Heippa kaikki! Olemme avokin kanssa vakavasti harkinneet sileäkarvaisen kettuterrierin hankintaa. Pari asiaa on kuitenki jäänyt runsaasta tiedonhausta huolimatta epäselväksi.
1. Onko ko. rotu kuinka kova haukkumaan? Luonne-eroja toki varmasti löytyy kunkin turren väliltä, mutta noin pääsääntöisesti?
2. Miten rotu suhtautuu pieniin lapsiin/vauvoihin? Meillä ei vielä lapsia ole, mutta toki kun koiruus kanssamme toivottavasti pitkälle toistakymmentä vuotta elelee, niin perheenlisäys varmasti jossakin vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Jostain olen lukenut ns. yleistävän kommentin, että mitään terrieriä ei suositella perheeseen jossa on alle kouluikäisiä lapsia, miksiköhän näin? Toivoisin siis omia kokemuksianne/tietojanne jaettavaksi?
3. Kuinka hyvin olette saaneet haukkunne pysymään hallinnassa vapaana, siis ilman hihnaa? Uskaltaako esim. metsässä juoksuttaa ollenkaan irti vai karkaako hauva ensimmäisen kuulemansa äänen perusteella pusikkoon?
Kiitokset jos viitsit vastata edes johonkin kysymykseen!
1. Onko ko. rotu kuinka kova haukkumaan? Luonne-eroja toki varmasti löytyy kunkin turren väliltä, mutta noin pääsääntöisesti?
2. Miten rotu suhtautuu pieniin lapsiin/vauvoihin? Meillä ei vielä lapsia ole, mutta toki kun koiruus kanssamme toivottavasti pitkälle toistakymmentä vuotta elelee, niin perheenlisäys varmasti jossakin vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Jostain olen lukenut ns. yleistävän kommentin, että mitään terrieriä ei suositella perheeseen jossa on alle kouluikäisiä lapsia, miksiköhän näin? Toivoisin siis omia kokemuksianne/tietojanne jaettavaksi?
3. Kuinka hyvin olette saaneet haukkunne pysymään hallinnassa vapaana, siis ilman hihnaa? Uskaltaako esim. metsässä juoksuttaa ollenkaan irti vai karkaako hauva ensimmäisen kuulemansa äänen perusteella pusikkoon?
Kiitokset jos viitsit vastata edes johonkin kysymykseen!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tässä jotain vastauksia:
1. Ei ole kova haukkumaan. Yleisesti voi pitää kerrostalossakin ilman ongelmia. Tietysti mainitsemiasi luonne eroja löytyy, mutta yleensä siinä on kysymys huonosta opettamisesta yksin oloon, jos haukkuu perheen poissa ollessa.
Koiranäyttelyt on hyvä paikka verrata koiran "haukkuvuutta". Kettuterrieri kehän ympärillä sitä harvoin on, kun taas jonkun muun rodun kehän laidalta kuuluu jatkuva haukunta.
Omat koirani eivät esim. lenkilläkään reagoi toisiin koiriin millään lailla, mutta olenkin ne opettanut makupaloilla siihen, että minä olen se jota seurataan, ei vastaantulijoita ;)
2. Yleesä oppii hyvin kaikkeen uuteen, myös lapsiin. Tärkeintä on, että ei tehdä vauvasta mitään kummajaista jota ei saa haistella tai mennä vaikka nuolaisemaan, vaan annetaan tutustua koiran vauvaan ihan rauhassa tietysti vierestä seuraten miten koira vauvaan suhtautuu. Yleensä tutustumisen jälkeen koira hyväksyy tulijan. Tärkeää on myös, että koiraa ei unohdeta vaan se saa samalla tavalla huomiota kuin tähänkin asti! Vanhemmalle lapselle tietysti opetetaan miten koiran kanssa ollaan, ei kiusata, annetaan nukkua rauhassa jne.
3. Pysyy mukana kun opettaa!Itse käyn päivittäin metsälenkillä ja koirat ovat irti. Tärkeää on opettaa alusta asti luokse tuleminen ja tehdä siitä niin hauskaa, että kettuterrierikään ei voi luokse tuloa vastustaa;)(makupalat tai leikkiminen)
Metsässä tuota on pentuna hyvä harjoitella, sillä pentu ei muutenkaan uskalla lähteä kovin kauas omistajastaan.
