Lukaisin Simmonsin uusimmat ja pidin varsinkin Iliumista, joka käy Troijan sotaa läpi varsin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Ikävä kyllä Olympos ei tarjoa tyydyttävää ratkaisua, enkä pitänyt kaikkien juonilankojen päätöksistä. Mutta kuitenkin, ehdottomasti lukemisen arvoinen setti.
Siltikin nautin enemmän Hamilton-Reynolds-Vinge-akselista. Varskinkin kahden viimeksimainitun "kova scifi" on vertaansa vailla.
Mielipiteitä em. kirjoista?
Siltikin nautin enemmän Hamilton-Reynolds-Vinge-akselista. Varskinkin kahden viimeksimainitun "kova scifi" on vertaansa vailla.
Mielipiteitä em. kirjoista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen lukenut vain yhden kirjan kumpaiseltakin Vingeltä (kumpaa tarkoitit?), mutta en kyllä mitenkäään lähtisi sijoittamaan niitä kovan scifin kategoriaan. Kumpikin oli aika perinteistä avaruusoopperaa - ja naispuolisen teos vieläpä varsin surkea...
Kovasta scifistä jos puhutaan niin ensimmäisenä tulee mieleen sellaisia nimiä kuin Hal Clement...
Vernoria tarkoitin ja viittasin lähinnä Qeng-Ho-sarjaan (Fire Upon ja Deepness).
Ns. kova scifi on ilmeisesti nykyään määritelty melko löyhästi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Hard_science_fiction
Wikipedia ei ole tietenkään ainoa lähde vaan olen monasti törmännyt käsitykseen ettei "hard scifiin" kuulu ainoastaan kaikkein kiukkuisimmat "fysiikan luennot".
No, kai niitä määritelmiä löytyy joka lähtöön..
Clementiin en ole tutustunut mutta tiukinta lukemaani lienee Forwardin "Dragon's Egg".
En ehdi nyt lukaista tuota läpi, mutta itse määrittelen Hard Sci-fin siten että kaiken siinä esiintyvän tulee olla nykytieteen käsityksen mukaan mahdollista.
Vernin Vingeltä olen siis lukenut tuon a Deepness in the Sky (vai mikä se nyt oli). Fire upon on listalla kunhan jossain näen halvalla (pidin oikeasti siitä ekasta). En itse edelleenkään laske sitä HSF:ään, vaikkei se nyt mitenkään pahinta fantasiaakaan ole. :D Lähinnä tuo on kuitenkin sitä avaruusoopperaa...
Listaa kirjailijoista vilkaisin ja sieltä löytyi (odotetusti) alusta Poul Andersson (Tau nolla on yksi kevyemmistä suosikeistani), mutta esim. Isaac Asimovin listallepääsyä en ymmärrä (Ikuisuuden loppu on hieno, mutta tuskin HSF:ää, ja hänen kuuluisin sarjansa, Säätiö perustuu valoa nopeampaan matkustamiseen - jonka teoreettista perustaa valoittaa hieman Nemesis). Entäpä Iain Banks? Loistava kirjailija kyllä minusta, mutta että HSF???
Clementin Lohikäärmeen muna kyllä taas kuulunee tuohon kategoriaan muistini mukaan aika selvästi.