kuinka pian ja minkälaiseen työhön pystyitte palaamaan lapan jälkeen...?
itselleni tehtiin lapa maanantaina........pari kolmepäivää melkeinpä vaan nukuin ja vatsaan sattui..
tänään perjantaina lähdin kävelylle....normaalisti olen todella hyväkuntoinen ja urheilen paljon, nyt piti soittaa n 2 km päästä miehele että tulee hakemaan pois, oksetti ja oli heikko olo, vatsaan sattui joka askeleella vaikka menin hitaasti.
olen työssä missä pitää juosta rappukäytviä ja kantaa tavaraa sekä tehdä paljon ylös alas liikkeitä eli ruumiillista....
väkisinkin mietityttää että voiko tämä olo tosiaan mennä ohitse vielä parissa päivässä täysin......
lisäksi ummetus vaivaa todella......vatsa on niiiiiiiin iso että luulisi minun olevan jo raskaana...
toimenpiteessä multa siis leikattiin molemmat munanjohtimet auki, olivat täysin tukkeessa...
liekö sillä, mitä toimenpiteessä tehdään, mitään vaikutusta paranemiseen...?
kertoilkaa omia kokemuksianne.
itselleni tehtiin lapa maanantaina........pari kolmepäivää melkeinpä vaan nukuin ja vatsaan sattui..
tänään perjantaina lähdin kävelylle....normaalisti olen todella hyväkuntoinen ja urheilen paljon, nyt piti soittaa n 2 km päästä miehele että tulee hakemaan pois, oksetti ja oli heikko olo, vatsaan sattui joka askeleella vaikka menin hitaasti.
olen työssä missä pitää juosta rappukäytviä ja kantaa tavaraa sekä tehdä paljon ylös alas liikkeitä eli ruumiillista....
väkisinkin mietityttää että voiko tämä olo tosiaan mennä ohitse vielä parissa päivässä täysin......
lisäksi ummetus vaivaa todella......vatsa on niiiiiiiin iso että luulisi minun olevan jo raskaana...
toimenpiteessä multa siis leikattiin molemmat munanjohtimet auki, olivat täysin tukkeessa...
liekö sillä, mitä toimenpiteessä tehdään, mitään vaikutusta paranemiseen...?
kertoilkaa omia kokemuksianne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..mutta pakko kysellä hieman tuosta toimenpiteestäsi. Minulla on nimittäin todettu sactosalpinx-niminen tukkeuma molemmissa munajohtimissa ja nyt odottelen laparoskopiaan (marraskuussa) pääsyä. Lääkäri suhtautui pessimistisesti munajohtimien avaamiseen ja suositteli jopa niiden poistamista. Olen ihan ihmeissäni, sillä olen aina luullut, että niitä ainakin yritetään avata. Muuten kun kaikki paikat (munasarjat ja kohtu) ovat täysin kunnossa. Eli sanottiinko sulle siis jo ennen leikkausta, että johtimet voitaisiin avata? Vai tehtiinkö päätös leikkauksen aikana? Ja ennen kaikkea; ehdottiko lääkäri vaihtoehtona johtiemien poistamista? Minulle nimittäin sanottiin, että se parantaa tod.näk. edessä olevan ivf:n onnistumismahdollisuuksia.
Kiitos jos jaksat vastata. Pikaista toipumista ja yhtä pikaista plussailua :-)
Eli siis itseasiassa mullakin kun tosiaan olivat täysin tukkeessa, niin tämän hereillä tehtävän aukiolotutkimuksen tehnyt lääkäri arvioi että eipä tuossa varmaankaan mitään ole tehtävissä, mutta tehdään se kuitenkin ennen kuin aletaan ivf-suunnitteluun..
Toisin kävi, elikkäs päätös siis tuli todellakin leikkauksen aikana...ja tämä viimeinen lääkäri oli vielä erittäin toiveikas että nopeastikin saattaisi tämän jälkeen tärpätä...tai itseasiassa ensi viikolla pitää tilata tammikuulle aika ja jos ei ole raskaana niin sitten sinne ja suunnitellaan eteenpäin hoidoilla...
toivotaan että sullakin saataisiin auki!!!
Kysy ihan kaikkea mitä mieleen tulee, vastaan kyllä=)
Hienoa että leikkauksesi onnistui! Olen todella iloinen puolestasi :-) Omaa oloani helpottaa jo se, että voi vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa, jolla on kokemusta tästä tilanteesta. Minulle tuota hereillä suoritettavaa aukiolotutkimusta ei edes tehdä, joten ehkä tilanteeni on jotenkin erilainen. Lähete tuli ultraäänitutkimuksen perusteella suoraan laparoskopiaan. Itse asiassa emme ole yrittäneet lasta kuin vasta puolen vuoden ajan; menin alunperin gynelle epämääräisen tuhruvuodon takia ja sille löytyi sitten tällainen selitys. Toisaalta hyvä näin; asiaa päästiin selvittelemään ikään kuin etuajassa. Siis ennen kuin tuo "maaginen" vuoden rajapyykki oli saavutettu.
Oliko tuo "lapis" muuten kovinkin epämiellyttävä kokemus? Tiedän suurinpiirtein, mitä sairaalassa tulee tapahtumaan, mutta pikkuisen alkaa jo jännitää...
