Äitiparralle

Olis kiva, kun sheriffi runoilis taas. Tykkään virkapuvuista virka-aikana:(

tekstejäsi. Enpä nyt muita ole lukenutkaan tämän luin otsikon tähden. Äitiparralle. Kun en osannut pysyä poissakaan: kävin otsikoiden ja nimimerkkien perusteella arvailemassa oletko kirjoittanut mitäkin, mutta en uskaltanut niitä tekstejä lukea ja kun en ollut varma mitä nimimerkkejä olet käyttänyt, en sitten lukenut mitään. Toki on muutamia nimimerkkejä, varsinkin rekisteröidyt, jotka olisin voinut lukea. Tulin siis tarkistamaan onko täällä tekstejä joita en voi lukea, älytöntä eikö vain? Löytyihän niitä muutama. Mustat korpit (Cage Olga). Elämän realismi (Olga). Ne ainakin. Myös 43 ja (Sikana) sekä SIKA! (PeTtYnYt) saattaisivat olla? Vaan en tiedä kun en voinut lukea. Ehkä jopa Älä AINA (ole kova)?
Tämän yhden aloituksesi luin.

Vastaan runolla. Eilen kirjoittamallani. Voit pitää mielenkiintoisena. Kaikkihan tuntui olevan ok ja olit varma ettet enää mitään kohtauksia saisi ja että et varsinkaan tulisi oven taakse jyskyttämään ja huutamaan.
Myöskin olit vähän aikaisemmin vakuuttanut minulle että nyt puheluihisi voi vastata, koska on aivan varmaa, että et enää koskaan soita painostaen etkä vaatien vaan puhelusi tapahtuvat asiallisesti ja rauhassa.

Siispä. Tässä runo runon kirjoittamisesta, kuvaus kuinka runoilija kuvaa itseään kirjoittamassa runoa runon kirjoittamisesta, pohtii tekstin tekemistä sekä millaisena lukija hänet näkee, onko se joka nähdään hän vai lukijan mielikuva hänestä, hän kirjoittaa runoilijasta joka kirjoittaa runoa runon kirjoittamisesta, faktaa ja fiktiota. Sitä runossa oikeastikin on, jos siis tarkoitan itseäni runoilijana joka kirjoittaa, on henkilökohtaisesta näkökulmastani faktaa ja fiktiota. Faktaa ainakin se että aloin kirjoittaa runoa mielessäni kävellessäni kaupungilta kotiin ja että ryhtyessäni purkamaan tekstiä päästäni paperille olin jo unohtanut puolet joten teksti muuttui kirjoittaessa. Runoilija joka runossa esiintyy kirjoittajana ei kuitenkaan ole faktisesti ottaen minä vaan on luomani kuva, epämuotoinen hahmo.

Tein sitten tekstistä toisenkin version, proosaversion, myös siinä on paljon faktaa esimerkiksi että ovikello soi ja oven takana on runotyttö joka viime aikoina on kirjoittanut nimimerkeillä kanelimamma ja pigeonfly. Voimmeko nimittää tätä ennakoivaksi faktaksi, koska loukkaantumisen vimmassa harjoittamasi puhelinpommitus (johon en vastannut) alkoi vasta pari tuntia runon valmistumisen jälkeen ja oven taaksekin tulit vasta seuraavana aamuna, tänä aamuna.

Fiktiota on esimerkiksi se, että minä katselen takapuoltasi sälekaihdinten raosta. En harrasta sellaista. Mutta tietyllä tavalla se on kuva tapahtumisesta kuinka runoilija voi hämärryttää omat tunteensa, joita ei uskalla kohdata tai joista ei ainakaan halua kirjoittaa, kirjoittaen niistä sitten peitellysti tai käänteisessä muodossa: jos oma herkkyys ja kaipaus ärsyttää sen voi kääntää ronskiksi tekstiksi ja ironiaksi, kuin lyöden omaa herkkyyttään kasvoille. Teinkö siis niin? Ei suinkaan, mutta kirjoitin itsestäni kirjoittamassa tarinaa kuvitteellisesta runoilijasta joka pohdiskelee että niinkin voi tehdä. :-)

Näin ollen fiktiivinen runoilija ja faktinen runoilija (minä) ovat tekstissä limittäin.

Mikään mestariteos teksti ei todellakaan ole, onpahan mitä on. Laitan tähän kummatkin versiot. Niin vastaten minulle (mitä se sitten pitääkään sisällään) osoittamaasi aloitukseen.

En tiedä onko kyseessä todellinen anteeksipyyntö vai runo. Jos lähtökohtana onkin todellinen anteeksipyyntö, onko se todellinen anteeksipyyntö sitten enää, kun se on kirjoitettu runoksi? Jos tahdoit todella pyytää anteeksi - miksi et pyytänyt anteeksi, kirjoitit runon? Tällä tavalla anteeksipyyntösi ei oikeastaan kohdistunut minuun vaan siihen mielikuvaan jota olemme teksteillämme luoneet äitiparrasta. Äitipartaan kohdistuva anteeksipyyntösi oli siis vähintään yhtä paljon kirjoitettu tämän palstan muille lukijoille kuin minulle. Koska se oli rakkausrunot-palstalle kirjoitettu runo liittyen äitiparran ja runotytön virtuaalisuhteeseen tai siihen osaan suhdettamme, kuinka suhteemme näissä runoissa ja toinen toistemme kommentoimisessa ilmenee?

