ettei tunne enää kuten tunsi aiemmin. Pikaihastuminen voi toimia vain pisteenä i:n päällä, keinona päästä pois, konkreettisena syynä ja selityksenä, jota vastaan ei ole argumentteja.
Joka tapauksessa epävarmuudesta ja keskeneräisyydestä suhteessa kannattaa pyrkiä eroon. Se syö ihmistä varsin tehokkaasti ja saa asiat mutkistumaan entisestään. En oikeastaan suosittelisi takertumaan, jos toinen on lähdössä. Itsellänikin on kokemusta eroamisesta ja tiedän miten kipeää se tekee mutta juuri siksi uskon, että yksi terävä viilto paranee kuitenkin helpommin kuin pitkään jatkunut repivä tilanne. Väkisin ei ketään voi pitää. Ei vaikka miten itse haluaisi.
Toivottavasti joka tapauksessa saatte asiat jollakin tavalla ratkaistua. Ratkaisemattomuus ja ilmassa roikkuvat päätökset ovat kuitenkin se pahin vaihtoehto. - tarkoitat
LaikaQ kirjoitti:
Entä jos hän todellakin haluaa pois? Ellei hän yksinkertaisesti ole enää sydämessään mukana suhteessa, eikä onnellinen siinä? Joskus käy myös niin. Se on paha tilanne ja sattuu molemmin puolin kovaa mutta jossain kohtaa on joskus piste, jonka jälkeen paluuta ei ole.
Tämä on minusta asia, joka pitäisi selvittää ensimmäisenä. Onko tuolla toisella TODELLA motivaatiota ja halua yleensä jatkaa suhdetta vain suostuuko hän pitkin hampain terapia-ajatukseen vain siksi, ettei henno sanoa sinulle ei. Onko hänen pessimisminsä oikeastaan vihje, että hänellä ei motivaatiota ole? Olette kuitenkin eläneet yhdessä ja sen ein sanominen voi siksi olla hyvin vaikeaa, samoin sen tunnustaminen, ettei tunne enää kuten tunsi aiemmin. Pikaihastuminen voi toimia vain pisteenä i:n päällä, keinona päästä pois, konkreettisena syynä ja selityksenä, jota vastaan ei ole argumentteja.
Joka tapauksessa epävarmuudesta ja keskeneräisyydestä suhteessa kannattaa pyrkiä eroon. Se syö ihmistä varsin tehokkaasti ja saa asiat mutkistumaan entisestään. En oikeastaan suosittelisi takertumaan, jos toinen on lähdössä. Itsellänikin on kokemusta eroamisesta ja tiedän miten kipeää se tekee mutta juuri siksi uskon, että yksi terävä viilto paranee kuitenkin helpommin kuin pitkään jatkunut repivä tilanne. Väkisin ei ketään voi pitää. Ei vaikka miten itse haluaisi.
Toivottavasti joka tapauksessa saatte asiat jollakin tavalla ratkaistua. Ratkaisemattomuus ja ilmassa roikkuvat päätökset ovat kuitenkin se pahin vaihtoehto.kun sanot "Joka tapauksessa epävarmuudesta ja keskeneräisyydestä suhteessa kannattaa pyrkiä eroon."
Ollappa valmis ja varma, niin olisi ihmisen hyvä olla. Sen jälkeen vasta ryhtyisi mihinkään, ihmissuhteissa ja kaikessa muussakin.
Olisiko elämä eletty ennen kuin tuntisi itsensä varmaksi, ennen kuin olisi valmis? Jos sittenkään, aina kun parantamisen varaa on ja tulevasta ei voi koskaan tietää. Parempi kun ei muistaisi mennyttä eikä raamittaisi luonnostelujaan tulevaisuuden suhteen.
Silloin ehkä uskaltaisi johonkin ryhtyä jo eläessään. - jorojukka-kukka
kahden vaiheilla kirjoitti:
Kiitos positiivisesta ajatuksesta ja toivotuksesta. Kunpa vielä saisin vinkin tähän mitä sanoit:
"Sitä etsitään tavallaan lohtua, eikä keskitytä siihen, missä ollaan ja mihin pitäisi keskittyä. Eli omaan suhteeseen."