Ei se loppuviimeksi ollut mikään paha...
olin tyksissä, ja siellä ainakin oli tosi kiva henkilökunta ja aika nuoria sairaanhoitajia, niitä sitten naurattelin siinä aikani kuluksi=)
otettiinpa multa ekaa kertaa elämässäni niin ainaki että ite saan tietää niin veriryhmäkin, saa nähä aiheuttaako se tulevassa raskaudessa ongelmia, ryhmäni on ABrhNEG
mutta siis tottakai jännitys kuuluu asiaan eikä omanikaan mennyt pois vaikka kuulin ettei kannata..
siihen kannattaa panostaa että ainakaan viikkoon ei olisi lapan jälkeen mitään erikoista menoa, saat levätä ja toipua, onhan se keholle aikmoinen rasitus kuitenkin.
itse pelkäsin sitä että herään kesken nukutuksen, hassua, mutta anestesialääkäri lupasi etten ja sanoine ttä jos mikään ei auta niin lyökää jollain sitte tosi lujaa=)=)
ainoa paha juttu minusta oli pari ekaa ylösnousua sängystä, se oli vaikeaa ja sattu..mutta muuten kaikki on kyllä kärsittävissä.
itselläni tosiaan pissa tuli jo 3h päästä leikkauskesta ja hyvin, ruoka pysyi ja kävely...ainoastaan tämä isompi hätä antaa odottaa ja vaivaa mutta kaikki aikanaan.
maha on oikeasti kuin potkupallo!!!!!!!!
nätit pikkuarvet jäivät, ei varmaan muutaman kuukauden päästä ole enää huomattavissa mitään!
suurin viilto kun on nimenomaan navassa mihin ei näy normaalisti...
jotain omaa lukemista kannattaa varata jos joutuu odottelemaan ja sen huomasin että sellaset kengät mitkä menee sujahtamalla jalkaan=)
kun heräsin heräämössä, mulla oli niin kylmä etten muista koskaan palelleeni niin plajo..mutta tämän kun hoitaja huomasi niin heti tuotiin lämpöpeitto päälle ja minuutissa tulikin uni uudelleen..
itse heitin leikanneelle lääkärilleni kun hän tulikertomaan uutiset että"hyviä uutisia, sain kuin sainkin leikattua molemmat munanjohtimet auki ja näen mahdollisuutenne hyvinä ettäei kun heti vaan lasta yrittämään" niin minä unen tokkuraisena yhtään ajattelematta nauratin hoitajia ja lääkäriä sanomalla"en mä millään nyt heti pysty" =)
itseasiassa en tiedä kuinka lapselliselta tai hassulta kuullostaa mutta päätin laittaa sinne osastolle kortin kiitokseski hyvästä hoidosta....
jotenkin vaan on kiva antaa positiivista palautetta vaikka sen heille sielläkin kerroin, eiköhän se heidänkin päväänsä virkistä, kai...=)
"en mä millään nyt heti pysty"
Aika asiallinen kommentti! *naureskelee itsekseen*
Eipä tuo todellakaan mitenkään ylitsepääsemättömälle kuulosta. Itse pelkään (muutaman kurjan kokemuksen jälkeen) kauheasti hereillä tehtäviä toimenpiteitä ja tuo tieto siitä, että kaikki tapahtuu nukutuksessa vähentää hermoiluani tosi paljon. En ollut tosin tullut ajatelleeksi heräämistä kesken kaiken. Kiitos vinkistä ;-) Kortin lähettäminen on hyvä ajatus. Olen huomannut, että hoitohenkilökunta ilahtuu, kun joku ei otakaan heidän työtään "itsestään selvyytenä".
Kiitoksia kun jaoit kokemuksesi. Hyvää jatkoa ja kaikin puolin onnekasta talvea!
Hei!
Aattelin kertoa omasta laparoskopiastani, jos auttais vähän omaa oloasi..
Olin toukokuun lopussa laparoskopiassa, jossa poistettiin muutamia endokasvaimia.Olin leikkauksen jälkeen hirvittävän pahoinvoiva, oksensin 2 päivää osastolla. Vatsaan oli jouduttu laittamaan leikkauksessa dreeni, kun verta vuosi niin paljon.
Parin päivän päästä pääsin kotiin,ja seuraavalla viikolla nous kuume ja jouduin antibiootti tippaan sairaalaan 4 päiväks.Ja kun taas kotiuduin, sairaalasta soittivat mut seuraavana päivänä takasin, kun veressä oli jotain bakteeria.Ja tiputusta taas muutama päivä..
Loppujen lopuks olin melkeen kuukauden sairaslomalla, kivut helpotti siinä ajassa. Tarkoitus ei ollut pelotella, mutta kuunnelkaa ihmeessä elimistöänne! Laparoskopiasta ei välttämättä selviä 2 päivän saikulla..
Alussa on vaan huippaava ja voimaton olo, kuulostaa tutulta,mutta kyllä siitä paranet ihan entiselleen.Vähintään 2 viikon loma,eikä mitään painavia nostoja sinä aikana. Lepoa ja rauhallista liikkumista, haavakohtien suihkuttelua. Älä menen liian aikaisin töihin, vatsa vain turpoaa entisestään ja väsyttää.