Toivon että suhteemme voisi tapahtua todellisuudessa ei virtuaalisessa mielikuvamaailmassa sanaleikkeinä ja väritettyinä tunnelmina. Jos suhteemme on tällä hetkellä se että pidän etäisyyttä niin se on sitten se, mutta minuun kohdistuvat kirjoituksesi eivät etäisyyttä ainakaan kuro umpeen, eikä mikään muukaan takertuminen, tapahtuu päinvastoin. Muistutan vielä, etten minäkään kirjoita täällä sinulle, yleensä. Tietysti - esimerkiksi eilisessä runossa olen käyttänyt henkilökohtaisia mielikuviani ja kokemuksiani jonkin verran fiktion materiaalina. Ehkä minun pitäisi ymmärtää että voit ottaa sen kovinkin henkilökohtaisesti.

No, samoin kuin anteeksipyyntösi on osoitettu äitiparralle joka en ole minä vaan se mielikuvituksellinen hahmo, jollaisena ihmisille näyttäydyn runoilumme valossa, samoin runotyttö johon runossani viittaan et ole tarkasti ottaen sinä, vaan on se mielikuvituksellinen hahmo joka on syntynyt runoilustamme.

Tämä tekstini oli asiatekstiä, joten se on osoitettu todelliselle henkilölle joka olet, mutta seuraavat runot (runo ja sen proosaversio) on osoitettu Cage Olgalle kuten Cage Olgan fiktiivinen anteeksipyyntö oli osoitettu äitiparralle.

m.b

KIRJOITAN AJATUKSISSANI
( kirjoitettu iltapäivällä - illalla 27 09 06 )

kirjoitan ajatuksissani askelten tahtiin
kävellessäni kaupungilta
sinulta pitäisi ottaa kortti pois
ajelet niin huolimattomasti
tuhannet hävyttömät puhelusi
joilla olet kiusannut henkihieveriin
mutta jos tarkoitan kännykkää
miksi puhuin kortista
niin arkielämässäkin tapahtuu
käytämme vääriä sanoja vahingossa
lyriikassa se ei ole sallittua
ajattelevat eräät
joiden mielestä tajuntani on pirstaleina
mutta ajattelen että lyriikassa
juuri se on sallittua
asiatekstissä sen sijaan ei
vaikka lyriikka on vain fiktiota
ja asiatekstin pitäisi olla faktaa
se on kovin kummallista

miksi ajattelin
että ajelet huolimattomasti
jos kerta tarkoitin kännykkää
että se pitäisi ottaa sinulta pois
luodakseni lyyrisiä jännitteitä
niinpä tietenkin
ja voidaanhan aina ajatella
että hän jolle kirjoitan
puhuu ajaessaan
siksi hänen ajamisensa on holtitonta
sitä en kuitenkaan tarkoittanut
kirjoittaessani lauseen

tässä me keskustelemme
mieleni liikkuu kahdella tasolla samaan aikaan
puhuessani kanssasi kirjoitan
runoa askel askeleelta
yrittäen pitää järjestyksessä
sommittelemani sanat
etten kadottaisi riviäkään keskustelumme alle
ja kerron että ylitän parhaillaan tien
sanoessani hei hei
lopetamme sen puhelun
hyvä ettet ajanut ojaan etkä puuta päin
kertoessani vakavat puutteesi
joista en tähän kirjoita
sanallakaan
hillitsit itsesi vaikka äänesi oli kireä viulunkieli
kohta varmaan soitat taas suuttuneena
siispä minä en vastaa
jos tulet huutamaan oveni taakse
toivon
saavani runon valmiiksi siihen mennessä

muuten minäkin suutun

avaan oven
potkaisen kengät
takki putoaa eteisen ja työhuoneen välille
luulen että koneessa on viruksia
pirusti viruksia
otan housutkin pois
painaessani tietokoneeseen virran
sillä tavalla on kotoisampaa
vaikka taaskin kaikki niin hidasta
rummutan sormilla pöytää
kunnes asiakirja aukenee
ja nyt olemmekin jo siinä kohtaa
mistä lähdimme liikkelle
annan ensimmäisten lauseiden tulla
mieleni sopukoista
kirjoitan ajatuksissani askelten tahtiin
kävellessäni kaupungilta

sinulta pitäisi ottaa kortti pois
ajelet niin huolimattomasti
sen muistan tarkalleen
runon jatkon vain hajanaisesti
tarkoin sommiteltujen sanojen kadottua
runo muuntuu siis toiseksi
rytmiä en enää tavoita
vaikka puhelinkeskustelummekin
oli silkkaa kuvitelmaa
odotan ovikellon oikeasti soivan
jos en muuten niin lauseena
kirjoittaakseni jotakin siitä
millaista kirjoittaminen todella on
olkoon faktaa tai fiktiota
kumpikin läsnä toisissaan kiinni
ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen välillä
tulkintasi kuin tapahtuma
ainoa olennainen