Miten voisin saada hänet ajattelemaan tai edes harkitsemaan asiaa tuolta kannalta? En tahdo painostaa, mutta en myöskään tahtoisi nähdä hänen ottavan enemmän ja enemmän etäisyyttä vaikka paljon voisi vielä pelastaa. Kunpa vain saisin hänet ajattelemaan tulevaisuudesta edes vähän positiivisemmin. (Rakkauttani todistelemalla se ei ainakaan taida onnistua... Ja mulla on niin paha olo hänenkin puolestaan.)Saada toinen näkemään toimintansa järjettömyyttä ja sitä se mielestäni on. On järjetöntä sännätä uuteen ihastukseen silloin, kun oma suhde on hoitamatta.
Jokainen parisuhde on yksilöllinen kokonaisuus. Toisiin auttaa toiset asiat ja toisiin toiset. Yhteiselämään tarvitaan kaksi. Jos toinen lossaa, niin hommasta ei tule mitään. Valitettavasti.
Tavallaan kannattaa itsekin punnita, mitä todella haluaa, minkälaisen suhteen ja minkälaisen kumppanin. Haluaako epävarmuutta elämäänsä, haluaako sitä sietää. Se on kaikki meidän omaa valintaa. Luovuttaminen sattuu helkkaristi, tiedän, mutta pitää lähteä uutta suhdetta rakentamaan siten, että kumpikin on varmasti mukana. Jos vähääkään alussa on epäilyjä, niin suhdetta ei kannata jatkaa. Suhteen tärkein kohta on sen aloitus. Silloin tehdään ne kysymykset, jotka selvittävät tulevaisuutta hyvin pitkälle ja lyödään lukkoon suunnitelmia. Jos toinen ei halua niin toimia, niin siitä ei jatkossakaan seuraa mitään hyvää.
Tosin pakko muistuttaa, että suhteet ovat niin erilaisia, mutta tämä on oma katsomukseni ja elämänkokemukseeni perustuva havainto. - jorojukka-kukka
tarkoitat kirjoitti:
kun sanot "Joka tapauksessa epävarmuudesta ja keskeneräisyydestä suhteessa kannattaa pyrkiä eroon."
Ollappa valmis ja varma, niin olisi ihmisen hyvä olla. Sen jälkeen vasta ryhtyisi mihinkään, ihmissuhteissa ja kaikessa muussakin.
Olisiko elämä eletty ennen kuin tuntisi itsensä varmaksi, ennen kuin olisi valmis? Jos sittenkään, aina kun parantamisen varaa on ja tulevasta ei voi koskaan tietää. Parempi kun ei muistaisi mennyttä eikä raamittaisi luonnostelujaan tulevaisuuden suhteen.
Silloin ehkä uskaltaisi johonkin ryhtyä jo eläessään.Ihminen on harvoin valmis, mutta omaa keskeneräisyyttään ei kannata hoitaa parisuhteessa siten, ettei tiedä mitä tahtoo tai että käyttää toisen rakkautta hyväkseen olematta itse 100 %:sti mukana. Se on väärin toista ihmistä kohtaan.
- kahden vaiheilla
jorojukka-kukka kirjoitti:
Saada toinen näkemään toimintansa järjettömyyttä ja sitä se mielestäni on. On järjetöntä sännätä uuteen ihastukseen silloin, kun oma suhde on hoitamatta.
Jokainen parisuhde on yksilöllinen kokonaisuus. Toisiin auttaa toiset asiat ja toisiin toiset. Yhteiselämään tarvitaan kaksi. Jos toinen lossaa, niin hommasta ei tule mitään. Valitettavasti.
Tavallaan kannattaa itsekin punnita, mitä todella haluaa, minkälaisen suhteen ja minkälaisen kumppanin. Haluaako epävarmuutta elämäänsä, haluaako sitä sietää. Se on kaikki meidän omaa valintaa. Luovuttaminen sattuu helkkaristi, tiedän, mutta pitää lähteä uutta suhdetta rakentamaan siten, että kumpikin on varmasti mukana. Jos vähääkään alussa on epäilyjä, niin suhdetta ei kannata jatkaa. Suhteen tärkein kohta on sen aloitus. Silloin tehdään ne kysymykset, jotka selvittävät tulevaisuutta hyvin pitkälle ja lyödään lukkoon suunnitelmia. Jos toinen ei halua niin toimia, niin siitä ei jatkossakaan seuraa mitään hyvää.
