Olen tullut siihen tulokseen että Suomeen on syntynyt kaksijakoinen maataloustuottajakulttuuri.
Pääluvultaan suurin on se perinteinen pienviljelijäjoukko joka ei kehitä tilaansa. He viljelevät samaa pinta-alaa kuin ennenkin ja karjan pääluku pysyy samoissa raameissa. Pääosa näistä on eläkeiän kynnyksellä ja sitten joukossa on joitakin nuorempia, juuri niitä sisarusparvensa pahnanpohjimmaisia joilla ei ole henkisiä edellytyksiä toiminnan kehittämiseen tahi työelämään siirtymiseen.
Näitä edellä mainittuja saattaisi olla noin 80 prosenttia viljelijäväestöstä ja suuresta pääluvusta johtuen tukirakenteet ovat kehitetty heidän vaatimattoman elintasonsa turvaamiseen.
Sitten tulevat nämä toiset. Heitä on vähän mutta he ovat erikoistuneet selvittämään eri tukimuotoja ja niiden soveltumista omiin suunnitelmiinsa. Sen seurauksena rakennetaan isoja navettoja, sikaloita ja kuivureita pääosin yhteiskunnallisin varoin. Tilaa kasvatetaan kylmän rauhallisesti myös ottamalla henkilökohtaista lainaa maaseutupankeista. Syynä rankkaankin riskinottoon on se että luotetaan tukirakenteiden jonkin asteiseen pysyvyyteen. Siis siihen että yhteiskunta ei uskalla tai raaski lopettaa tukea tuolle 80:lle prosentille viljelijöistä. Tässä tilanteessa nämä pelimiehet ikäänkuin hyödyntävät yhteiskunnallista hyväntahtoisuutta, joka on kuitenkin tarkoitettu vähäväkisten pienviljelijöiden elatukseen.
Maaseutupankit lähtevät innolla mukaan tähän rahoitukseen ja se jo kertoo siitä että luotetaan veronmaksajien hyväntahtoisuuteen. Kyllä pienenkin pankin johtaja ymmärtää niin paljon markkinamekanismeista että tietää maatalousinvestointien Suomessa olevan hukkaan heitettyä rahaa jos tuet tai rajasuojat poistetaan.
Tilanteessa on tietenkin yksi loistava puoli veronmaksajan kannalta katsottuna. Suurin osa tukiaisten varassa elävästä pienviljelijäväestöstä päätyy lähitulevaisuudessa eläkkeelle ja heidän jälkikasvunsa on jo työelämässä. Tällöin yhteiskunnan huoltosuhde jatkaa paranemistaan. Toki on selvää että lähes sama tukisumma kuluu meiltä veronmaksajilta jatkossakin maataloiustukiin, mutta samalla maksajiakin on enemmän kun pientiloilta vapautuva työvoimareservi siirtyy tuottavampiin töihin ja aidoiksi veronmaksajiksi.
Toinen positiivinen juttu tilanteessa on se että tukipotti viljelijää kohden kasvaa. Nyt kun tuista tehdään julkisia, heräävät veronmaksajat seuraamaan tukien kasautumista pelimiesviljelijöille. Lopulta joskus 10-20 vuoden kuluttua tuen kasaantuminen pienelle suurtilallisjoukolle aiheuttaa niin suurta närää että ne tet joudutaan joko kokonaan lopettamaan tai ainakin leikkaamaan rajusti.
Hyvään suuntaan olemme menossa. Väki alkaa herätä!
Pääluvultaan suurin on se perinteinen pienviljelijäjoukko joka ei kehitä tilaansa. He viljelevät samaa pinta-alaa kuin ennenkin ja karjan pääluku pysyy samoissa raameissa. Pääosa näistä on eläkeiän kynnyksellä ja sitten joukossa on joitakin nuorempia, juuri niitä sisarusparvensa pahnanpohjimmaisia joilla ei ole henkisiä edellytyksiä toiminnan kehittämiseen tahi työelämään siirtymiseen.
Näitä edellä mainittuja saattaisi olla noin 80 prosenttia viljelijäväestöstä ja suuresta pääluvusta johtuen tukirakenteet ovat kehitetty heidän vaatimattoman elintasonsa turvaamiseen.
