Ke-To välisenä yönä odoteltiin ambulanssia kajaanin ydinkeskustassa 25 min. Soitettiin vielä kaksi kertaa ja hälytyskeskuksessa vieläpä kysyttiin onko kyseessä pila...? On se kumma, kun kaikille juopoille/hampeille kyyti ja apu järjestyy yleensä heti, mutta ikäihmiset joutuvat virumaan apua odottaessa. Odottavan aika on pitkä...
apu ei todellakaan ole lähellä
suututtaaaa
121498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minusta kaikki jotka alkoholin takia loukkaantuneet, niin voisivat odottaa !
Jos kyse on pila,ei hätäkeskuksen asia ole sitä päätellä.Jos kyseesä pila poliisi jälkikäteen hoitaa homman,ei hätäkeskuksen virkailijan asia ole olla poliisi.
totta, että ambulanssi ei välttämättä tule nopeasti, kun apua pyydetään. Ja siihenkin kannattaa varautua, ettei ambulanssi ota kyytiin potilasta, jos henkilökunta on sitä mieltä, ettei hän kyytiä tarvitse. Ja VIELÄ siihenkin kannattaa varautua, ettei hätäkeskus suostu lähettämään ollenkaan ambulanssia, jos päivystäjästä siltä tuntuu.
Nämä kaikki vaihtoehdot on omakohtaisesti koettu omaisten kanssa. Menkää ihmeessä ensiapukursseille! Ei voi muutakaan sanoa.
Kaikki eivät tarvitse ambulanssia, vaikka niin itse kuvittelevatkin. Ambulansseja ei tilata taksin omaisesti, vaan tarve kartoitetaan puhelun aikana. Mikäli ambulanssi paikalle hälytetään, niin tehtävät jaotellaan neljään kiireellisyysluokkaan, jonka mukaan mm. ambulansseja lähes joka tunti joudutaan käännyttelemään tehtäviltä toisille, mitkä vaativat nopeammin ensihoitoa. Se on aivan arkipäivää, ettei ambulansseja ole vapaana kiireettömiin tehtäviin jopa tuntiin kotiosoitteissakaan, saati sitten sairaalasiirtoihin. Ambulanssit ajavat hälytysajoa vain murto-osassa keikoista.
Mikäli paikalle tullut ambulanssi tutkii potilaan ja jättää potilaan kuljettamatta, se tarkoittaa ettei potilas tarvitse ambulanssikuljetusta, vaan ohjeistuksen perusteella potilas voi siirtyä hoitoon esim. taksilla tai omalla autolla. Joidenkin tilastojen mukaan 20-30% tehtäville hälytetyistä ambulansseista tekee kuljettamattajättämispäätöksen. Henkilöstönä ambulansseissa nykyään on terveydenhuollon ammattihenkilöitä, eikä nimikettä "sairaankuljettaja" pitäisi näkyä enää ollenkaan, koska sairaanhoitajia,lähihoitajia yms. ambulansseissa nykyään on.
Taidatpa olla ihka oikeasti apina, älähän selittele priorisoinneista ym. Ei yhden kerran, vaan todella jo monesti on hoitoa oikeasti tarvitseva potilas jätetty sitä ilman.
Ex-mieheni, rauha niille luille, jätettiin kotiin yksin, koska "ei sillä ollut ennenkään ollut sydänkohtausta". Siinäpä sitä asiantuntemusta oli. Hän kuoli yksin, turvarannekkeen kanssa. Ei paljon varmaankaan lohduttanut häntä se ranneke, ei myöskään jälkeenjääneitä lapsia etelä-Suomessa.
Mitäpä opimme; älä kutsu apua, et sitä saa kuitenkaan.
Siis vielä kerran, IHMISESTÄ on kysymys.
Nykypäivänä avun tarvetta ensisijaistetaan=priorisoidaan. Syy: ei ole riittäviä resursseja hoitaa asioita.
Tekstistäsi käy ilmi, että kotonasi on käynyt ambulanssi, joka on todennut, ettei tarvetta kuljetukselle ole. Samalla olette saaneet jatko-ohjeet ambulanssin henkilöstöltä, miten toimia.
Hätäkeskus ja palvelunsuorittajat ovat täysin eri asiat.
Mikäli turvaranneketta painaa, niin vain muutamassa hätäkeskusessa Suomessa on otettu jostain ihmeen syystä turvapuhelimet häkeen. Kuuluvat täysin kaupallisille palveluntuottajille.