nythän se ovikello jo soikin
kirjoittaja katselee sälekaihdinten välistä
runotytön tilaa aprikoiden
viimeaikoina hän on käyttänyt nimimerkkejä
kanelimamma ja pigeonfly
onneksi sain sen runon valmiiksi
monta aikaa sitten
näitä sanoja en enää kirjoittanut
kerronpa mitä kirjoitettuani tein
liukenin olemattomuuden avaruuteen
tai ehkä istuin nojatuolissa kirjoittamatta mitään
tulin takaisin kellon soidessa
tietääksesi olevasi
vastapäätä hieroglyfisten sanojen virtaa
nenä näyttöruudussa kiinni
havahdut ärsyyntymisen tunteeseen
pitikö tämäkin roska lukea

tai sitten olet innostunut
jostakin minkä rivien välistä löysit
avatessani runotytölle oven
elät omaa elämääsi
ja kaikki me kuulumme sinulle
oletpa faktaa tai fiktiota
siinä seisot
yksinäsi
ketään en vierelläsi huomaa
jätän sinulle hyvästit
katson sinua arkaillen silmiin
miksi et taaskaan vastannut
vaikka yritin monta kertaa soittaa

kertoisinko että en uskaltanut
pelkäsin kadottavani sommitellut rivit
joita kannoin päässäni aarteita
ja kuitenkin ne kadotin
puheluusi vaikka en vastannutkaan
jossain kohtaa vain
ajatukseni siirtyivät sinuun
lauseiden rytmi rikkoutui muistaminen kävi vaikeaksi
värähtelevien kasvojesi edessä

miltei hullunkuriselta tuntuu tämä kaikki
kysyessäsi miksi en piittaa
miksi käyttäydyn
kuin olisit pelkkää ilmaa
käyttäydyn kuin sinua ei olisikaan
voi kuule
se on juuri päinvastoin
yritänkö selittää ja näyttäisin runoni
mihin sanoihin tarttuisit
tiedän sen jo ennalta

saat pitää luulosi
niinhän minäkin pidän
olkoon niin
kaikki minkä tiedät

KIRJOITAN AJATUKSISSANI (proosaruno 27 09 06)

kirjoitan ajatuksissani askelten tahtiin kävellessäni kaupungilta sinulta pitäisi ot-
taa kortti pois ajelet niin huolimattomasti tuhannet hävyttömät puhelusi joilla o-
let kiusannut henkihieveriin mutta jos tarkoitan kännykkää miksi puhuin kortista
niin arkielämässäkin tapahtuu käytämme vääriä sanoja vahingossa lyriikassa se
ei ole sallittua ajattelevat eräät joiden mielestä tajuntani on pirstaleina mutta a-
jattelen että lyriikassa juuri se on sallittua asiatekstissä sen sijaan vaikka lyriikka
on vain fiktiota ja asiatekstin pitäisi olla faktaa se on kovin kummallista ei

miksi ajattelin että ajelet huolimattomasti jos kerta tarkoitin kännykkää se pitäisi
ottaa sinulta pois luodakseni lyyrisiä jännitteitä niinpä tietenkin ja voidaanhan
aina ajatella että hän jolle kirjoitan puhuu ajaessaan siksi hänen ajamisensa on
holtitonta sitä en kuitenkaan tarkoittanut kirjoittaessani lauseen että

tässä me keskustelemme mieleni liikkuu kahdella tasolla samaan aikaan puhues-
sani kanssasi kirjoitan runoa askel askeleelta yrittäen pitää järjestyksessä som-
mittelemani asiat etten kadottaisi riviäkään keskustelumme alle ja kerron että y-
litän parhaillaan tien sanoessani hei hei lopetamme kiihkeän puhelun hyvä ettet
ajanut ojaan etkä puuta päin kertoessani vakavat puutteesi joista en tähän kir-
joita sanallakaan hillitsit itsesi vaikka äänesi oli kireä viulunkieli kohta varmaan
soitat taas suuttuneena siispä minä en vastaa jos tulet huutamaan oveni taak-
se toivon saavani runon valmiiksi siihen mennessä

muuten minäkin suutun

avaan oven potkaisen kengät takki putoaa eteisen ja työhuoneen välille luulen
että koneessa on viruksia pirusti viruksia otan housutkin pois painaessani tieto-
koneeseen virran sillä tavalla on kotoisampaa vaikka taaskin kaikki niin hidasta
rummutan sormilla pöytää kunnes asiakirja aukenee ja nyt olemmekin jo siinä
kohtaa mistä lähdimme liikkelle annan ensimmäisten lauseiden tulla mieleni so-
pukoista kirjoitan ajatuksissani askelten tahtiin kävellessäni kaupungilta

sinulta pitäisi ottaa kortti pois ajelet niin huolimattomasti

sen muistan tarkalleen

sommiteltujen sanojen kadottua runo muuntuu toiseksi rytmiä en enää tavoita
vaikka puhelinkeskustelummekin oli silkkaa kuvitelmaa odotan ovikellon soivan
jos en muuten niin lauseena kirjoittaakseni jotakin siitä millaista kirjoittaminen
todella on olkoon faktaa tai fiktiota kumpikin läsnä toisissaan kiinni ensimmäisen
ja viimeisen kirjaimen välillä tulkintasi ainoa tapahtuma oikeasti

