Meille tuli marraskuussa puolivuotias tyttökissa. Huostaanotettu "sosiaalitapaus" jota ilmeisesti on kohdeltu hyvin huonosti koska se on mielettömän arka ja säikky. Ensi alkuun juoksi karkuun kun sitä kohti tai sen ohi käveli, samoin säikähti käden liikettä kun sille heitti paperitollon leikittäväksi. Ajattelin että kyllä siitä kun annetaan olla rauhassa. No, pari kuukautta on mennyt ja kissa tuntuu edelleen tolkuttoman aralta. Edistystä on, että se on alkanut leikkiä, eikä pelkää enää "heittokättä". Koskea se ei silti anna. Sille jutellaan rauhallisesti, ei tuijoteta suoraan silmiin ja on koetettu kesyttää antamalla kädestä herkkuja, joita se ei uskalla ottaa ennen kuin ne on laitettu lattialle.
Se tulee kyllä lähelle kun kuppiin laittaa ruokaa ja jää välillä hyvinkin lähelle nököttämään ja katsomaan keittiöpuuhia. En ole kuullut sen kehräävän kertaakaan ja pelkään että se kärsii. Onko kenelläkään kokemusta kaltoinkohdellun aran kissan hoitamisesta? Saako sitä enää koskaan luottamaan ihmiseen? Onko Suomessa arkoja kissoja ymmärtävää kissapsykologia?
Se tulee kyllä lähelle kun kuppiin laittaa ruokaa ja jää välillä hyvinkin lähelle nököttämään ja katsomaan keittiöpuuhia. En ole kuullut sen kehräävän kertaakaan ja pelkään että se kärsii. Onko kenelläkään kokemusta kaltoinkohdellun aran kissan hoitamisesta? Saako sitä enää koskaan luottamaan ihmiseen? Onko Suomessa arkoja kissoja ymmärtävää kissapsykologia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meidänkin kissa oli aluksi tosi arka, mutta nyt kaikkea muuta. Jos vaikka tulee vieraitakin niin menee heti syliin odottamaan silitystä. Pikkulapsia se ainoastaan juoksee karkuun, mutta tulee niitäkin myöhemmin katsomaan:)
Monesti saa hätistää jaloista ja sylistä:)
Luulen, että muutos johtuu siitä että asutaan pienissä neliöissä ja ollaan paljon kotona kissan kanssa. Matkoilla kissa on myös mukana Ja kova on leikkimään vielä 4 vuotiaaksi kissaksi.
Toivottavasti teidänkin kissa edistyy kovaa vauhtia rohkeammaksi. Meillä editystä näkyi joka kuukausi, että eiköhän se siitä etene.
ei ole kokemusta arkaluonteisista kissoista, mutta tiedän, että paras kissan rohkeuttaja on aika ja kärsivällisyys. On parasta, ettei kissaa kovin huomioida, vaan annetaan sen itse päättää milloin se haluaa lähestyä ihmistä. Kissa rohkaistuu, kun sitä ei tosiaan katsota silmiin, vaan katsotaan ihan toiseen suuntaan ja tehdään omia juttuja. On hyvä vältellä kovia ääniä, mutta ei nyt ihan hiljaisuudessakaan voi elää, mutta ajan myötä kissa oppii talon normaaleihin ääniin ja liikkeisiin, mutta äkkiliikkeitä on varottava. Silityksiinkin on totuteltava pikkuhiljaa, ensin niin, että kissa uskaltautuu ihan viereen ja vähitellen makupalojen yhteydessä voi pienen hetken silittää ja lisätä aina vähitellen silittämisen aikaa ja kun kissa saa makupaloja se yhdistää ne silittämiseen ja hyväksi asiaksi. Kissalle olisi myös hyvä järjestää paikka, vaikka korkea kiipeilypuu, mihin se voi aina paeta, kun pelottaa ja missä se saa olla omissa oloissaan. Kissa kyllä hakee ihmisen seuraa, kun ei enään tunne ihmistä tunkeilijaksi ja luottaa häneen. Kun kissalta on joskus mennyt luottamus, ihminen on tehnyt sille pahaa, voi kestää pitkän aikaa tottua taas ihmiseen. Kuukaus kaks ei ehkäpä riitä vaan luottamus vaatii piemmän ajan. Uudet hyvät kokemukset palauttavat kissan luottamuksen. Nyt vain kärsivällisyyttä peliin ja oikeaa tutustumistapaa tähän kissaan, niin eiköhän siitä vielä joskus ihan ihmisystävällinen kisu tule.
on myös kaltoinkohdeltu tyttökissa, meille tullessaan se oli noin 9 kuukautta. Alussa meilläkin samanlaista käyttäytymistä kuin teillä ja pari ensimmäistä päivää kissa istui saunassa ja murisi. Nyt kissa on ollut meillä 2 vuotta ja hitaasti on sen kanssa edistytty. Meni kauan ennen kuin sitä sai silittää ym. Noin vajaan vuoden meillä oltuaan, se alkoi tulla pitkän houkuttelujakson jälkeen syliin, nyt se rakastaa rapsutusta ja pyrkii syliin aina kun vain mahdollista, se kehrää ja saattaa jopa kuolata. Edelleenkään sitä ei saa otettua syliin, se menee paniikkiin, se pelkää kovia ääniä kuten ovikelloa, vieraita ihmisiä, jossainmäärin äkkinäisiä liikkeitä... Mutta on se jo aika reipas kissa ja uskoisin sen vieläkin koko ajan reipastuvan. Eli kissalle on annettava aikaa ja hellyyttä, juteltava nätisti jne. Toivotan onnea kissanne kanssa ja kerro miten edistytte!