Mitä tehdä,
- kun sinä haluat sitä ja puoliso ei
- kun puoliso haluaa sitä ja sinä et?
Onko haluavan lähdettävä etsimään SITÄ muualta, vaikka/ etenkin kun ikää on 60 ?
- kun sinä haluat sitä ja puoliso ei
- kun puoliso haluaa sitä ja sinä et?
Onko haluavan lähdettävä etsimään SITÄ muualta, vaikka/ etenkin kun ikää on 60 ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Salainen rakastaja / rakastajatar siihen rinnalle, toimii hyvin.
Jos toinen ei halu seksiä niin miksi kiusata itseään tässä ainoassa elämässä. Kahden halukkaan rakastellessa tehdään aina hyvää kahdelle ja molempien ympäristökin voi paremmin. Kaikki eivät kaipaa seksiä ja rakastelua.
Mielestäni voi etsiä seksikumppania, jos toinen osapuoli ei halua keskinäistä. En kuitenkaan kertoisi mielitietylleni puhumattakaan luvan pyytämisestä haluistani tai tekosistani. Tiedän, että hän ei halua suutä tietää.
Koulu- ja kotikasvatus sekä kirkkoväärtit ovat tehneet seksistä sellaisen kuolemansynnin, että se ei koskaan voi olla kuin kahden "kauppa" tai kauppa.
Mielitietyltäni en haluaisi kuulla, jos hän on tehnyt syrjähypyn.
Tässä mennä viikolla otti telehfuunilla yhteyttä yks vanha rakastaja, sano että haluttais tulla mun fällyjen välliin, oma akka ei välitä ja moon ollu sillä muutama vuosi helppaamasa niisä hommisa, mulla oli välisä vakituunen, mutta son ny loppunu ja ny olis sitte taas tarijolla taas tämä vanha.
Taijan ottaa, oli hyvä sänky hommisa.
En minä tarvi elättäjää, mulle riittää ihan hyvin toisen oma.
täällä asenteet ovat ihan toisenlaiset kuin viiskymppisissä, siellä suhtaudutaan hyvin kielteisesti ulkopuoliseen suhteeseen. Liekö ikäkysymys vai osuiko ketjuun vain sellaisia henkilöitä jotka katsovat asiaa eri tavalla.
vällyjen väliin huolisin minäkin, mutta ei tuu kettään. Ei oo tullunna ennenkään.
Tai paremminki - ei oo kukkaan päästännä välliinsä.
kun vettä sataa ja koti on kiva paikka niin vaikka
myllätä vällyjen alla .Mut kun kaveria ei kiinnosta enää kun 39v,taival on oltu yhdessä.
vaimo joka kaipaa säpinää ees joskus..
Viisikymppisenä sitä vielä uskoo ja toivoo että kumppanilla tai itsellä haluttomuus seksiin on tilapäistä. Aletaan pelkäämään omaa riittämättömyyttä kumppanille. Silloin suhtaudutaan hyvinkin kielteisesti kumppanin syrjähyppyyn.Kuusikymppisenä tietää, ettei se kaverin haluttomuus ollutkaan väliaikaista. Silloin on pakko kysyä itseltään, mitä minulla on vielä jäljellä. Mitä voin vielä tälläkin saralla saavuttaa.Voi antaa omantunnon rauhoittua ja hoitaa seksiasiansa sellaisen kaverin kanssa, joka haluaa samoja asioita.Seksikumppanin kanssa rakastelulla ja elinikäisen kumppanin rakkaudella ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.Jos seksielämäänsä tyytymätön voi saada haluamansa muualta, parisuhde kumppaninkin kanssa paranee, edellyttäen, ettei kumppania ole loukattu, suoraan asiasta leuhkimalla.Hienotunteisuutta kaikilta osapuolilta vaaditaan, jos asia hoidetaan tyylikkäästi.
”Seksikumppanin kanssa rakastelulla ja elinikäisen kumppanin rakkaudella ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa”. Tämän allekirjoitan 100%, yllättävää tällä palstalla, rehellisyyttä ilman hymistelyä.