runon jatkon vain hajanaisesti

kirjoittaja katselee sälekaihdinten välistä runotytön tilaa aprikoiden viimeaikoina
hän on käyttänyt nimimerkkejä kanelimamma ja pigeonfly onneksi sain sen ru-
non valmiiksi monta aikaa sitten näitä sanoja en enää kirjoittanut kerronpa mitä
kirjoitettuani tein liukenin olemattomuuden avaruuteen tai ehkä istuin nojatuo-
lissa kirjoittamatta mitään tulin takaisin kellon soidessa tietääksesi olevasi vas-
tapäätä hieroglyfisten sanojen virtaa nenä näyttöruudussa kiinni havahdut är-
syyntymisen tunteeseen pitikö tämäkin roska lukea

kirjoitan tällä tavalla

tai sitten olet innostunut jostakin minkä rivien välistä löysit avatessani runoty-
tölle oven elät omaa elämääsi ja kaikki kuulumme sinulle oletpa faktaa tai fikti-
ota siinä seisot yksinäsi ketään en vierelläsi huomaa jätän sinulle hyvästit kat-
son sinua arkaillen silmiin miksi et taaskaan vastannut vaikka yritin monta ker-
taa soittaa

nythän ovikello jo soikin

kertoisinko että en uskaltanut pelkäsin kadottavani sommitellut rivit joita kan-
noin päässäni aarteita ja kuitenkin kadotin ne puheluusi vaikka en vastannut-
kaan jossain kohtaa vain ajatukseni siirtyivät sinuun näkymättömiä lankoja
pitkin lauseiden rytmi rikkoutui muistaminen kävi vaikeaksi

aikaisemmin

värähtelevien kasvojesi edessä miltei hullunkuriselta tuntuu tämä kaikki ky-
syessäsi miksi en piittaa miksi käyttäydyn kuin olisit pelkkää ilmaa käyttäy-
dyn kuin sinua ei olisikaan voi kuule se on juuri päinvastoin yritänkö selittää
ja näyttäisin runoni mihin sanoihin tarttuisit tiedän sen jo ennalta saat pitää
luulosi vaikka et lukenutkaan

niinhän minäkin pidän olkoon niin kaikki minkä tiedät

ovi paukahti kiinni katselin sälekaihdinten välistä takapuoltasi sydäntäni kou-
raisi koska en viitsi sanoa että sieluni huusi perääsi on helpompi antaa heidän
luulla että kaikki mitä jäin kaipaamaan

on seksi

niinhän se onkin että sieluni huusi perääsi kiusattuani minut henkihieveriin jos-
tain syystä mieleni palaa siihen kohtaan naurahdin kuinka hullunkurinen sana
na henkihieveri ja sitten naisen perä tällä tavalla saadaan runon loppuun huu-
moria hohotan kuivasti suu vinossa sälekaihtimet heiluvat rytmikkäästi kuin kä-
vellessä nopeaan tahtiin

sinulta pitäisi ottaa kortti pois ajelet niin huolimattomasti tuhannet hävyttömät
puhelusi joilla olet kiusannut minut henkihieveriin naurahdan kuinka hullunkuri-
nen sana mutta jos tarkoitan kännykkää miksi puhuin kortista niin arkielämässä-
kin tapahtuu käytämme vääriä sanoja lyriikassa se ei ole sallittua ajattelevat e-
räät mutta ajattelen että lyriikassa juuri se on sallittua asiatekstissä sen sijaan
ei

vaikka lyriikka on vain fiktiota ja asiatekstin pitäisi olla faktaa

joiden mielestä tajuntani on pirstaleina

se on kovin kummallista

miksi ajattelin että ajelet huolimattomasti jos kerta tarkoitin kännykkää se pi-
täisi ottaa sinulta pois luodakseni lyyrisiä jännitteitä niinpä tietenkin ja voi-
daanhan aina ajatella että hän jolle kirjoitan puhuu ajaessaan siksi hänen a-
jamisensa on holtitonta sitä en kuitenkaan tarkoittanut kirjoittaessani lau-
seen että tässä me keskustelemme

mieleni liikkuu kahdella tasolla samaan aikaan puhuessani kanssasi kirjoitan ru-
noa askel askeleelta yrittäen pitää järjestyksessä sommittelemani asiat etten
kadottaisi riviäkään keskustelumme alle ja kerron että ylitän parhaillaan tien
sanoessani hei hei

- illalla 27 09 06 -

taas tulin huijatuksi
sanat huijasivat minut kirjoittamaan
tympeää tympeää tympeää
vieraantumista siitä mitä on

nalkuttamista?
olisi edes nalkuttamista
tai sataprosenttinen rehellinen purkaus
mutta pelkkää runoa

plääh! kun tähän leikkiin lähden
näinkin tosissani
en koskaan tiedä mikä lause tulee seuraavaksi
assosisaatioiden vapaassa pudotuksessa

tunnemuisti ja kaikki luettu lapsesta asti
omat ja toisten haaveet
kirjoitettuina sanarivistöinä
ja mielenkiinto kirjoittamisen funktioihin

kuin tikkusotamiehet
paperin pinnalla
ovat tänään lapsuuteni leikkikalut
mikä helvetillinen trauma

en syytä sinua siitä!
itsehän aloituksesi luin
ehkä kuitenkin jokin minussa
ikäänkuin syyttää sinua

en tiedä ajattelenko todella niin
vai kirjoitinko vain
ja jos todella ajattelenkin jotain
se ei tule sormenpäistäni ulos

ellei saa tarpeeksi raflaavaa muotoa
tai muuten
iskeydy lennokkaasti näppäimistölle
hieron leukaani

tympii tympii tympii
älytön runoilu
elämä jää elämättä kun elämästä runoillaan
sielunelämästä

tympii tympii tympii
tämä mitään sielunelämää ole tämä
on sielunelämän kuvausta
ihmisen kuva ihmiseksi tekeytyneenä