Tee itsestäsi niin "hyvä tyyppi" ettei koiralla kerrassaan tee mieli lähteä muualle vaeltelemaan.
Nämä säännöt kai pätevät kaikkiin muihinkin koiriin :)
Toivottavasti näistä oli jotain apua. Olet valinnut hienon rodun :)
Eli siis itsellä oli tälläinen koira, joka eli 12 vuotiaaksi... oli aika kova haukkumaan ja metsässä ei voinut pitää ollenkaan vapaana (saattoi johtua koiran luonteesta tai koulutuksesta), mutta oli erittäin lapsiystävällinen (sain koiran kun olin 5 ja veljeni 3)
hetkeäkään en vaihtaisi pois, ja suosittelen rotua. Oli parasta elämässäni. Luotettava ainaki oli.
1. Meidän aussi vihaa kettareita juuri niiden haukkumisen takia. Niillä on kimeä ja kova haukku ääni ja itse en todellakaan ottaisi kettaria kerrostaloon, varsinkaan sileää. Omasta mielestäni ovat kovia haukkumaan, tai sitten kaikki n. 50 kettaria, jotka olen tavannut ovat olleet huonosti kasvatettuja.. ;)
2. Tästä asiasta en tiedä, ainakaan kettareiden kohdalla. En usko, että ovat ainakaan agressiiisia lapsia kohtaan ja yleensäkään terriereitä ei voi kategorioida pelkästään nimikkeen "terrierit"-alle, niitä kuitenkin löytyy n. 50 erilaista ja erikokoista! Meidän vanhempi australianterrieri rakastaa lapsia! Kettarinkin suhtautuminen lapseen riippuu sen luonteesta, mutta eiköhän se ole ihan tottumiskysymys.
3. Kettareilla on aika kova metsästysvietti, joten vapaana pysyminen ei ole itsestään selvää. Jos ko. kettari ei ole metsästyskoira ja sen pienestä pitäen opettaa irtioloon, niin eiköhän se opi... kettari vaatii paljon liikuntaa, se on erittäin aktiivinen, joten ennen sen ottamista miettikää, että jaksatteko touhuta sen kanssa niin paljon kuin se vaatii! Irtiolo on loistavaa liikuntaa, mutta jos se ei kestä irti, niin yksi liikutus vaihtoehto on poissa pelistä...
Olimme ottamassa kettaria, mutta onneksi tutustuimme kyseisen rotuun ennen kuin sellaisen otimme, nyt olisimme varmasti pulassa sen kanssa! Henkilökohtaisesti en pidä kettareista, mutta se on mielipidekysymys! Kysy joltain kenneliltä, voisitko käydä tutustumassa heidän koiriinsa. Kerrot, että haluaisit tutustua rotuun, ennen kuin sellaisen hankit. Onnea koiran etsintään! :)
Sanoit..."Olimme ottamassa kettaria, mutta onneksi tutustuimme kyseisen rotuun ennen kuin sellaisen otimme, nyt olisimme varmasti pulassa sen kanssa! Henkilökohtaisesti en pidä kettareista, mutta se on mielipidekysymys! "
Miksi harkitsit rotua josta et pidä..Hm outo juttu..mutta hyvä ettet ottanut itse en myisi kettaria muuta kuin sellaisille jotka todella pitävät rodusta ja ymmärtävät rodun erityispiirteet.
Kettiset on todella hieno rotu oikeissa käsissä ja itse olen koukussa rotuun sen monipuolisuuden, energisyyden ja iloisuuden ansiosta..rodusta on moneen lähtöön.
Kuullostaa melkein provolta tai sitten kovin kokemattoman tekstiä.
