"Ope ei päästänyt syömään", "Taekwondo-ohjaaja käytti hyväksi asemaansa" (toki ääritapaus mutta käy esimerkin). Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi sitä että opetatte nassukkanne liian tottelevaisiksi juuri auktoriteetteja kohtaan? Mitä tapahtuisi jos kertoisitte mielummin että jos siellä koulussa opettaja kiusaa, niin aina voi kotiin tulla?
Ei kaverin jälkiä tarvitse kenenkään siivota eikä tehdä koulussa mitään henkilökunnalle kuuluvaa työtä. Edes jälki-istunnossa. Kukkapenkkien kaivaminen my ass.
Ei kaverin jälkiä tarvitse kenenkään siivota eikä tehdä koulussa mitään henkilökunnalle kuuluvaa työtä. Edes jälki-istunnossa. Kukkapenkkien kaivaminen my ass.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älkää vaivautuko kommentoimaan.
Rauhattomuus luokissa ja häiriköinti tunneilla on paljolti seurausta tuosta, että opettajilla ei ole riittävästi auktoriteetia.
Niin. Lasten käytös välitunneilla on jostain aivan muusta kiinni kun opettajista. Luultavasti niitä ei edes valvota enää.
Auktoriteettia käytetään väärin kun vaaditaan vaikka koko luokan kuullen kertomaan SOTU (ei olisi ensimmäinen kerta) tai juuri määrätään siivoamaan kaverin sotkuja. Tai kielletään menemästä syömään tai mitä tahansa sentyylistä.
Tietenkin jos lasta kohdellaan väärin,pitää siihen puuttua ottamalla yhteyttä opettajaan/rehtoriin,mutta lapsen kuullen ei opettajan auktoriteettia voi morkata..
Sillä keinolla tekee lapselle ison karhunpalveluksen.
Tietenkin lapsen pitää tuntea itsensä oikein kohdelluksi,muttei niin,että joka kerta kun kokee joutuvansa tekemään jotain mitä ei halua,niin vika on jossain muussa kuin itsessään = )Koska jopa se oma kullannuppu välillä tekee väärin,vaikkei sitä ehkä lapsi/vanhempi haluakkaan uskoa..
mutta kyllä minä itse ( opettajana) opetan lapsille että kaverinkin jäljet siivotaan! Pidän kuitenkin huolen siitä, että kyse on AUTTAMISESTA eikä RANKAISEMISESTA. Eli kaikki pääsevät nopeammin esim. syömään kun luokka siivotaan porukalla.
Olen ollut opettajana eri puolella Suomea enkä ole vielä sellaista koulua nähnyt missä ei olisi välituntivalvontaa ( taitaa laki vaatia ).
Tiedätkö muuten, että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus mennä seuraamaan opetusta, ruokailua ja välitunteja...!
ps. ei ole nykyään pelkoa siitä että lapset liikaa kunnioittaisivat opettajia. Kun ekaluokkalainenkin "haistattelee" niin opettajan on vähäksi aikaa otettava tiukempi linja ennenkuin yhteisymmärrys löytyy...
Alkuperäisen viestin kirjoittaja halusi ilmeisesti herättää keskustelua esimerkiksi siitä, onko sopivaa teettää jälki-istuntoa suorittavilla oppilailla erilaisia työtehtäviä, joista vastuu kuuluu varsinaisesti koulun henkilökunnalle.
Perusopetuslaki (36 §) ei määrittele jälki-istunnon sisältöä mitenkään. Ymmärtääkseni jälki-istunto voi tarkoittaa mitä tahansa toimintaa, jota oppilas joutuu kurinpidollisena ojennuksena suorittamaan opettajan valvonnassa alkuperäisen lukujärjestyksen ulkopuolisena aikana.
Monissa kouluissa on asia sovellettu siten, että jälki-istunnon pitää korostetusti tuntua oppilaan vapaa-ajan vähentymisenä. Muun muassa sen johdosta on lähdetty siitä, että kyseistä aikaa ei käytetä omien koulutehtävien tekemiseen.
Jälki-istunnossakin pitää olla jotain asiallista tekemistä tai sitten olemista. En näe vääränä tai oppilaiden hyväksikäyttämisenä sitä, jos oppilaille annetaan mahdollisuus käyttää jälki-istuntoaika erilaisten pienten työtehtävien (siivous, tavaroiden kantaminen ym.) tekemiseen. Työ ei ole silloin rangaistus, vaan rangaistus on vähennetty vapaa-aika.
Useimmissa kouluissa oppilaat saavat tavalla tai toisella valita, suorittavatko he jälki-istuntonsa 1) mitään tekemättä hiljaa asiallisesti paikalla istuen jälki-istuntotilaisuudessa vai 2) erilaisia työpalvelutehtäviä tekemällä. Molemmilla suoritustavoilla voi olla omat ongelmansa, mutta molemmat ovat käsittääkseni perusopetuslain mukaan mahdollisia.
-Opettaja riehuu=> oppilaat siivoaa jäljet? Ei olisi ensimmäinen kerta sekään.
-Välitunnilla tapahtuva päivystystoiminta. Oppilas tai pari jää joka oppitunnin jälkeen siistimään luokkaa. Pyyhkii taulun, vie roskat ja sen sellaista. Tuollainen kuuluu opettajille, eikä oppilaille.