Me kohtaamme työssämme päivittäin ihmisten kuolemaan ja syntymään, sekä niiden väliseen aikaan liittyviä asioita. Siksi avuntarpeen määrittely onkin erityisen tärkeää. Oman työpaikkani toimesta hälytetään reilusti alle puoleen puheluista jonkinlaista apua paikalle. Suurin osa puheluista hoituu neuvoin ja ohjein yms., koska MITÄÄN avuntarvetta kohteessa ei joko ole, tai henkilöt eivät esim. ambulanssia tarvitse siirtyessään hoitopalveluita saamaan.
Kiitoksia Sinulle "luuriapina" asiallisesta ja asiantuntevasta kommentoinnistasi.
Tiedän, että olet alan ammattilainen ja toimitte niinkuin ohjeistus on, ja ohjeistus on kehittynyt niin kuin on; tarpeet ja resurssit huomioonottaen.
On mielestäni myös ymmärrettävää se toivottomuuden tunne, mikäli ei apua saa vaikka sitä mielestään tarvitsee.
Siinä on todella "häken" porukka häkellyksissä, kun priorisoi keikkoja kykynsä mukaan.
Toivottavasti ei työssänne pahoja satu ja ihmiset saisivat avun, niinkuin jokaisen kuuluu saada.
Äläkä "luuriapina" loukkaannu ajattelemattomien ihmisten nimittelystä. Hienoa työtä teette kuitenkin.
Puitteissa on aina parantamisen varaa. Maksajia kun ei vain tahdo olla jonossa.....
Kun apinaksi alat nimittelemään asiallisesti kommentoivaa ihmistä, niin katsoisit ensin peiliin.
Kuulostaa, että ex-miehesi kuolema oli kokonaan toisten ihmisten syytä.
Miksi Sinä et ollut paikalla?
Miksi olit hänet jättänyt kylmästi kuolemaan ilman apua?
Miksi et ollut hänen rinnallaan "kunnes kuolema teidät erottaa"?
Nyt nimittelet apinaksi täysin syytöntä ihmistä.
Tosiaankin, sanojasi lainaten: "Hän kuoli yksin".
Mietipä sitä.
puhelimessa on hankalaa. Omakohtaiset kokemukset kertovat sen karun totuuden, että kotiinsa saa kuolla ihan kaikessa rauhassa, jos potilas ei pysty kunnolla asiaansa hälytyskeskukseen ilmoittamaan. Omaisellani puhe oli hyvin kankeaa, hän haki sanoja ja hänelle ilmoitettiin, että eipä tulla, koska hänet luokiteltiin mitä ilmeisimmin humalaiseksi.
Tilanne johti siihen, että ajoin muutamia satoja kilometrejä paikanpäälle, haastattelin potilaan ja niin mentiin. Hän oli sairaalassa 3 kuukautta.
Kun omaiseni lähti ns. viimeiselle matkalleen sairaalaan, en enää uskonut tippaakaan koko yhteiskunnan tarjoamaan järjestelmään, vaan hommasin jonkun hänen luokseen soittamaan hätäkeskukseen, koska oletin vahvasti, ettei sieltä taaskaan tulla. Ambulanssi tuli nikottelematta.
Tämä kommentti on vain rakentava kannanotto siihen, etteivät ihmiset tuudittautuisi uskomukseen, että ambulanssi tulee just, kun soitetaan, koska niinhän annetaan ymmärtää hätäohjeistuksessa. Kun tiedostaa tämän tilanteen, niin soittaja ei hätäänny, kun asiat eivät suju kuinkaan. Siksi juuri tarvitaan ensiaputaitoja ja talonpoikaisjärkeä, kun jotakin vakavaa tapahtuu.
johtopäätöksiä.
Luuriapina käytti itse ko ilmausta.
Vaikka olinkin eronnut fyysisen, vuosia jatkuneen väkivallan vuoksi, olisin mennyt ex:n avuksi, jos yksi pieni puhelinsoitto olisi ollut mahdollista. Hälyyttäneen vanhuksen puhelimeen oli ohjelmoitu lasten numerot, heille ei ilmoitettu.
En olisi "jättänyt kylmästi kuolemaan...", vaan olisin muutaman kymmenen kilometrin päästä ajellut katsomaan. Mistä moisen virhepäätelmän teit?