Sitten tulevat nämä toiset. Heitä on vähän mutta he ovat erikoistuneet selvittämään eri tukimuotoja ja niiden soveltumista omiin suunnitelmiinsa. Sen seurauksena rakennetaan isoja navettoja, sikaloita ja kuivureita pääosin yhteiskunnallisin varoin. Tilaa kasvatetaan kylmän rauhallisesti myös ottamalla henkilökohtaista lainaa maaseutupankeista. Syynä rankkaankin riskinottoon on se että luotetaan tukirakenteiden jonkin asteiseen pysyvyyteen. Siis siihen että yhteiskunta ei uskalla tai raaski lopettaa tukea tuolle 80:lle prosentille viljelijöistä. Tässä tilanteessa nämä pelimiehet ikäänkuin hyödyntävät yhteiskunnallista hyväntahtoisuutta, joka on kuitenkin tarkoitettu vähäväkisten pienviljelijöiden elatukseen.
Maaseutupankit lähtevät innolla mukaan tähän rahoitukseen ja se jo kertoo siitä että luotetaan veronmaksajien hyväntahtoisuuteen. Kyllä pienenkin pankin johtaja ymmärtää niin paljon markkinamekanismeista että tietää maatalousinvestointien Suomessa olevan hukkaan heitettyä rahaa jos tuet tai rajasuojat poistetaan.
Tilanteessa on tietenkin yksi loistava puoli veronmaksajan kannalta katsottuna. Suurin osa tukiaisten varassa elävästä pienviljelijäväestöstä päätyy lähitulevaisuudessa eläkkeelle ja heidän jälkikasvunsa on jo työelämässä. Tällöin yhteiskunnan huoltosuhde jatkaa paranemistaan. Toki on selvää että lähes sama tukisumma kuluu meiltä veronmaksajilta jatkossakin maataloiustukiin, mutta samalla maksajiakin on enemmän kun pientiloilta vapautuva työvoimareservi siirtyy tuottavampiin töihin ja aidoiksi veronmaksajiksi.
Toinen positiivinen juttu tilanteessa on se että tukipotti viljelijää kohden kasvaa. Nyt kun tuista tehdään julkisia, heräävät veronmaksajat seuraamaan tukien kasautumista pelimiesviljelijöille. Lopulta joskus 10-20 vuoden kuluttua tuen kasaantuminen pienelle suurtilallisjoukolle aiheuttaa niin suurta närää että ne tet joudutaan joko kokonaan lopettamaan tai ainakin leikkaamaan rajusti.
Hyvään suuntaan olemme menossa. Väki alkaa herätä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
kro..h.ph..mi.. mitä hemmettiä, AI JAA SE OLIKI UNTA!
Perusteella myös huolestua että ruuan tuotanto liukuu liian harvoihin käsiin. Hehän voivat vaikka kartellisoitua.
pelkoa. Kilpailuviraston pojut pitävät siitä kyllä huolen.
Tuo pitempi tarina johon se liittyi
Niin raadollista kuin se onkin, niin onneksi on myös huonosti toimeen tulevia yrittäjiä, se antaa toisille mahdollisuuden tuloksentekoon.
Ps. Tuo mainitsemasi 10-20 vuotta tukien loppumiseen antaa mahdollisuuden kerätä niin paljon omaisuutta, että voi eläköityä sopivasti siinä viidenkympin täytyttyä.
Mistä tietää koska pitää tila laittaa lihoiksi? Sama ongelma näkyy olevan asumispalstalaisilla. Joku on odottanut asuntojen hintojen romahtamista vuosikaudet ja hinnat senkuin nousevat. Maataloudessa käy helposti samoin. Isännät eivät myy tilojaan pois kun aina vain tulee suhteellisen myönteisiä tukipäätöksiä. Jonain päivänä maaomaisuuden keskivertoarvo putoaa jonnekin viidenneksen tienoille nykyisestä. Silloin harmittaa.
Viisikymppisenä eläköityminen on oiva tavoite. Vielä kun sen on tehnyt mahdolliseksi itselleen vapaassa maailmassa operoimalla, jolloin omatuntokin on puhdas!
Siitä maaomaisuuden arvon putoamisesta koska sitä ei valmisteta lisää vaan päinvastoin joudutaan siirtämään peltoa enenevässä määrin Energian tuotantoon. Silloin voi oma metsä tai peltotilkku tuntua hyvinkin arvokkaalta talvisena pakkasaamuna. Onhan tieteellisesti todistettu että lämpimässä huoneessa herääminen on paljon mukavampaa kuin kylmässä
Miksi myydä maita pois?
Koska olen vuokraviljelijä niin peltoa minulla on vähän ja hevos-, auto- ym harrastajat pitävät kyllä huolen siitä, että minun pienelle peltoalalleni on kyllä tarvetta, vaikka perinteistä maataloutta ei enää olisikaan.
