Olen 45v äiti,jonka tytär sai pienen down-tyttären
kaksi vuotta sitten(tytär on nyt 18v).Melkoista
takkuilua on ollut jaksamisen kanssa ja nyt olemme keskustelleet erityishuoltopiirin kanssa
että minä voisin mahdollisesti alkaa pikutytölle
sijaisvanhemmaksi.olen kuitenkin ihan pihalla
noista lakipykälöistä,siis maksetaanko lapsesta
jonkunlaista hoitorahaa?..joudunko minä maksamaan
normaalinpäivähoidon hinnan,koska lapsi on
erityishoitoa-jakasvatusta vaativa.minulla on kaksi omaa lasta vielä kotona jakäyn päivisin töissä,siksi olen tarkkaan miettinyt mahdollisia
eteentulevia vaikeuksia.ja niitähän varmasti tulee,mutta on kuitenkin tuhat kertaa parempi vaihtoehto,että lapsi saisi olla oman tutun perheen parissa ja rakastavassa ilmapiirissä.
kaksi vuotta sitten(tytär on nyt 18v).Melkoista
takkuilua on ollut jaksamisen kanssa ja nyt olemme keskustelleet erityishuoltopiirin kanssa
että minä voisin mahdollisesti alkaa pikutytölle
sijaisvanhemmaksi.olen kuitenkin ihan pihalla
noista lakipykälöistä,siis maksetaanko lapsesta
jonkunlaista hoitorahaa?..joudunko minä maksamaan
normaalinpäivähoidon hinnan,koska lapsi on
erityishoitoa-jakasvatusta vaativa.minulla on kaksi omaa lasta vielä kotona jakäyn päivisin töissä,siksi olen tarkkaan miettinyt mahdollisia
eteentulevia vaikeuksia.ja niitähän varmasti tulee,mutta on kuitenkin tuhat kertaa parempi vaihtoehto,että lapsi saisi olla oman tutun perheen parissa ja rakastavassa ilmapiirissä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei,
riippuu aivan siitä millainen sijoitus ollaan tekemässä. Jos kyse on yksityisestä sijoituksesta, saat lapsilisän ja muistaakseni elatustuen. Mikäli taas lapsi otetaan huostaan, on kyse sijaisvanhemmuudesta, jolloin saat kunnan muutoinkin sijaisvanhemmille maksamat korvaukset. Keskustele sosiaalityöntekijän kanssa tästä asiasta niin voit harkita ja miettiä asiaa faktojen perusteella. Päivähoitomaksujen olettaisin olevan aivan tavallista luokkaa.
Jos lapsenlapsesi huostaanotetaan ja hänet sijoitetaan sinulle, niin saat aivan samat korvaukset kuin muutkin sijaisvanhemmat; hoitopalkkio, kulukorvaus, lapsilisä ja Kelan maksama hoitotuki. Uskoisin, että down-lapsesta hoitotukea maksetaan koska hänelle varmaan useita terapioita. Päivähoidon maksaa sijoittaja, eli sinun ei tarvitse maksaa päivhoidosta mitään.
Jos päätätte lapsen asumisesta luonasi yksityisesti, niin sitten varmaan lapsilisä ja tuo Kelan korvaus on ainoa jotka sinä saat.
jotta Sinä mummuna saat kaikki samat edut kuin sijaritkin. Taloudellisesti ei tule missään vaiheessa ongelmia. Yhteiskunta auttaa niin paljon rahallisesti!!
Mutta mieti tarkkaan jaksatko hoitaa. Entä jos hoidatte yhdessä tyttäresi kanssa?
Kunnioitan Sinua sanomattoman paljon, että olet harkinnut asiaa!
LAPSEN OIKEA KOTI ON AINA OMAN VANHEMMAN LUONA TAI SITTEN JUURI TÄMÄ SUKULAISSIJOITUS!
Siinä ei rikota kenenkään elämää, vaan tyttäresi saa myös nauttia lapsestaan ja lapsi ymmärtää kasvaessaan, että on ainakin KAKSI omaa verisukulaista, jotka rakastavat häntä!
En hyväksy sijaishuoltoa, koska siinä yleensä on motiivina RAHA. Mutta nämä sukulaissijoitukset koen lapsen elämää rikastuttavina ja todella arvokkaina asioina.
Olet järkevä äiti ja nainen!
Jos vain jaksat hoitovastuun, ota lapsi. Siitä nauttii moni ihminen.
Jos hänet jouduttaisiin sijoittamaan kodin ulkopuolelle, siitä ei koituisi muuta kuin kärsimystä niin lapselle, äidille kuin Sinulle mummunakin.
VOIMIA JA ROHKEUTTA. IHAILEN VIISAUTTASI!!
Saat ottaessasi lapsen ns. starttirahan, jolla voit hankkia lapselle esim. sängyn, turvaistuimen, vuodevaatteita, leluja ym tarpeellista.
Summan suuruus riippuu siitä, missä päin asutte?
Jotkut kaupungit maksavat jopa 3 000 euroa tätä aloitus, eli starttirahaa. Se tulee kertakorvauksena.
Kyllä te pärjäätte! Iloa pienekaisesta ja omasta tyttärestä.
kiitos viisaista ja selventävistä vastauksista.
asian on vielä alkutekijöissään,joten toki saan
myös viralliselta taholta lisäinformaatiota,kiva kuitenkin tietää edes jotain. raha ei tässä asiassa ratkaise,mutta ollessani itse yksinhuoltaja,on toki tärkeää ettei taloutemme
menisi huonompaan suuntaan uuden perheenjäsenen vuoksi.siksi olenkin nyt miettinyt,että virallinen huostaanotto olisi varmaan järkevämpää.kai tytär voi tässä tapauksessa itse kasvettuaan ja voimistuttuaan saada mahdollisesti tytön huollon takaisin itselleen?asumme tälläkin hetkellä aivan muutaman kilometrin säteellä,joten varmasti hän voi olla tyttärensä kanssa niin paljonkuin haluaa ja voimia riittää.
juuri näin minunkin mielestäni Sinun tulisi toimia. Tytär saa kasvatuksen ja lapsen huollon takaisin, kun on siihen jaksava.
