Vahvista
Siivetön olen ja hauras
ja sinä sanot
minua enkeliksi.
Kun pimeys katkaisee valolta
vallan
nosta minut -
kerää ruukkuni murtuneet
sirpaleet
tee minusta vahva.
Ennen uuden auringon nousua
ennen yön syvintä mustaa.
Ennen kuin tulee tuuli
ja nostaa hiekkapilvet
joihin hukkuisin
ilman sinua.
Siivetön olen ja hauras
ja sinä sanot
minua enkeliksi.
Kun pimeys katkaisee valolta
vallan
nosta minut -
kerää ruukkuni murtuneet
sirpaleet
tee minusta vahva.
Ennen uuden auringon nousua
ennen yön syvintä mustaa.
Ennen kuin tulee tuuli
ja nostaa hiekkapilvet
joihin hukkuisin
ilman sinua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaunista vertauskuvaa käytät. Yhteyksiä nousee esiin enkeleistä ja muusta. Kumma, miten tuo Raamattu nyt pompsahtaa joka paikasta, mutta sielläkin on vertaus rikkinäisestä astiasta, korjaajaksi vain rukoillaan jotain ihmisrakkautta suurempaa. Ei siitä muuten, mutta vaikuttaa ehkä positiivisesti suhtautumiseeni runoosi, siellä taustalla. Eikä tämä ole kirjoittajalta mitenkään huono veto, päin vastoin. Joku tosin saattaisi kritisoida vertaustasi käytetyksi ja kuluneeksi. Minusta runosta silti kaikuu oma äänesi niin vahvahsti, ettei ruukkuhommeli tunnu kovin pliisulta.
Erityisen hienoa on, kuinka jatkat vertausta läpi koko runon. "Loppukuvissa" silmienei etteen ilmestyy hiekkaa pyörteilevä autiomaa, jonka keskellä, puoliksi hautautuneena, makaa yksinäinen ruukku, sirpaleina. Minähän saan tästä kasaan vaikka mitä, ulottuvuutta! Alkukin on mielestäni kiva. Se, että toinen kutsuu enkeliksi, tekee runon puhujan haavoittuvaisuudesta erityisen kipeästi aistittavaa.
niin, paljastan, että tässä runossa on oi-
keasta elämästä jotain, ja loppu on vaan
kiedottu jonkun määrätyn, tässä nimeä-
mättömän yhteyden sisään.
On varmaasti kulunut vertaus, mutta itse
asiassa se tuli jostain mun runoon jonkun
antaneesta kommentista, jokunen päivä
taaksepäin, ja sen olisi voinut fiksu kun
olisi ollut, korvata taas jollain muulla.
Oma ääneni todennäköisesti kaikaa, koska
nämä ns. perinteiset runot kuitenkin lienee
minua.
Ihanaa, että osaat rehellisesti sanoa kaiken,
niin positiivisen kuin negatiivisenkin.
Olen aiemminkin sanonut, että yritän aina
ottaa niistä opikseni, mutta kun tuo muisti
on niin himputin rajallinen, niin tulos on
sitten milloin mitäkin.
Kiitti runsassanaisesta palautteesta.
Miten Sinulla voikin olla tuo sana hallussasi niin hienosti, kun kirjoitat. Kadehdittavaa.
Jotenkin tuntuu, että olet runon ammattilainen meidän muiden keskellä. Kiitos Sinulle! Ulla
nyt sinä kyllä liiottelet !
Kun se olisikin hallussa, niin saisi parem-
paa tuotosta, laatu vaihtelee kun Ikean tuot-
teilla :(
Kuuleppa, tällä palstalla on monen monta runoi-
lijaa, joita voisi melkeimpä tunnustaa ammatti-
runoilijoiksi, mutta allekirjoittanut on kyllä
sen sarjan ulkopuolella.
Palautteesi oli tietenkin miellyttävää
luettavaa, en kai sitä voi kieltääkään.
Lämmin kiitos sinulle ystäväni jälleen ja
hyvää päivän jatkoa.
Hyvää yötä
lämmin kiitos sinullekkin palautteesta,
olen kiitollinen uskollisille lukijoilleni/
kommentoijilleni.
Niin, ja hyvää aamua.
rakkaus on kauniin herkkää, haurasta kuin perhosen siipi...
rakkaus ja "se oikea" vahvistaa, parantaen tekee vahvan,
Päivääsi enkeleitä ja iloa :)
kaunista ja herkkäähän se on, ja kuten itse
ilmaisit; "haurasta kuin perhosen
siipi"
Lämmin kiitos palautteesta, ja enkeleitä
myös sinun päivääsi toivon.
lauseita joita en ole ennen kuullut, kuten; kun pimeys katkaisee.... hienoa ja ennen uuden auringon nousua... sanon niinkuin Ulla sinulla on sana hallussasi ja osaat käsitellä niitä koskettavasti!
sinulle outoja, mutta runollinen kuvaus,
yksi monista, joilla voi ilmaista sen,
kun pimeys ajaa valon pois.
Toinen, jota olen runoissani käyttänyt,
muistaakseni on; pimeys taittaa valolta
siivet - ainakin yksi käyttämistäni.
Niin, ja tuota uuden auringon nousuakin
olen varmaan joskus aiemmin käyttänyt,
kuin myös ilmaisua samasta asiasta;
uuden päivän koitto ym, ym.
No, en todellakaan tunne itseäni miksikään
taituriksi sanojen hallinnassa, paljon,
paljon on korjaamista ja kehitettävää vielä
minullakin, eikä valmiiksi tule koskaan.
Kiitän kuitenkin, tuntuuhan se lämmittävältä,
että toiset kokevat runoni, kuten te nyt
olette ystävällisesti ilmaisseet.
koskaan tule valmiiksi, elikkä aina oppii uutta
(äidilläni tapa sanoa)vaikka musta tämä tuntuu jo "valmiilta"
oikeassa olet, ja mikkään taiteilija edes
ole, mutta runoilun amatööri kylläkin.
Nojaa, kaipa se jollakin lailla valmis oli,
sinklausta olis kaivannut kuitenkin.
Yritän saada valmiiksi tuon yhden, jota oon
vääntämällä yrittäny vääntää tänään, ja nakata
sen sitten tänne.