äidin kuva isän kuva
veljen kuva
vääntyilevät kehyksistään hyllyn päällä
pyllyn päällä

ketjupolttaja kurkistelee nurkan takaa
asessorin kertoessa naimahuoliaan
kuu taivaalla mollottaa persaukinen lehmä
juovuksissa vastasuljetun baarin seinää vasten
johon on kuseksittu viimeiset kaljat
huolensa kerrottuaan iskee varmuudeksi vielä nyrkillä
sitten on hyvä lähteä kotiin päin
mutta hitto vieköön
kuka varasti
mun moposta ketjut!

huutaa asessori baarin pihassa
vetää polttaja
hihittävän päänsä piiloon
kun savu nousee ketjukasasta ja taivaalle jää
ruskea vana

tämän verran kirjoitin
täältä jostakin polkumiinojen maasta
äitille ja mummolle
kun en viitsinyt murheita aiheuttaa
sanoin että sukat lämmittävät mukavasti
ja koko pataljoona lähettää lämpimiä terveisiä
lisään vielä pee äs
nyrkit verillä

sanokaa sille pölkkypäälle
että seinä on lujempaa tekoa kuin ihmisen käsi
kellon näyttäessä aamuyötä
muistelen tekemääni tihutyötä
siitä kerrottiin kylillä pitkän aikaa

kun asessori mopoa taluttaessaan
eksyi naapurin miinan pihaan

tällä tavalla minä johdatin äidin ja isän yhteen
yhdeksän kuukauden kuluttua synnyin
halkoliiterin takana
kuinka se on mahdollista
eipä tosiaan kuinkaan
ja luulitteko tosissanne että kotiin
täältä kirjoitan

paskanmarjat
tekisi mieli hyppiä tasajalkaa

saisitte kotiin jouluksi
sinetöidyssä arkussa kinkun ja jalkaterät
ehkä kappaleen suolenmutkaa sukanriekaleiden kanssa
tämän hellempiä sanoja ei nyt irtoa
hyvää yötä

ja lykkää se moposi vaikka - tiedät kyllä minne

pahus kun ottaa päähän
sängyn alla alusastia
yritän ryömiä ohi

hymy hyytyy (prognoosin reunalla)
- 29 09 06 -

tutkin itseäni
hän on mielenkiintoinen tapaus
vähän partaa (yleensä)
tällä kertaa yläleuassa aukko
irronneen hampaan paikalla
peniksestä en kirjoita
koska sitten tästä tulisi pornoruno
ja peräpukamatkin ovat käyneet mauttomiksi

tässä kohtaa minua naurattaa
käännyn veitseni alla itseäni kohti
muistelepa kuinka aina ennenkin
olet ollut sanoistasi haltioitunut
ja sitten taas kun mieli lepää ja on hiljaa
tunnet olevasi elossa
kuinka tympeiltä tuntuvatkaan -
lyyriset verenpurkaukset

tutkimus on tehty

lähden kotiin
tietokone sammuu nyt

Annoit minulle aikaa niin paljon kuin tarvitsen
Tulit ja sanoit se on siinä
Minulleko aikaa annoit
Vai itsellesi

Annoit itsellesi aikaa
Jotta voisit taas hyvin mielin
Tulla repimään
Olethan antanut minulle kylliksi aikaa

Jos en vieläkään pysty sinua kohtaamaan, oma vikani -
Mihin käytin annetun ajan?
Persukseni rassaamiseen varmaan
Äläpäs nyt rumia sanoja so so

KELLO KOLMEN TEETKÖ?

1.

teepannusta tarpeen tullen
voi tehdä itselleen laululinnun.
iloisesti laulaa sorsa.

2.

mökillä on aikaa.
seisoa siinä, rapistua rauhassa.
ja kun lähdetään, vilkutetaan takaikkunasta.

3.

lähtemisellä ja tulemisella ei ole paljon eroa.
sama asia mutta toisinpäin:
lähtemisellä ja tulemisella on paljon eroa.

4.

sanoit jo kaiken.
kaiken jälkeen hiljaisuus.
siinä vasta sanasi alkoivat puhua.

5.

katselen jääkaapin päältä alas suistuvia paperiröykkiötä.
ampuessani niitä olohuoneen sohvalta, avoimen oven kautta
ritsalla nivusiin, siitä saatte - sanonko!

6.

tahtoisin koskettaa.
tulla kainaloon.
pakota minut kääntymään pois.

7.

valheet ovat puolikkaita.
jokainen valhe tarvitsee toisen valheen.
kokonaisena muodostavat totuuden.

8.

kohta varmaan puhutaan valheenystävistä.
ja valheenelämästä.
sielunystävät, sielunelämä!

9.

puhumattomuus?
siitä olen jäävi mitään sanomaan.
kaiken sanon.

