Oletko sinä kokenut lemmikin menetyksen? Mikä lemmikki oli kyseessä? Miten pääsit siitä yli?
Meidän rakas Nappi-koiramme kuoli eilen illalla. Tarkka kuolinsyy on vielä epäselvä, mutta ennen kuolemaa sen takapuolesta alkoi valumaan verta ja koira oksenteli. Nappi kuoli autoon matkaalla eläinlääkärill. Nappi oli 9 vuotias ja rodultaan Bichon havanais.
Meille jäi vielä toinen koira, Napin tytär Bossis.
Osanotot voi käydä kirjoittamassa muistokirjaan osoitteeseen: http://www.freebok.net/books/napinmuistokirja/sign.html
Meidän rakas Nappi-koiramme kuoli eilen illalla. Tarkka kuolinsyy on vielä epäselvä, mutta ennen kuolemaa sen takapuolesta alkoi valumaan verta ja koira oksenteli. Nappi kuoli autoon matkaalla eläinlääkärill. Nappi oli 9 vuotias ja rodultaan Bichon havanais.
Meille jäi vielä toinen koira, Napin tytär Bossis.
Osanotot voi käydä kirjoittamassa muistokirjaan osoitteeseen: http://www.freebok.net/books/napinmuistokirja/sign.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
menetin viime joulukuussa rakkaan 8-vuotiaan koirani Empun. Maksakasvain vei voimat ja ei keretty klinikalle leikkaukseen ja päivystävän eläinlääkärin kanssa tein päätösen että ei tarvi koiran kärsiä enään. Katse jo kertoi että kivut olivat kovat ja jalat ei kantaneet. Niin päättyi meidän 8 vuotta kestänyt taival. Sylissä pidin päätä loppuun asti ja ei sitä surun määrää voi sanoin kertoa. Vieläkin tulee hetkiä että kaveria kaipaa kyyneliin asti. Otin sitten uuden koiran jonkin ajan kuluttua ja ehkä se hieman lievitti surua mutta eihän kukaan toista koskaan korvaa. On kuitenkin muistot joita vaalia. Otan osaa menetykseen.
kuoleman syy??
Joku myrkytys kentie? esimerkiksi rotanmyrkytys tapausksissa tuon kaltainen tapahtuu.
Suuret osan ottoni sinulle ja paljon voimia!
Minulta on kuollut paljon lemmikkejä ja se on vaikeaa pääsät menetyksestä ja ikävästä yli :(
kuoli tuntemattomasta syystä johtuvaan äkilliseen suolistoverenvuotoon.
Munkin koira kuoli... Se oli vasta 5 vuotta, ja sillä oli jokin sairaus. Neljä päivää itkin ja itkin... Nyt siitä on jo kohta kuukausi eikä enää tunnu niin pahalta. Ensin ajattelin etten ikinä pääse yli, mutta kyllä se niin on että aika parantaa haavat...:)
Minulla oli 19 vuotias Vili joka tosin kuoli jo 1999 syyskuussa, enkä ole vieläkään päässyt siitä yli. Seitsemän vuotta kesti ennenkuin uskalsin hankkia uuden koiran koska se luopumisen pelko oli niin voimakas. Olin Turkissa kun koirani kuoli. Kun saavuin kotiin mieheni ilmoitti että Vili nukkui pois rauhallisesti. Seuraavana päivän minuun iski hirvittävä ihottuma (luulin että olin saanut jonkin ihottuman Turkista)lääkäkärissä käydessäni todettiin, että voimakas "tunnekuohu".
Nyt minulla on aivan ihan sekarotuinen Pötkö mutta vieläkin kaivertaa mitäs jos Pötkö ei olekkaan terve (tutkittu on) taikka mitäs jos se jää autonalle. Jotta sellainen vainoharhaisuuden Vili jätti lähtiessän.
Meiltä kuoli huhtikuussa 13-vuotias "esikois-koira" ja ikävä on kova vieläkin. Ikävä on ollut hirveä,samoin suru,mutta on se onneks jo helpottanut. Tosin vieläkin välillä ihan yllättäen saattaa kyynel tulla silmään,kun jostain kaveri muistuu mieleen. Onneks meille jäi kaksi muuta koiraa ja kolme viikkoa sitten meille tuli koiranpentu,jonka kanssa touhua riittää,mutta ei se koskaan korvaa vanhaa ystävää. Aluksi ajattelin etten ota enää ikinä uutta koiraa,kun itku ja suru ei meinannut millään helpottaa,mutta niin se aika pikku hiljaa parantaa. Meillä on kaunis hauta pihalla ja kai sekin on jotain surutyötä,kun voin sinne kukkia istuttaa ym. Muistot on ihania,enkä ikävästä huolimatta kadu että koira meille aikoinaan tuli. Sitä ajattelin uutta koiraakin ottaessa,että ikävän kestää aikanaan,kun enemmän siitä koirasta kuitenkin iloa tulee olemaan. Otan osaa suruun!! Kyllä aika parantaa,vaikka pienen arven saattaakin jättää..