Tosin pakko muistuttaa, että suhteet ovat niin erilaisia, mutta tämä on oma katsomukseni ja elämänkokemukseeni perustuva havainto.Suhteen alku oli kaikn puolin ihanaa aikaa, ja selvitimme silloin hyvinkin tarkkaan mitä elämältä ja suhteelta toivomme. Kaikki tuntui käyvän ykaiin. Vaan eipä sekään suojannut meitä väärinkäsityksiltä, niiden aiheuttamalta haavoittumiselta ja nykyiseltä tulehtuneelta tilanteelta. Ei vaikka unelmamme olivat hyvinkin yhteensopivat. Tajusimme vain tiettyjä asioita kunnolla liian myöhään...
- LaikaQ
tarkoitat kirjoitti:
kun sanot "Joka tapauksessa epävarmuudesta ja keskeneräisyydestä suhteessa kannattaa pyrkiä eroon."
Ollappa valmis ja varma, niin olisi ihmisen hyvä olla. Sen jälkeen vasta ryhtyisi mihinkään, ihmissuhteissa ja kaikessa muussakin.
Olisiko elämä eletty ennen kuin tuntisi itsensä varmaksi, ennen kuin olisi valmis? Jos sittenkään, aina kun parantamisen varaa on ja tulevasta ei voi koskaan tietää. Parempi kun ei muistaisi mennyttä eikä raamittaisi luonnostelujaan tulevaisuuden suhteen.
Silloin ehkä uskaltaisi johonkin ryhtyä jo eläessään.Tarkoitin juuri keskustelun aiheena olevan tilanteen kaltaista epävarmuutta ja keskeneräisyyttä, en niinkään koko elämän ja ihmisenä olemisen.
Minä luulen, ettei ihmisen noin yleensä kuulukaan olla koskaan "valmis". Tämä elämä on vain pätkä pitkällä tiellä. Jos täyttä varmuutta etsii, jää elämä elämättä. Juuri siksi myös toisinaan se yksi radikaali leikkaus on tervehdyttävämpi kuin yksikään vitamiini. Se lopettaa liian jossittelun ja antaa vapauden jatkaa elämää, etsiä jotakin muuta, joka kenties onkin oikeampaa kuin tämä mikä nyt on. Elämä on liian lyhyt puolittain elettäväksi.
- T.Rapia
ottaa selville terapeutin taustat, kysyä häneltä itseltään.Vielä kun on olemassa niitä vanhan ajan psykoanalyyttisesti suuntautuneita terapeutteja, joille homoseksuaalisuus on sairaus ja/tai seurausta vahvasta äitisuhteesta ja heikosta isäsuhteesta. Näitä on yllättävän paljon liikkeellä, tälllaisiakin terapeutteja.
Itse olen käynyt aikoinaan exän kanssa terapiassa ja auttoi kyllä, suhteemmen tasapainottui. Tosin se vaatii kyllä, että molemmat ovat valmiita työskentelemään yhteisen päämäärän eteen. Exäni ei lopulta ollut ja niinpä myöhemmin erosimme terapian hetkellisistä mukavista vaikutuksista huolimatta.- jorojukka-kukka
Molempien osapuolten tulee olla halukkaita tekemään työtä suhteen eteen. Alleviivaus vielä MOLEMPIEN -sanalle.
- kahden vaiheilla
Tiedän että terapeutille naisparit ovat OK eikä hän näe sitä ongelmana.
- T.Rapia
kahden vaiheilla kirjoitti:
Tiedän että terapeutille naisparit ovat OK eikä hän näe sitä ongelmana.
ihmisellä voi silti olla vaikka mitä uskomuksia ja ammatillista taustaa. Joku voi ihan vilpittömästi sanoa, ettei ole mitään vastaan, mutta siellä se sairauskäsitys voi silti luurata. Tuollaiset kommentit voi myös tarkoittaa, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että olet häiriintynyt, sairas...
mutta hyvä, jos olet selvittänyt asian:)
- ohjeita ja päätöksiä
täällä ei kenenkään kannata julistamaan ryhtyä. Jokainen suhde on omanlaisensa. Jokaisen suhteen päätökset alusta loppuun tehdään siellä suhteen sisällä, vain kumppanien kesken.