On todella hyvä "tuuri", jos on sattunut näkemään elämänsä aikana 50 eri persoonaa kettuterriereistä. Itsellänikään ei ole ollut tuota mahdollisuutta, vaikka näyttelyjä käyn seuraamassa todella paljon. Ja ei rotu kuitenkaan ole niin yleinen, että niitä joka nurkalla tulisi vastaan
Olimme siis kiinnostuneita rodusta, mutta tutustuimme siihen ensin ja huomasimme, että tämä ei ole meidän rotu! Ja olen todellakin nähnyt runsaasti kettareita, olen kolmena kesänä ollut rodun omalla kettarileirillä ja lisäksi näyttelyissä niitä tavannut. Voin pyöristää tapaamieni yksilöiden lukumäärän 50:n, ja ainakin jos mukaan lasketaan sekä sileät että karkeat. Haluan sanoa, että kettari ei ole helppo rotu! En todellakaan suosittele ensimmäiseksi koiraksi, se ei sovi sohvaperunaksi, eikä koulutustaidottomalle. Se on itsepäinen ja koulutus vaatii jämäkkyyttä! Toivottavasti ymmärsitte tarkoitukseni...
kettuterrieri sopii oikealle ihmiselle ensimmäiseksi koiraksi ja jollekin toiselle ei edes siksi viidenneksi koiraksi. On ihmisestä kiinni, ei siitä monesko koira on menossa!
Siinä olet oikeassa, että se ei ole pelkkä sohvaperuna, mutta hoitaa sitäkin virkaa erittäin hyvin, kun saa muita virikkeitä myös. Ja ei ehkä se suuri liikunnan määrä, vaan aivojumppa!
tosiaan sopii tietynlaisille ihmisille ei kaikille..itse olen tosiaan rotuun koukussa ja olen huomannut myös etten kaikille rotua suosittele. Kettiksien omistajien pitää olla aktiivisia, iloisia hyvän huumoritason omaavia jotta kestää koiran sähläävyyden ja joka paikkaan nokkansa laiton sekä osaa asettaa rajat jotta se on omistaja joka määrää kaapin paikan.
Koulutettavuus rodulla on mielestäni erittäin hyvä koska on helppo motivoida ja intoa piisaa puuhaan kuin puuhaan..eli pelkäksi sohvaperunaksi en kettistä suosittele mutta oikealle ihmiselle kyllä vaikka ekaksi koiraksikin jos on valmis aktiiviseen koiran omistamiseen ja kasvattamiseen/kouluttamiseen ja ylipäätänsä perehtyy rotuun ja sen erityispiirteisiin. Itse sain ekan kettiksen 12vuotiaana joten kettiksen vaikeus rotuna lienee hiukan yliarvioitua..mielestäni.
Enemmän outoja ovat esim. suomalaiset rotumääritelmät ja -kuvakset verrattaessa englanninkielisiin.
Esim. kettuterrieri on suomalaisen yltiöpositiivisen ajattelun mukaan vain vilkas, nopea ja herkkä ärsykkeille jne jne. Englanninkielisessä määritelmässä nuokin asiat on sanottu ihan eri tavalla. Tavalla, joka on omia kokemuksia paljon lähempänä.
Mutta mitä siitä tulee jos x-rodun harrastaja kirjoittaa omasta rodustaan määritelmiä tms. Kukapa sitä kirjoittaisi että "kandee pitää aina liekassa eikä oikein tahdo pärjätä muiden koirien kanssa..." tai muuta samanlaista. Kivempi on laittaa että vilkas ja eloisa.
Kettuterrieri vaatii hyvän kasvatuksen ja silti tulee olla tarkkana koiran kanssa.
kahden karkkari kettiksen omistaja :)
1. Eivät hauku paljon. ..kummatkaan. Mielestäni suht hiljainen rotu minkä tosiaan voi todeta näyttelykehän laidallakin kuten ekan viestin lähettäjä mainitsi.
2. Suhtautuu hyvin lapsiin sekä pieniin että isoihin. Kuitenkin molemmille on luotava selkeät säännöt..ja koiralle on suotava oma rauhoittumispaikka mihin lapsilla ei ole menemistä. Mielestäni on helpompi opettaa koiralle säännöt kuin lapsille. Varsinkin isompien lasten kanssa kettikset rakastaa leikkiä.
Usein koiria on käsitelty kuin pieninä vauvoina ennen lasten tuloa ja siitä pohjautuu monet vaikeudet rodusta riippumatta. Eli koiran kasvatus/koulutus/rajat on ensiluokkaisen tärkeätä oli kyse rodusta kuin rodusta.