Elämässä tulee vastaan monenlaisia asioita. Yksi on kumppanin sairaus joka tekee seksin mahdottomaksi. Asiat pitää vain hoitaa hienotunteisesti, kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Siinä oli asiallinen kirjoitus! Noin juuri pitää olla - vai pitääkö sanoa: pitäisi olla?
Muista puheenvuoroista joutuu kuitenkin päättelemään, ettei juuri kenelläkään ole asiat niin (hyvin), eli joudutaan elämään puutteen arkea, jolle ei ole loppua, muuta kuin luonnollinen sellainen, jos puhutaan parisuhteesta.
Meidän yksin eläjien ja eläneiden ei kannattane rakennella enää pilvilinnoja.
Entä jos olet itse aiheuttanut sen säpinähalun loppumisen?
Niin, yhdyn (heh) mielipiteeseen, että jostakinhan apu pitäisi löytyä, jos toista osapuolta ei seksi kiinnosta ja parisuhteessa elellään. Kun päätös ulkopuolisesta avusta on tehty ja toteutettu, on parasta olla hiljaa asiasta.
Kuitenkin,kun ollaan parsisuhteessa elelty 20, 30 vuotta tai kukaties kauemminkin, miksi tästä asiasta ei voi sen puolison kanssa keskustella avoimesti? Luulisi, että aikuinen (vähintään sitä jo kuusissakymmenissä) nainen tai mies itsekin voisi myöntää toisen tarpeet vaikka itsellä niitä ei enää liiemmin olisikaan. Ja miksi ei olisi? Hormonihoidolla saavutetaan varsin hyviä tuloksia, jos kyse on vain ja ainoastaan hormoneista johtuvasta haluttomuudesta?
Onko keskustelemattomuus itse asiassa kyvyttömyyttä tai pelkoa kohdata todelliset syyt eli että suhde on muuttunut? Olisiko silloin ero ainoa mahdollisuus jatkaa yhdessäoloa, jos puoliso ei kestäisi sitä, että toinen hakee sukupuolisen tyydytyksen muualta? Eron pelossako ei keskenään tätä ja erittäin yleistä ongelmaa käsitellä? Vai siksi, että puolisot eivät muutenkaan juuri keskustele aroista aiheista keskenään?
Missä rakkauden raja kulkee? Mielestäni siinä, että toiselle voi sallia sukupuolisuhteet, jos pelisäännöistä sovitaan. Vai onko ns. rakkaus vain fyysistä aktia: kun se lopppuu, loppuu muukin. Sitäkö pelkäätte?
Tämä puheena oleva ongelma on todella yleinen, voin sanoa erilaisia palstoja ja tuttaviani seuranneena. Sen tiedämme kaikki. Monella tapaa mielenkiintoinen, koska se osapuoli, jolta suhteet salataan, tietää ne kuitenkin ja itkee itkujaan myös salassa. Nainen on varsinkin tällaisissa asioissa yliluonnollisen tarkka. Kun salataan ja kumpikin salaa, siitä seuraa tietynlainen pelitilanne.
Mitä enemmän salattua asiaa maton alle kasaantuu ja juttuja, joista ei voi kesksutella, ne rassaavat ja hiertävät. Onko yhdessäolo silloin tyydyttävää, eikö rehellisyys parisuhteissa alunperinkin olisi kuitenkin parempi tapa?
Luottamus on kova sana kaikissa suhteissa, niin myös parisellaisessa. Paljonko haluatte,että puolisonne teiltä salaa? Sillä tästä on kyse.
Se,ettei esim. pysty seksiin,on vanhemmalle miehelle hyvin arka ja kaikenlisäksi aika yleinen
ongelma.He voivat haluta,mutta erektiota ei tule.
Viagrakaan ei auta,koska se ei sovi läheskään jo-
kaiselle haluavalle.Ainoa keino,jos haluat todella seksiä,on etsiä nuorempi ja vetreämpi rakastaja.Se on puppua,että miehelle voi puhua avoimesti toisesta kumppanista.Kysymyksessä on niin suuri paha olo omasta kykenemättömyydestä,
että sitä on vaikea kestää.
