Lueskelin jokin aika sitten loppuun Bob Dylanin muistelmat Chronicles Volume One.
Suomeksi käännettynähän se taisi ilmestyä viime joulun markkinoille.
Kirjallinen kykyhän Robert on; paikoitellen tosi vetävää ja värikästä tekstiä.
Miksikään sukupolvensa ikoniksi ja johtotähdeksi hän ei ole koskaan itseään kokenut. Bob luennehtii itseään yksinkertaisesti: poet singer - runoilija laulaja...
Suosittelen Dylanin musiikista ja ennenkaikkea runoudesta kiinnostuneille!
Suomeksi käännettynähän se taisi ilmestyä viime joulun markkinoille.
Kirjallinen kykyhän Robert on; paikoitellen tosi vetävää ja värikästä tekstiä.
Miksikään sukupolvensa ikoniksi ja johtotähdeksi hän ei ole koskaan itseään kokenut. Bob luennehtii itseään yksinkertaisesti: poet singer - runoilija laulaja...
Suosittelen Dylanin musiikista ja ennenkaikkea runoudesta kiinnostuneille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Värikästä on meno ollut hänen nuoruutensa Greenwich Villagessa- oi jospa oisin saanut olla mukana...
Muisteluista jäi myös mieleen se miten syvällisesti Dylan on pohtinut laulun olemusta- tekstin, melodian ja esityksen rautaista liittoa. Loppusivuilla mm. ylistäviä kommentteja Brecht-Weillin biisistä "Pirate Jenny". Meninkin hakemaan sen ensitöikseni Tölikan kirjaston musiikkiosastolta (esittäjänä muuten Lotte Lenya).
Suze Rotolo on se tyttö Dylanin kainalossa A Freewheelin'Dylan -LP:n kannessa lumisella kadulla Nykissä. Löytyy kirjastoista. Suosittelen. A Freewheelin' Time A Memoir of Greenwich Village in the Sixties Written by Suze Rotolo