Metsälle tulee aina olemaan ainakin energiakäyttöä (puuthan aion realisoida hyvissä ajoin ja siirtää kasvuyrityksiin tuottamaan).
Yritys laitetaan lihoiksi jo seuraavan viidentoista vuoden aikana tuoton muodossa ja käyttämällä nykyiset maksetut ja poistetut tuotantovälineet loppuun.
Myönnän kirjoituksestasi sen, että osa lähellä eläkeikää olevia viljelijöitä on juuri noita, jotka eivät kehitä tilaa, koska heillä ei ole jatkajaa tilalle ja oman toimeentulonsa ja eläkkeensä turvaten tekevät työnsä loppuun saakka ja se heille "käsin" työnsä raatajille suotakoon, että jaksaisivat vielä vähän ennekuin pääsevät eläkkeelle. Toinen joukko on noita, jotka suunnittlevat tuotantonsa juuri niinkuin sanoit, katsomalla mistä eniten tukia saavat, se myös heille suotakoon, jos viitsivät vaivautua tekemään sen eteen niin paljon töitä, että saavat tuet vähän "helpommalla"???, koska lait ovat sellaisia, MUTTA mitä tuohon osaasi 80% - lähes eläkeiässä olevat pientilalliset, niin heidän joukossaan on hyvin koulutettuja Suomen nuoria, jotka uskovat tulevaisuuteen myös maaseudulla ja elättävät perheensä omalla työllään ja maaseutu ympäristö antaa lapsille elintärkeän ympäristön kasvaa ja varttua.
Lidliin ostamaan "laadukasta" saksalaista salmonellalihaa,ettet vaan erehdy tukemaan suomalaista lihantuottajaa
Ostaminen ei ole tukemista, se on asiakkuutta. Veronmaksu ja verovarojen edelleen käyttö tukiaisiin on suomalaisen lihantuottajan tukemista.
K-kauppakaan ei enää nykyään ole liian kallis. Se on kuitenkin tyhmää maksaa edes vähän liikaa samasta tavarasta kun kerran Lidlissä on halvempaa.
Kun täälläpäin ei Lidlissä joudu koskaan kassajonoon vaikka niistä ei koskaan ole yhtä enempää käytössä. Onkohan se hintojen halpuus jonkinlainen aistiharha. Käyn aina joskus jotain rihkamaa hakemassa sieltä mutta harvoin mitään elintarvikkeita halvan hinnan takia kassiin eksyy
Taitaa olla vain mielikuva LITtin halpuus.
Niillä on saksassa halvemmat hinnat kuin täällä. Tavara on samaa ja kustannukset muutenkin kokolailla samalla tasolla, silti hinta on korkeampi koska kansa on valmis maksamaan enemmän. Tässä taas nähdään miten hinnoittelulla ja tavaran arvolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Tosin, mikäli kansa haluaa maksaa vähemmän, tarkoittaa se samalla sitä että kauppias laskee tavaran laatua.
Pääosa näistä on eläkeiän kynnyksellä ja sitten joukossa on joitakin nuorempia, juuri niitä sisarusparvensa pahnanpohjimmaisia joilla ei ole henkisiä edellytyksiä toiminnan kehittämiseen tahi työelämään siirtymiseen.
Herätys herännyt, sinulla on sama syndrooma, iso hihna on jäänyt pyörimään akselisa ympäri ja jauhaa samaa potaskaa, uudistu ja laita innovaatiota kehiin!
Tuota 80 % kun hieman pienentää ja turhat mollaukset jättää pois, niin tosiasiaahan tuo pitkälti on!
Luulisin, että maaseutupankeissa kyllä aletaan "puristella munia", jossain Keski-Pohjanmaalla ja Yläsavossa. Innokkuus yksinomaan maatalousrahoitukseen ehkä ei ole niin aktiivista, kuin jokunen vuosi sitten?? Jonkun ison karjatilan (kalusto)investoinneissa piilee ehkä riskiä. Kun isosti laitetaan ja rakennetaan, niin vaikka valtion avustukset + lainat olis luokkaa 500 000, niin se maaseutupankin lainoittma osuus voinee olla sama tai enemmänkin? Jonkun yksittäisen tilan kaatumisen pankit kestävät, jos pakkomyynnissä tms konkassa kohtuullisen hinnan maksajia löytyy. Jos keskisuurella maalaispaikkakunnalla alkaa olla vaikka 10 isoa karjatilaa myynnissä, niin silloin ei varmasti enää hintataso ole korkea. Ja luottotappioita tulee? Onko palstan lukijoissa joku ko. asiasta oikeasti tietävä???