10.

tämä on numero oveni päällä.
ajattelit sen merkitsevän jotakin.
olithan nähnyt ennalta.

sanoilla on taivutuksensa.
ja minulla.
monikin hoidettava asia aamulla.
pitäisi nukkua.

puoli yhdeksältä illalla olisi ollut hyvä.
mennä sänkyyn.
jos saisi siirretyksi aikaa taaksepäin.
nythän sen tiedän.

en tulisi palstalle katsomaan onko täällä.
runiksen kirjoituksia!
en päättäisi että tämän yhden voin lukea.
enhän siihen kuitenkaan vastaa.

sitten en ajattelisi että voinhan minä yhden pienen.
vastauksen kirjoittaa ja se siitä.
enkä juuttuisi koko yöksi kirjoittamaan.
jaksaisin aamulla nousta.

eräs ihminen pettyy kun en hoida lupaamaani.
luultavasti hoidan.
kolmen ja puolen tunnin kuluttua pirteänä nousen ehtiäkseni.
ajattelen nettiin vähän vilkaista - ensin.

sitten en mihinkään enää lähde, siihenpä juutun.
myöhemmin voivotellakseni:
jos tämän olisin tiennyt jo ennalta.
olisin oitis ovesta lähtenyt asioita hoitamaan!

* tässä muutamat älykääpiöt aamun lähetessä *


SALALIITTOTEORIAT KAHTEEN SUUNTAAN


michael jacksonin nenässä on jotain mätää.
sitä on kuulemma yritetty imuroida pois.
tiedä häntä.
kateellisten panettelua?


KOVASTI TARPEELLINEN


hän kyykkii puskan juurella.
lorottelee kuin viimeistä päivää pihiseviä suihkuja.
pakko purkaa rakko ettei halkea paineeseen.

hän sanoo että sinun on tultava hänen kanssaan teelle kahvilaan.
hänellä on äärettömän tärkeää puhuttavaa.
kuten esimerkiksi miksi teit sitä ja tätä sekä olenko yhä tärkeä.


TUNSIN


tunsin hänet joitain vuosia sitten.
enää en tiedä tuntisinko.
sormeni jäätyivät liian monissa pakkasissa.


ON ASIOITA JOITA EI


on asioita joita ei saa tekemättömiksi
ja seurauksia
jotka on vain kannettava.

joskus luullaan että tämän myöntäminen
vaikuttaa jotenkin
suotuisasti.

kun olet valmis vastaamaan teoistasi - sinut vapautetaan.
vaan mitä jos niin ei tapahdukaan?
kapinoit vimmatusti vastaan!


TÄYSIN TOTTA?


olen valmis katsomaan todellisuuden kasvoja.
olen valmis - päätän siis suostua.

tietysti sillä ehdolla, että saan itse päättää
mitä olen näkemässä - kun todellisuuden näen niin kuin se on.

miksi sanot etten suostu?
varmasti on täysin totta: olet julma ja liikaa vaadit.


SOUDAN SOUDAN (ETHÄN HUOPAAMISTANI HUOMAA)


soudan soudan - en koskaan huopaa.
etenen, en paikoilleni juutu.
jos joskus rantakiviin karahdan, joudun tiukkaan paikkaan.
silmäsi sulje.

huudan kun taas katsoa saat:
niin urheasti aina soudan soudan, en koskaan huopaa.


EI SUINKAAN -


kyynisiä lauseita, sanot sinä.
ei suinkaan, realismia!
katso peiliin ja huomaa: yliherkkänä reagoi
vain kaltaisesi hölmö.

VIELÄKIN HOH HOIJAA

sanoo heränneille: nukutte niin pirun sikeästi.
harhakuvia uneksutte.
mutta jos siitä teille iloa ja mielenrauhaa, tehkää hyvin!
nukkukaa ja uneksikaa, minua ei haittaa!
kun vain ette tänne - tule harhojanne levittämään.

puhuu unissaan hän.

KUVAUS RAKASTAMISEN YKSINKERTAISUUDESTA
( 29 09 06 noin klo 10:55 - 11:02 )

linnut lentävät takaperin
suihkukoneista tulee jäätävää vettä
seisot silmät ammollaan kädessäsi kuusikielinen kitara
juopuneena maan hedelmistä
syvällä käyneistä
annat heidän odottaa palatsin ulkopuolella
parvekkeen alla
liput liehuvat tuulessa
laitat silmillesi aurinkolasit ja astut polttavaan valoon
ihmiset hurraavat miksaajan säätäessä äänesi värejä
pilvi purjehtii auringon eteen
linnut putoavat
jääkylmä vesi huuhtoo ohimoita
ränsistyneessä hotellihuoneessa
alat selvitä
eilisistä juhlista muistuttaa
kohtaa enää lääkeaineiden jälkimaku
ja huomaat lattian keinahtelevan astellessasi pehmeästi
juomaan lasillisen tuoremehua
yrititkö tosiaan soittaa jotakin soitinta
kyselet itseltäsi
tietäen olevasi musiikkikyvytön
miltä se kuulosti kavereista
riippuu varmasti siitä kuinka aineet vaikuttivat aivokemiassa
ehkä soitit kauneimmat ja herkimmät laulut
jotka saivat hänet haltioituneena
katselemaan läpi huoneen lipuvia värejä

YRITÄT SOITTAA
( kirjoitettu noin 11:10 )

Yrität soittaa
Saada minut taaskin käymään fiktiivisiä keskusteluja
Tyhjänpäiväisiä jaarituksia
En vastaa
Etkö huomaa että olen kirjoittamassa todellisia asioita


