Vähän aikaa kun seuraa näitä ilmoituksia ja huomannut kuinka täällä lapset ilmoittelee myytävistä kaneistaan ja samalla jo huutelee seuraavia ostettavia/annettavia itselleen!
Vastatkaahan näin tekevät... Miksi kani on teille vain hetken lelu joka pitää saada kohta vaihtaa? Aina keksitty joku kumma tekosyy, ettei tilaa ole pitää, mutta silti lisää hamutaan? Eikö olisi paras, jos keskittyisit olemaan vain se hyvä kanin pitäjä ja rakastaisit niitä mitä sinulla on, etkä vain viihdyttäisi itseäsi kokoajan uusia hankkimalla ja muita kiertoon laittamalla? Eikö olisi mukava saada kunniaa siitä, että olet HYVÄ eläimen omistaja ja tärkeintä sinulle on, että eläimesi on hyvin pidettyjä ja onnellisia, kuin se, että koko ajan kaverit pääsee katsomaan uusia pupujasi!!??
Jos et ole tajunnut, että eläimet kärsivät siitä että joutuvat usein vaihtamaan kotia (mietippä omalle kohdalle. Äiti ja iskä kyllästyisi sinuun puolessa vuodessa, myisi toiseen perheeseen ja hankkisi pari uutta muualta), eivätkä ne tosiaan ole leluja... oletko miettinyt, ettet ehkä olisi ansainnut mitään eläintä elämääsi? Tietysti joskus on pakottaviakin asioita, milloin lemmikistä on luovuttava, mutta täällä niitä näkee liian paljon, jotka heitetään vain kiertoon heppoisin selityksin.
Itse en voisi kuvitellakaan luopuvani omista perheenjäsenistäni (eläimetkin siis niitä) ilman TODELLA hyvää syytä... enkä tiedä pystyisinkö silloinkaan.
Toivon että kaneista välittävät pyytäisivät niistä vaikka suurempaa hintaa, ettei niitä enää ostettaisi ja myytäisi kun rukkasia. Vaan hinnankin vuoksi olisi pakko todella miettiä hankkimispäätöstään ja sitä, kuinka sitten selvitään, jos elämäntilanne muuttuu.
Toivottavasti teillä eläinten kanssa leikkijöillä tuntui edes pieni pisto sydämessä ja ensi kerralla ajatteletta asiaa kanin näkökulmasta.
Vastatkaahan näin tekevät... Miksi kani on teille vain hetken lelu joka pitää saada kohta vaihtaa? Aina keksitty joku kumma tekosyy, ettei tilaa ole pitää, mutta silti lisää hamutaan? Eikö olisi paras, jos keskittyisit olemaan vain se hyvä kanin pitäjä ja rakastaisit niitä mitä sinulla on, etkä vain viihdyttäisi itseäsi kokoajan uusia hankkimalla ja muita kiertoon laittamalla? Eikö olisi mukava saada kunniaa siitä, että olet HYVÄ eläimen omistaja ja tärkeintä sinulle on, että eläimesi on hyvin pidettyjä ja onnellisia, kuin se, että koko ajan kaverit pääsee katsomaan uusia pupujasi!!??
Jos et ole tajunnut, että eläimet kärsivät siitä että joutuvat usein vaihtamaan kotia (mietippä omalle kohdalle. Äiti ja iskä kyllästyisi sinuun puolessa vuodessa, myisi toiseen perheeseen ja hankkisi pari uutta muualta), eivätkä ne tosiaan ole leluja... oletko miettinyt, ettet ehkä olisi ansainnut mitään eläintä elämääsi? Tietysti joskus on pakottaviakin asioita, milloin lemmikistä on luovuttava, mutta täällä niitä näkee liian paljon, jotka heitetään vain kiertoon heppoisin selityksin.
Itse en voisi kuvitellakaan luopuvani omista perheenjäsenistäni (eläimetkin siis niitä) ilman TODELLA hyvää syytä... enkä tiedä pystyisinkö silloinkaan.
Toivon että kaneista välittävät pyytäisivät niistä vaikka suurempaa hintaa, ettei niitä enää ostettaisi ja myytäisi kun rukkasia. Vaan hinnankin vuoksi olisi pakko todella miettiä hankkimispäätöstään ja sitä, kuinka sitten selvitään, jos elämäntilanne muuttuu.
Toivottavasti teillä eläinten kanssa leikkijöillä tuntui edes pieni pisto sydämessä ja ensi kerralla ajatteletta asiaa kanin näkökulmasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä, osuit oikeaan. Eläin todellakin kiintyy hoitajaansa ja laumaansa. Itse olen ottanut hoiviini jyrsijöitä, jotka lapset ovat hylänneet kyllästyttyään niihin. Uusi koti on aina ollut järkytys näille pienille.