Se oli ulkopuolisten syytä, että hän kuoli yksin, eikä sairaalassa, ehkä muutama päivä myöhemmin. Ne päivät olisivat mahdollistaneet lasten ehtimisen isänsä luo. Ehkä kaikki eivät osaa ymmärtää jäähyväisten merkitystä.
Sinä voisit lukemisen ymmärtämistä miettiä, ja ehkä sitäkin, ettet pienellä päälläsi kenties kaikkea aina ymmärrä, ja silti ne asiat voivat olla totta.
Priorisoinnin vuoksi tapahtuu ympäsi Suomea sairaille ja vanhuksille asioita, mitä sivistysvaltiossa ei saisi tapahtua.
On kysymys ihmisistä. (Voi olla, että joskus myös sinun läheisestäsi.)
Kun hankitaan turvapuhelimet, helposti tuudittaudutaan siihen luuloon, että potilas saa avun, vaikka olisi menettänyt liikunta- tai puhekyvyn hetkeksi.
Eri kunnissa kilpailutuksen vuoksi annetaan totta kai halvimmalle ambulanssiajot ja on järjetöntä, etteikö voi sanoa suoraan, että mokia tulee liian paljon. Sellainen, joka tarvitsee apua ei osaa/jaksa pitää puoliaan. Siitä on kysymys.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi asiasta, että eri palvelujen tarpeen arvioiminen pelkän kuuloaistin ja vuorovaikutustaitojen perusteella on todella hankalaa. Siksi näenkin "punaista" kun joku ehdottaa työvoimatoimistosta lähetettävän ihmisiä vastailemaan puhelimeen hätäkeskuksessa. Kuka tahansa osaa vastata puhelimeen ja kysyä joitain aiheeseen liittyviä kysymyksiä, mutta se ei todellakaan riitä. Pitää ymmärtää miksi? Tämä tekeekin riskinarviosta erityisen haastavaa, ja samasta syystä lähes kaikki vierailulla hätäkeskussalissa olleet ensihoidon ammattilaiset haluavatkin jättä asian täysin niitä osaaville. Ambulanssin toiminta kohteessa ja riskinarvio puhelimitse ovat kaksi niin eri maailimaa, ettei tosikaan. Vaikka itsellänikin on terveydenhuollon ammattitutkinto taustalla työkokemuksineen ennen hätäkeskuspäivystäjätutkintoa, niin vanhasta pitää oppia pois, eli empatialle yms. ei ole meillä juurikaan tilaa raa'assa maailmassa. Empatia kuuluu kentällä toimiville ensihoidon ammattilaisille.
Jos oletetaan meiltä vaadittavan perusasian akuuttiensihoitotilanteessa olevan hälyttäminen alle 90:ssä sekunnissa, niin sen saavuttamiseksi täytyy asioiden loksahtaa kohtuullisen hyvin paikoilleen. Valitettavasti nykyään ilmoittajat eivät pysty asioista kertomaan juuri yhtään mitään, eivätkä varsinkaan hankkimaan tarpeellista tietoa, joka ratkaisevasti vaikuttaa esim. avun saamiseen ja sen kiireellisyyteen. Päivytäjällä on riittävästi suorituspainetta muutenkin jatkuvasti jonossa olevista puheluista yms. Monet eivät tätä myönnä, mutta väitän että henkilökunnalla on niin korkea ammattietiikka kuitenkin, että haluaa parhaalla mahdollisella tavalla asiat hoitaa. Tästä kertoo mm. se, että vuoromestarin pitää lähes määrätä ihmisiä tauoille, koska eivät halua jättää kolleegoitaan täydelliseen katastrofiin saliin.
Omaisesi tilanne on varsin arkipäiväinen, mutta samalla kannaltasi valitettava. Mistä moinen uskomus on lähtöisin, että ambulanssin saa tilaamalla, sitä en tiedä. Pelkkää kuljetusta varten ambulansseja harvoin käytetään, poislukien sovitut siirtokuljetukset. Jokaisen puhelun kohdalla suoritettu riskinarvio parantaa eniten tarvitsevien mahdollisuutta saada kiireellistä apua.
Ainakaan tuo virallinen ohjeistus hätäpuhelun soittamiseksi ei takaa aina avun lähettämistä:
http://www.112.fi/index.php?pageName=kansalaiset