Sinun kirjoituksessa on muuten asiaa, mutta minä näen vääränä sen että oppilailla teetetään henkilökunnalle kuuluvia töitä. Jos jälki-istunnolla haluaa järjestää jotain järkevää tekemistä, niin miksei lapsukaiset voi vaikka tehdä omia kotitehtäviä? Monen moni lapsukainen hyötyisi siitä nykyisenä vapaan kasvatuksen aikana.
on jälki-istunto. Läksyjä tehdään läksyparkissa.
Millä perusteella taulun pyyhkiminen tai roskien vieminen on pelkästään opettajan tehtävä?
Perusopetuslaki ei todellakaan aseta esteitä sille, etteikö jälki-istuntoaikaa voisi käyttää oppilaan koulutehtävien tekemiseen. Monilla opettajilla ja monissa kouluissa on tämä käytäntö.
Itse asiassa monet oppilaat voisivat kokea jälki-istunnon paljon "tylsempänä" rangaistuksena, mikäli sen suorittamiselle asetettaisiin velvoite käyttää aika ahkerasti koulutehtävien tekemiseen. Ymmärtääkseni osalle oppilaista on vain suuri helpotus tai ehkä jopa eksoottinen elämys silloin, kun jälki-istunnossa ei saa mutta samalla ei tarvitse tehdä mitään, vain istua asiallisesti hiljaa paikallaan.
Mielestäni on kuitenkin selvää, että nykyajan koululaitoksella tulee olla jälki-istunnon suorittamiselle muitakin vaihtoehtoja kuin "perinteinen" hiljaa istuminen. Jos katsotaan, että koulutehtävien tekeminen ei ole kyseisessä koulussa, kyseisellä opettajalla tai kyseisessä tilanteessa sopiva vaihtoehto, tällöin erilaiset työpalvelutehtävät, tutkielmien tekeminen tupakan vahingollisuudesta tai kasvatukselliset keskustelut voivat toimia "perinteisen" jälki-istunnon vaihtoehtoina.
Jälki-istunnon järjestäminen työpalveluna ei välttämättä vähennä koulun henkilökunnan työtaakkaa. Pidän mahdollisena, että työpalvelun valvomisesta koituu henkilökunnalle enemmän rasitteita kuin työpalvelusta saatava hyöty koululle.
Monille oppilaille suurin rangaistuksenomainen asia jälki-istunnossa on asiasta tiedottaminen vanhemmille; istunnon suorittamistapa tai siitä aiheutuva ajan menetys ei välttämättä tunnu sen rinnalla kovin isolta asialta.
oppilas välitunnilla pyyhkii taulun , se on NORMAALEJA järjestäjän tehtäviä!
Jälki-istunnosta pitää etukäteen ilmoittaa kotiväelle, mikä tuntuu monelta opettjalta unohtuvan.
Mielestäni jälki-istunnossa on paikallaan keskustella erilaisista moraaliin liityvistä asioista. Saattaapi tällöin molemminpuoleinen ymmärtämys vaikka lisääntyä. Näistä auktoriteetti ja kunnioitus asioista olen sitä mieltä, että ketään ei tarvitse automaattisesti ja sokeasti kunnioittaa. Jokaisen äidin, isän, opettajan, papin tai poliisiin on hyvin tehdyllä työllä päivästä toiseen ansaittavat lähimmäistensä kunnioitus.
Kun vääinkäytöksiin puututaan - olipa kyseessä opettajan, vanhempien, papin tai poliisin toiminta - lisää se lastemme luottamusta ns. oikeusvaltioon. Kun itse on toiminut vanhempana lastani kohtaan väärin ja keskustelen lapseni kanssa tekemisistäni, kuuntelen herkällä korvalla palautetta, niin saattapi käydä niin, että en enää törttöile ainakaan samalla tavalla. Samalla lapsi oppii luottamaan keskustelun voimaan vaikeitakin asioita selvitettäessä.
Kyllä minä siis olen sitä mieltä, että auktoriteettien kunniotus kuuluu viime vuosituhannelle! Sokealla auktoriteettiuskon palvonnalla ei kasvateta kuin tyhmiä aikuisia.
Helena P.
ja auktoriteetti. Jos kunnioitus on sitä, että pysähdymme kun liikenteessä poliisi käskee pysähtymään ( ratsiat ), jos se on sitä että sanomme opettajalle aamulla huomenta, jos se on sitä että olemme hiljaa silloin kun opettaja niin "määrää" ( jotta hän itse saisi äänensä kuuluviin). Jos kunnioitus on sitä, että lapsi kuuntelee vanhemman ihmisen mielipiteitä ja kokemuksia ja ottaa oppia niistä.
Jos auktoriteetti on henkilö, joka asemansa vuoksi "joutuu" ohjaamaan muita ( mm. poliisi,opettaja )ja "joutuu" pitämään yllä järjestystä ja sen vuoksi joskus "määräämään" muiden tekemisiä. Jos auktoriteetti on ihminen joka on VASTUUSSA siitä että hänen valvonnassaan oleville muille ihmisille ei aiheudu vaaraa,
- niin mitä pahaa auktoriteettien tottelemisessa on?
On aivan eri asia, aloittajan aloittama keskustelu, LIIALLISESTA tottelemisesta eli oman järjen käyttö on aina, lapsillakin, sallittu!
Toistaiseksi auktoriteettien kunnioittaminen on ollut eri asia kuin annettujen ohjeiden noudattaminen tai noudattamatta jättäminen.
Auktoriteettien kunnioittamisella tarkoitetaan hyvin abstraktia, immateriaalista asiaa, eikä sen laiminlyönti koidu turmioiksi. Jos taas piut paut välittää esim. liikenneturvallisuusohjeista, voipi noutaja olla piankin ovella. Vai mitä?
Helena P.