Hyvin on aina lopuksi käynyt. Olen hoivannut viimeiseen asti pikkuisia perheenjäseninä. Kanit etenkin ovat erittäin laumatietoisia. Ja tyttökanit suloisia määräilijöitä.
Menestystä sinulle. Toivottavasti kaikki ottaisivat onkeensa sanomasi.
t. Luppeli
Ihanaa, että on olemassa sinun kaltaisiakin ihmisiä! Toivotaan, että jokainen kovia kokenut kani löytää sinut tai kaltaisiasi näitten tunteettomien ja itsekkäiden eläintenomistajien joukosta.
Sitä en uskalla edes miettiä, kuinka monessa kodissa se kani joutuu päivästä toiseen elämään ahtaassa häkissä ilman kunnollista hoitoa. Ihmisten julmuus ja välinpitämättömyys masentaa ja tekee oikein fyysisesti pahan olon. Jos joskus voitan lotossa, perustan varmasti huonostikohdeltujen eläinten eläkekodin, jossa niitä lellitään loppuelämänsä.=)
Kanit ovat sen verran viisaita eläimiä etteivät ne häkkiä tarvitse. Itselläni ollut 8 erikokoista loikkijaa, eikä häkkiä näkynyt missään paitsi kesämökillä ulkona. Kun kanit eivät olleet valjaissa tai olin itse kaupungissa, niin tilava häkki oli ainut ratkaisu kanien turvallisuuden takia.
Kanihan on sosiaalinen kuten koira (vaikka jotkut tyhmät ihmiset laittavat koiransakin sisätiloissa häkkiin) ja itsenäinen kuin kissa, joka tekee tarpeensa laatikkoon.
Pieninä tai vastatulleina kanit olivat vartioimattomina pienessä huoneessa ja oppiessaan vapautta lisättiin.
Itse olen joutunut kaiken opettelemaan. Ensimmäinen kani, kun tuli, en tiennyt pissaako se edes, papnoita sen sijaan olin nähnyt. Mitään ei ollut valmiina ja kani oli ns villikanin jälkeläinen. Yhdessä nukuttiin yö ja kolme yöpaitaa rääpäle kasteli! Kani opetti minut keräämään luonnosta ruokaa näyttämällä ja vielä varmistamalla, että tuotakin menee koriin.
Kunpa ihmiset antaisivat lemmikkinsä olla yksilöitö, niin he saisivat tuplasti iloa!
Viisaita sanoja... siinäpä onkin monella tavoitetta kerrakseen.
Vaikka tietenkään kaikilla ei ole mahdollista pitää pupua aina vapaana, mutta monella itse hoidossa parantamisen varaa. Monille pupu on vain lelu, jolla leikitään hetki kunnes kyllästytään. Sitten jää äidin ja isän kontolle yksin tylsistymään.
Luulen että lapset nykyään saavat kaiken liian helposti ja nopeasti -ei opita odottamaan , eikä kantamaan vastuuta.
Lapset kyllästyvät lemmikkiin ja haluavat vaihtaa niinkuin lelua..Uusi ja jännittävä on tässä hektisessä maailmassa aina etusijalla...Eikä asioiden eteen viitsitä /tarvitse tehdä mitään.(taistelutahtokin tuntuu joskus puuttuvan)
Itse lapsena jouduin odottelemaan ensimmäistä kaniani vuoden verran kunnes vanhemmat olivat vakuuttuneita että todella haluan sen ja jaksan sitä hoitaa. (tietysti auttoivat hoidossa)
Itse olen myös lapseni opettanut samalla metodilla.
-aina ei saa heti kaikkea mitä haluaa, mutta jos tarpeeksi haluaa voi saada mitä vain.
Esim Myydään pois poikapupua,ja toisaalla etitään samaan aikaan tyttöjä."kun pojat tappeli häkin läpi ... Kotisivuilla kun katto, oli olevinaan nin hyvät oltavat "pojilla".Kohta taas etitään poikapupua tytölle kaveriksi...
Jotenkin tuntuu,ettei tällä T.K. tytöllä ole taitoa kiintyä mihinkään.
Toivottavasti pupujen myyjät/ostajat seurailee näitä ilm. jonkin aikaa,että pystyvät karsimaan nämä "kani-ihmiset" sivuun.
Itselläni on 8 pitkäkorvaa joista 4 on ns. pelastettuja.
Vaikka talvella joskus tuntuu,että vähempikin riittäis,ei minusta ole niiden myyjäksi.Jo poikasista luopuminen on tarpeeks vaikeeta.