Sitä ei Sydän sure, mitä ei Silmä näe.Jos kumppanilla on jokin sairaus, psyykkinen tai fyysinen, jolloin parisuhteessa seksi käy hankalaksi, tai jopa mahdottomaksi hoitaa luonnollisesti kotona, muodostuu siitä parisuhteen myllynkivi.Tilanteesta kärsivät, tahoillaan, molemmat osapuolet.Sellainen aiheuttaa epävarmuutta ja turhaa syyttelyä, puolin ja toisin.Jos löytyy ulkopuolinen, luotettava seksikumppani, jonka kanssa homma hoituu molempia tyydyttävällä tavalla, niin miksipä ei. Tätä ei kyllä kannata mennä kertomaan sitten siellä kotona.Jos kertoo, niin se loukkaa toista sanomattomasti ja julmasti.Asiasta on voitu jopa keskustella keskenään, ja sovittu jopa pelisäännöistä, mutta kuitenkin se toinen kokee asian uhkana suhteelle, sekä suree omaa riittämättömyyttään.Fiksu vaikenee asiasta ja elää tyytyväisenä, rakastavana puolisona, omassa parisuhteessaan. Toinen voi kyllä "tietää" asiasta, mutta koska ei ole kerrottu, niin eipähän tarvitse olla tietävinään. Ainoa ongelma on siinä että näillä ulkosuhteilla pakkaa olemaan aina joku kadehtija, joka katsoo olevansa "velvollinen" kertomaan "ystävälleen" säälien tietonsa.
keskustelkaa asiasta. ja hellimällä puolisoasi,hierontaa tuoksu öljyllä,katsokaa videoita aiheeseen liittyää.olen ajatuksessa mukana,lämpimiä hetkiä.
Todella,nimimerkki "tinttitär"on oikeassa.Tärkeintä on läheisyys ja erilaiset hyväilyt.Jokainen sitä haluaa,niin lapsi kuin aikuinenkin.Mielestäni aika paljon kokeneena voin
kertoa,että tällä hetkellä olen uskollinen miehelle,jonka kanssa seksielämä on hyväilyä.
Olemme nytkin hyvin kaukana toisistamme,eri puolilla päiväntasaajaa.Mutta kun taas tapaamme,
meillä on hyvin paljon yhteistä ihanien hyväilyjen lisäksi.
Kun nuo hormoonit ilmeisesti vähissä. Mutta suostun kyllä, eihän se vastenmielistäkään ole (vielä).
Eipä tarvii muualta hakea, kun muuten menee mukavasti tuo yhteiselo.
takia ei voi harrastaa seksiä, semmonen ihana , salainen ystävä on jees,kunhan ystävä on luotettava,samat kemiat,arvomaailma,eikä "mummosta mummoon "lentävä, ei niitä ystäviä tartte kuin yhden, jonka kanssa saa unelmiaan toteuttaa.
tehdä niinkuin parhaaksi näkee.Toisille sopii että on "salainen" joka tuo elämään väriä.Toiset eivät hyväksy missään muodossa.Kun ikää alkaa olla ei ole aikaa odotella vaan toimia.
"Kun ikää alkaa olla ei ole aikaa odotella vaan toimia."
Vaan kuinka monesta onkaan toimijaksi tuossa tilanteessa? Löytääkö etsivä aina.
Voi tulla aika, jolloin ei itsekään pysty. Turhaa on silloin haikailla mennyttä.
Toimi silloin, kun vielä pystyt. Käytä mahdollisuutesi ja kyllä niitä 60 miehellä on, myös samanikäisten joukossa, kuten näkyy.
jos kuntoa riittää.Se sopeutuminen yhteis asumiseen ei vain onnistu niinkuin luullaan.
Ennen ihmisillä oli pakko ottaa kaveri ja oman intiimin elämän kustannuksella.Puute tai turvattomuus pakotti hyväksymään kunhan sai kaverin.
Nykyihmiselle ei saa olla kielteisiä asioita koska se pärjää omillaan.käy kylässä aina tarvitessa.