NYT TOISESTA NUMEROSTA - JAARITUKSIA
( soitat 11:15 ja puhelu kestää noin kymmenen minuuttia )
( runo kirjoitettu noin 11:17 - 12:00 )

Soitat toisesta numerosta
Harjoitukset menossa ja ette saa koneita toimimaan
Olette löytäneet hyllyltä toisen syntikan
Edellinen oli mykkä
Ja tähänkään ei löydy johtoa
Kyselet millainen johto
Sanon sellainen laturipäinen
Sellainenko kuin kännykässä
Sellainen juuri
Joku yrittää puhelimen laturilla
En sano mitään
Vaikea samaan aikaan keskustella ja kirjoittaa
Lauseitamme
- Mitä te ette löydä
- Johtoa siihen casioon joka oli ylähyllyllä
Sitten pääsemme varsinaiseen asiaan
Kuinka olisit voinut pyytää anteeksi muulla tavalla
Olihan se pakko palstan kautta kun en vastaa puheluihin
äitiparta: - No, oliko pakko pyytää anteeksi?
runis: - Kyllä se ainakin itseä helpotti, mulla oli niin paha olo
äp: - Joo, okei, onhan se itselle terapiaa kun pyytää anteeksi
ru: - Ei ei, olin ihan rehellisesti pahoillani, annatko anteeksi nyt
äp: - Annan toki, ok
ru: - Kyllä tää on kuule mulle rankkaa, jos varmaan sullekin
äp: - Juu
ru: - On selvä että välillä tulee takapakkeja, mutta koko ajan menen
äp: - Siinä se onkin, että et huijaisi itseäsi!
ru: - Huijaisi!
äp: - Niin, valehtelet itsellesi ja pakenet aina uudestaan haavemaailmaan?
ru: - En
äp: - Pakenetpa, heti kun tuntuu hyvältä ajattelet että kaikki on nyt ok
ru: - Joo se ollu väärin, en saisi sanoa niin
äp: - Tuntuu tosi vaikealta kun et suostu katsomaan todellisuutta silmiin
ru: - Tahdon suostua ja oon menny tosi paljon, menen koko ajan eteenpäin
äp: - Mutta älä sano ettei sellaisia kohtauksia enää tule tietysti tulee
ru: - Luulin ihan vilpittömästi ettei enää tulisi
äp: - Siinä se onkin, kun ihminen elää haavemaailmassa ja valehtelee itselleen
ru: - Älä viitti
äp: - Kylläpäs, uskoo itsekin valehteluihinsa eikä myönnä että asiat vie aikaa
ru: - Tiedän että ne vie aikaa joo
Siirryt seuraavaan tärkeään asiaan:
ru: - Ja se kymppi sun oven yläpuolella, en tosiaan ollu nähny sitä ennen
äp: - Jos tarkoitat runoani niin se oli vain runo
ru: - Voitasko me tavata ja jutella
äp: - Juu, ehkä kahden vuoden päästä
ru: - Hei älä viitti
äp: - Kohtaukset alkaa ja asiat menee huonoon suuntaan ku ollaan tekemisissä
ru: - Asia ei hylkäämisellä, aina sama, kun teen väärin hylätään
äp: - Pakene nyt sitten siihenkin että aina hylätään
ru: - Ei ole pakenemista, on totta tämä
äp: - Hyväksy totuus ettei tästä tuu mitään
Laitat puhelimen kiinni


SUURINPIIRTEIN NÄIN SE MENI - EDISTYNKÖ MINÄ?
( kirjoitettu noin 12:10 - 12:15 )

Edistynkö minä?
Olet moittinut runoistani, sanonut ettet ymmärrä
kuinka voi kirjoittaa fiktiivisiä tarinoita
Kun itse kirjoitat aina totta
Yritinpä minäkin nyt sitten kirjoittaa totta
Onnistuinko?
Opinko vähitellen kirjoittamaan oikeaa runoutta?

KATSELEN KELLOA
( 29 09 06 )


Katselen kelloa
On mahdotonta kirjoittaa faktaa
Koska kännykän ja tietokoneen kellot ovat eri ajoissa

- -

Kännykän pari minuuttia edellä
Tietokoneen kello yli viisi minuuttia
Siis milloin kirjoitan faktaa

Silloinko kun katson tietokoneen kelloa ja kirjoitan
Että kello on 11:15
Seuraavassa hetkessä katson kännykän kelloa kirjoittaen

Nyt kello on 11:12
Se on faktaa koska oikeasti oletan kellon olevan niin, eikö niin
Tai ainakin katson kellon olevan niin

- -

Jos faktaan ei saa sisältyä kuvitelmia
Se ei voi olla faktaa
Koska faktaa on että elämme
Monenlaisissa kuvitelmissa

- -

Pitäisikö minun soittaa neiti ajalle ja kysyä aina
Mitä kello faktisesti ottaen nyt juuri on
Sekö sitten olisi faktaa

Sillä tavalla minä tässä kirjoitan
Voisin sitten kirjoittaa

Tänään on torstai elokuun kuudes päivä
Kello on viisitoista viisikymmentäviisi

En tiedä onko neiti aika enää olemassa
Onko hänen piuhansa otettu irti
Minne hänet laitettiin

- -

Hänen äänensä oli aina niin monotoninen
Jollain tavalla hän vaikutti turvalliselta
Hänessä ei ollut mitään epämääräistä ja häilyvää
Ei mitään epämääräistä ja häilyvää

Mielestäni on täysin faktaa
Että kirjoitan
Ei mitään epämääräistä ja häilyvää
Jos olet toista mieltä

- -

Sekin on totta:
Toistaiseksi vielä fiktio - ajatukseni sinussa

( 13:48 - 14:09 tietokoneen kellon mukaan )


1. 13:42 PUHELIN SOI

13:42 puhelin soi - tietokoneen kellon mukaan -
ei mitenkään leppoisa ääni:
miksi loukkaat minua kirjoittamalla meidän keskustelun sinne
kaikkien luettavaksi?