3.Minulla koiruudet ovat olleet vapaina niin hiihtolenkeillä kuin uimareissuillakin...ja myös ilman valvontaa maalla pihassa. Eli sanoisin jälleen koulutuskysymys. :)
Rodun vapaanapitoa ei omilla koirillani ole niinkään haitannut riistaviettisyys vaan puhdas uteliaisuus "mikäs tuolla on" joten tosiaan ekan mainitsema asia että omistajan on oltava mielenkiintoisempi kuin ympäristö on hyvä keino ja joskus auttaa pelkästään vinkulelu taskussa tai herkkupala silloin tällöin.
Käyppä kurkaamassa tuolla epävirallisella foxifoorumilla =) siellä myös aktiivista keskustelua foxeista www.foxifoorumi.net
... vielä semmoinen kysymys kun tässä on puhuttu siitä että foxeja voi pitää vapaana jos on koulutettu mutta haluaisin nyt tietää että miten kova metsästys vietti foxilla on? Koska tässä on tullut hieman erineviä mielipiteitä.. Verratkaa foxien metsästys viettiä jonkin muun metsästys viettiin.. Olen kiinnostunut sk kettuterrieristä mutta metsästysvietti on se juttu mistä en ole niin varma koska mitään metsästyskoiraa en haluaisi.
...kysymys on metsästysvietin herättämisestä. Itselläni on ns. käyttölinjainen kettis ja kuitenkin se on vapaana metsässä, kun en ole sitä koskaan osoittanut riistan perään. Ihan samalla tavalla pysyy mukana, kuin aikasempi sekarotuinenkin.
Elikkäs. Itse en omista sk.kettuterrieriä tai muutakaan terrieriä (oma rotu akita), mutta rotu on HYVIN tuttu. Enolla ollut reilu 20 vuotta sk.kettuterroristeja ja siitä sitten on levinnyt nuo terroristit muuallekin perheessä. Siskolla kaksi ja tädillä yksi. Tunnen siis nämä perhepiirissä olevat koirat todella hyvin, tähän menee 6 koiraa.
1. Kyllä. Ne haukkuvat ja paljon. Tosin yksin ollessaan ne eivät hauku, mutta muuten kyllä. Kerrostalossa asuminen onnistuu näiden kanssa, samoin rivitalossa. Mutta ovikelloja on joutunut ruuvaamaan irti ja pitämään verhot ikkunoista ettei varoitushaukut kuulu koko talon halki. Valituksia noista koirista ei ole kyllä koskaan tullut missään.
2. Se riippuu paljonkin koirasta. Kaikki meidän koirat on tulleet lasten kanssa toimeen mutta muutaman kanssa saa pitää varansa. Jos lapsi kerkeää koiraa kiusaamaan niin ne eivät siedä sitä mukisematta vaan näykkäävät varoituksena lasta. Koskaan ei ole pahoja haavoja kenellekään kakaroista tullut. Tämä on siis samanlaista käytöstä kuin koiranpentujen kanssa, jos ei murahduksesta uskota niin sitten näykkäisy. Itsekin olen tuosta hengissä selvinnyt enkä mitään traumoja saanut. Paitsi jos traumaksi lasketaan se että on parantumattomasti koiraihminen ;)
3. Kyllä noiden kanssa on irti lenkkeilty. Joskus saattaa käydä niin että koira pääsee jäniksen perään karkaamaan, mutta kyllä ne sieltä ovat takaisin tulleet joko eksyttyään jäljiltä, saatuaan saaliin kiinni tai sitten omistajan komennosta. Äänten tai hajujen perään nuo ei yleensä karkaile, mutta jos nenän edestä lähtee jänis juoksemaan niin perään kyllä lähtevät.
Mutta nämä on siis omia kokemuksiani vajaan parinkymmenen vuoden ajalta noiden kettuterroristien kanssa. Rakastan jokaista noista ja pidän tästä rodusta suunnattomasti (vaikka monasti haukunkin ne täysiksi pässeiksi ja idiooteiksi *lol*), mutta itselle tuskin koskaan kettuterrieriä otan. Omaan luonteenlaatuun nuo itämaiset sopivat paremmin :)