Ahdistaa

Meidän perheessä eilen käytiin pitkä keskustelu ohjelman ahdistavuudesta. Päädyimme lopputulokseen, ettei meillä katso sitä enää kukaan muutamaan päivään. Jokaisella oli paha mieli. Olimme katsoneet tuota riitelyä. Siinä vaiheessa, kun Sorella totesi, että muut eivät oikein voi ymmärtää, koska niitten muitten koskemattomuutta ei ole samalla tavalla loukattu kuin Sorellan, tuli itsellekin niin järkyttynyt olo, että ei enää huvittanut katsella. Ohjelma on ollut koko viikon yhtä käden vääntöä ja kaaosta. Eihän tuommoinen ole enää mitään viihdettä, kun katsojillekin tulee paha mieli, eikä uni tule, kun asioita miettii ja ajattelee, että siellä talossa on oikeita ihmisiä, joiden pitää vielä palata siviilielämään. Ohjelmasta tulee yleinen paha olo, ja sen syytä on vaikea selittää, mistä se johtuu. Jotenkin se on kurjaa. Eihän sitä ole pakko katsoa. Mutta moni katsoo, koska tämän piti olla syksyn parasta viihdettä. Vaan eipä olekaan. Pettymys on valtava. Pahoilla mielin nukkumaan ei tosiaan huvita mennä joka ilta. Nyt siis ohjelma menee meidän perheessä boikottiin ja katsotaan sitten myöhemmin, josko ilmapiiri hiukan tuulettuisi ja ohjelma muuttuisi viihdyttäväksi eikä olisi enää niin ahdistava.

Tuo ahdistus tarttuu. Kisassa olevat ovat ihan ahdistuneita ja tuo tarttuu katsojiinkin. Oma elämä on kunnossa ja en tosiaan halua mitään ylimääräisiä ahdistuksia ja siksi on nyt pakko pitää taukoa ohjelman katsomisessa.