Siihen toivoisi ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, pitkämielistä rakkautta ulkopuolisilta ja juuri parilta itseltään, että huomataan kuinka jo suhde sinällään, että se yleensäkin on olemassa vaikka henkitoreissaan, on ainutlaatuista ja kaunista.
Vaikka suhteen vastoinkäymiset eivät niin ihmeellisiltä ja arvokkailta tuntuisikaan. Mutta ne hitsaavat kumppanit aikojen saatossa yhteen, lujittavat suhteen liitoksi. Helpompina hetkinä sen kyllä jaksaa huomata, tuskin vaikeiden aikojen paineissa ja alhossa.
Olemassa oleva parisuhde pitäisi pystyä pistämään muiden mahdollisuuksien edelle olivatpa ne ihastuksia nyt tai tyhjän päällä olevia oletuksia varmasti odotttavasta paremmasta tulevaisuudesta. Vähän sama kuin entisten suhteiden uudelleenlämmittely nähden ihanat ja hyvät puolet vaikeudet ja synkkyydet unohtaen.
Vaikeudet ihmissuhteissa tuppaavat toistumaan. Luonteelleen kun ei kovin paljon voi ja persoonllisuuskin on aikuisella ihmisellä enää hyvin vähän koulittavissa vaikka kuinka tahdonalaisesti ja tietoisesti käyttäytyisi. Ehkä olosuhteita voi eniten muuttaa. Sitä voi tietysti itseltään kysyä onko taipumusta hakeutua yhä uudelleen samantyyppisiin olosuhteisiin jostain kumman syystä! Itseään kasvattamaan, heikkouttaan, kiinnostuksen vuoksi, ties minkä extremeurheiluhengen vuoksi.
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että palkitsevinta on panostaa nykyiseen suhteeseen. Tehdä sen vuoksi kaikkensa, yrittää itse parhaansa ja olla hyvä 'rakkaudessa kilvoittelija' kumppanilleen. - niisku71
Itsekin olen pitkässä parisuhteessani joskus miettinyt että vois olla hyvä käydä jossain terapiassa... mutta yleensä myrskyt sit menneet ohi ihan kahdestaan jutellen. Miten teillä meni terapia? oliko apua?
Tsemppiä teille joka tapauksessa! :)- kahden vaiheilla
Ei auttanut. Olisi pitänyt mennä aiemmin. :(
kiitos vain tsempistä...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kristillinen kaste annetaa upotuskasteena
Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen mikve-kasteeseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali vertas1621107Koko kansan kaste Punaisen meren ylityksen aikana
Koko Israelin 2,5 milj.kansa sai kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ylittäessän Punaisen meren. 1.Kor.10 1 Sillä minä en ta3661077- 471002
Sijaiskasteet kuolleitten puolesta
Paavali teki Korintossa sijaiskasteita kuolletten puolesta eli ns. Mormoninkasteita. 1. Kor. 15:29 Mitä muutoin ne, j373999Kristillinen kaste toimitetaan upottamalla veteen - pään valelukaste ei kelpaa
Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen puhdistautumiseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali verta153892Upotuskaste on raamatullisin kaste
Jokainen raamattua lukenut tietää sen. Päivänselvä asia. Vauvalle annettu kaste ei löydy raamatusta.717827- 87791
Martina ja jalkapalloilija2
Seiska: Martina iski nuoren jalkapalloilijan vuosia sitten. Könysikö milf teinin kanssa?181787Nainen, nyt esitän muutaman skenaarion
Asumme yhdessä ja seurustelemme. 1. On ilta ja olet sohvalla makoilemassa ja räpläät kännykkääsi. Makuuhuoneesta kuulu105689Oikea kaste on syntisten kaste
Oikea kaste on syntisten kaste. Vain syntisiä tulee kastaa. Itsensä uskoviksi ja vanhurskaiksi julistaneita ei tule ka46687