äp: - No kun olet aina ihmetellyt miksen kirjoita faktaa,
yritin sitten kirjoittaa faktaa,
sitä paitsi, miksi sinä loukkaat minua kirjoittamalla
anteeksipyyntösi sinne kaikkien luettavaksi?
ru: - Teet itsesi puhtaaksi laittamalla kaiken minun syyksi.
äp: - Höpö höpö kuule, jos tuollaisia kirjoittaa itsensä siinä
naurettavaksi tekee ja nolaa, ei ketään muuta.

Älä tule, hoidan sen kyydin jostain muualta, en jaksa
samaa pyörittämistä ja hulluutta taas!

2. JA VAIKKA SANOIN

Ja vaikka sanoin
älä tule, tiedän sinun tulevan
kuitenkin,
huudat postiluukusta ja ikkunaani hakkaat -
Anteeksi, sorruin taas fiktioon, tähän runolliseen maalailuun,
piti kirjoittaa yhtä arkipäiväisesti kuin
puhutaankin: hakkaat ikkunaa -

Ja raivoat kunnes uhkaan poliisilla?
Mutta jospa nyt rauhoittuisit ja viettäisit mukavan illan,
kyllä kaikki selviää.

Niinhän sinäkin minulle sanoit muutama minuutti sitten, runotyttö?
Muistatko, leppoisasti puhelit vakuutellen että
kaikki järjestyy ja selviää.

Katsotaanpa nyt.

Millä tavalla tällä kertaa järjestyy - leppoisasti tai ei.
Luulen että sinulla on kaksi hyväksyttävää vaihtoehtoa,
muita vaihtoehtoja et hyväksy:
kirjoitat nettiin kitkerän vastineen tavalla tai toisella
tai tulet purkamaan kaiken sen
oveni taakse?

Siinäkö sinun mukava ilta.

- -

NYT TÄYTYY MENNÄ VESSAAN
( 14:15 - 14:16 tietokoneen kellon mukaan )

Nyt täytyy mennä vessaan.
Kakkahätä.
Oletko muuten huomannut dokumenttielokuvissa
ja autenttisissa kuvaelmissa
tämän vakavan puutteen:
koskaan niillä ei ole kakka- eikä pissahätä?
Ei sitten koskaan.

SAINKO JUJUSTA KIINNI
( noin 14:23 - 14:42 tietokoneen kellon mukaan )
( tietokoneen kello lienee 7 tai 8 minuuttia edellä tosi aikaa )

"olet sekaisin!" ja "Lässytystä".
Hihii, nythän elämä käy mielenkiintoiseksi, tuntuu miltei
virtuaalinen todellisuus tämä:
eläviä sanoja näyttöruudulla kiemurtelee
kuin iholle asti.

Hui hai höpönassu, hali hali.
Alan vähitellen ymmärtää runoutta!

Vakavempiin seikkoihin mennäkseni, palautan itseni.
Kuule, kun on aidosti pahoillaan ja pyytää anteeksi
eihän se ole mikään väline tai keino
että saisi toisen uskomaan.

Anteeksi pyydetään yleensä sen tähden kun tajuaa
rikkoneensa toista vastaan -
silloin on ihan yksi ja sama kuinka hän anteeksipyyntöösi
suhtautuu, et pyydä anteeksi tulevan tähden:
kuinka sinuun anteeksipyyntösi johdosta suhtaudutaan,
otetaanko todesta vai ei ja mitä se synnyttää -
haluttuja reaktioita?

Pyydät anteeksi menneen tähden, jos pyydät!
Muuten kyllä ihmettelen mitä sellainen anteeksipyyntö.

- -

Moi, mä taidan nyt pomppia sinne veskiin
vaikka kakkahätä kyllä meni ohi jo,
toivottavasti se tulee takasi, ettei kakit
patoudu suoleen ja kuona-aineet myrkytä elimistöö.

See You.

Rakkauden nälkä
laittaa laukkaamaan
kuin villihevonen
hiekkarannalla
kesäyönä

siellä ruumiit
nuo ulkoiset
elävät repien
toisistaan -
kiitäen toisissaan
vailla kosketusta
aitoa
ja mitä se onkaan?

etkö tiedä
sinä tuulien mies
että rakkauden nälkä
syö kaluten
kaikki kalut ja luut
sydänyönnä
lihariekaleet
poltetaan
viimeisellä nuotiolla
kun kekäleetkin
sammuvat ja vain
hiilos polttaa -
kavioiden kovat äänet

kulkevat ohitse
toisiaan nuo kaksi
omituista kulkijaa
jäljet rannalla
huuhtoutuvat mereen
ja puhdas tuuli
tuo uuden valkoisen aallon