vastatkaa please

Adoptoida voi Suomen lain mukaan yli 25-vuotias henkilö ja adoptioprosessi kestää muutaman vuoden (kun laskeminen aloitetaan siitä hetkestä kun otetaan yhteys neuvontaa antavaan osapuoleen). Suomen laki edellyttää myös ns. adoptioneuvonnan läpikäymistä ja adoptiolautakunnan myöntämää adoptiolupaa (kelpoisuutta adoptiovanhemmaksi). Adoptio on siis pitkä ja usein henkisesti raskaskin prosessi (käydään paljon läpi henkilökohtaisia asioita ja tehdään erilaisia selvityksiä). Helpolla lasta ei siis saa adoptoitua!

Itse ei voi myöskään valita ihan mitä tahansa maata adoption kohteeksi, vaan eri palveluntarjoajilla on muutamia kohdemaita, johon on luotu luotettavat adoptiokontaktit. Adoptiot tapahtuvat siis näiden valvottujen palveluntaroajien kautta. Myös kohdemaat esittävät (joskus vaativiakin)rajoituksia hakijoilleen, joten myös nämä seikat rajoittavat kohdemaan valintaa. Jotkut adoptiomaat vaativat avioliittoa (ja saattavat myös vaatia avoiliiton kestoa jonkun tietyn ajan), mutta joistakin maista voivat myös yksinhakijat adoptoida. Avoparit eivät voi siis adoptoida!

Lisää tietoa kansainvälisestä adoptiosta, kohdemaista ja adoptiokuluista saa helposti esimerkiksi Interpediaan ja Pelastakaa lapset ry:n kotisivuilta:

http://www.interpedia.fi/
http://www.pelastakaalapset.fi/

Adoptioprosessin ja neuvonnan tarkoituksena on käydä läpi adoptioasioita ja pohtia motiiveita adoptioon. Jos syy adoptioon on halu pelastaa lapsi "huonosta" maasta, niin silloin on vielä pitkä matka adoptiovanhemmaksi. Kypsyminen elämänmittaiseen vanhemmuuteen ja vieraasta kulttuurista tuodun lapsen tukemiseen ja kasvattamiseen tapahtuu vähitellen. Adoptio ei sen sijaan saa olla mikään "pelastava toimenpide".