Huostaanotto ja sijoitus eivät koskaan ole mitään lopullisia ratkaisuja.
Teidän tapauksenne on sikälikin hyvä, että asutte samalla paikkakunnalla. Silloin lapsen yhteys OMAAN äitiin ei katkea ja juhlapyhien vietosta on varmasti helpompi sopia, kun lasta hoitaa oma mummu.
Äiti voi tavata lastaan niin usein kuin haluaa.
Olisipa minulla ollut aikoinani tuollainen mahdollisuus??
Jos lapsi sijoitetaan lähiomaiselle, lapsen elämä säilyy lähes ennallaan. Tuttu mummu hoitaa ja oma äiti käy säännöllisesti. Kenenkään osapuolen tunteita ei loukata eikä satuteta. Upeaa!
Perinteiset ulkopuoliset sijarit näes pyrkivät heti lapsen saatuaan omimaan häntä itselleen. Kaikesta joutuu tappelemaan. Juhlapyhät, jotka lapsi on ennen viettänyt äidin kanssa muuttuvat hurjaksi tappeluksi, kun epäkypsä sijari ei anna tuumaakaan periksi. Kyllä siinä itketään eräskin kyynel. Niin lapsi kuin äitikin.
Sitten he kehtaavat vielä kutsua itseään äidiksi, vaikka raha on tärkein motiivi lapsia haalittaessa useimmalla sijarilla. (ei kaikilla).
Ottamalla tyttäresi lapsen hoitoon, et vain hoida lasta vaan säästät oikean äidin tuskalta ja kyyneliltä.
Autat häntä suuresti, mutta et riko mitään hänen elämässään. Siinä tilanteessa kukaan ei joudu kärsimään vaan kaikki osapuolet saavat moninkertaisen ilon, eikä kenenkään tunteita rikota lopullisesti!
Onnea ja voimia Sinulle!
Jos lapsen sijoittaa erityishuoltopiiri, niin ainakin Uudenmaan erityispalvelut -kuntayhtymä maksaa huomattavasti korkeampaa hoitopalkkiota kuin kunnat ja saat myös vapaita 2 pv/kk ja kuukauden kesäloman, lisäksi saat lapsilisän ja kulukorvauksen, joka sekin on erityishuoltopiirillä korkeampi ja lapsen päivähoidon maksaa kokonaan sijoittajataho l. taloudellisesti et häviä.
Toinen kysymys on sitten se,että varmasti jaksat yksinhuoltajana erityistä hoitoa vaativalle lapselle - sitä kannattaa miettiä tarkkaan.
varmasti jaksavansa. Lähtökohdat näyttävät niin hienoilta, että en epäile jaksamista.
Hoitovastuuhan jakaantuu mummulle, omalle äidille (osittain) ja varmasti sukulaisissakin on sellaisia, jotka haluavat olla apuna.
Tilanteesta tulee puuttumaan repivät riidat, koska lasta EI hoida ulkopuolinen sijari. Sekin on suuri voimanlähde.
Tytär voi hyväksyä äitinsä hoitajana ja olla itse voimiensa mukaan pelissä mukana.
Lapsella on suuri tukiverkosto eikä kukaan omi ketään ja vältytään repiviltä ja satuttavilta ristiriidoilta.
Down-lapset ovat usein herttaisia ja veikeitä vaikkakin hoito on raskaampaa.
Mutta selviät siitä, etukäteen ei kannata sairastaa "tulevia tauteja"?
Onnea ja rohkeutta UPEAAN tehtävään!
Riidattomuus ei ole mitenkään sen todennäköisempää sukulaissijoituksessa - ristiriitoja on usein jopa enemmän, koska koko suku usein ottaa eri tavalla kantaa lapsen kasvatukseen kuin ihan vieraaseen sijaisperheeseen sijoitetun lapsen osalta.
Monet sukulaissijaisvanhemmat ovat sanoneet, että eivät olisi ryhtyneet jos olisivat tienneet miten kanssakäyminen sukulaisten kanssa muuttuu erilaiseksi : toisaalta lapsen kannalta sukulaissijoitus on hyvä, koska suku on myös sijaisperheen suku l. suhteet ovat usein tiiviimmät kuin vieraaseen sijaisperheeseen sijoitetulla.
Et kai nimimerkki "sen verran" ole ajamassa aikuisten kannalta helpointa sijoitusvaihtoehtoa lapsen kustannuksella.
Lapsen paras hoitopaikka omien vanhempien jälkeen on mummola. Siellä lapsi saa tervettä rakkautta, sen jokainen isovanhempi varmasti allekirjoittaa.
Ja kukaan ulkopuolinen ei voi koskaan tuntea samoja tunteita lasta kohtaan, kuin hänen verisukulaisensa?
Muutenhan maailmassa olisi helppoa elää, kun kaikki rakastavat kaikkia.
Riitoja toki tulee, mutta en usko että mummo asettuu esteeksi lapsen ja äidin väliselle kanssakäymiselle, kuten kateelliset sijarit tekevät?
Äiti on aina lapsen äiti ja mummo on mummo. Ja lapsi on mitä parhaimmassa hoivassa, kun häntä ei kukaan ulkopuolinen, rahanahne ihminen ala omia itselleen.
Tarkoitin lähinnä sitä, että sijaisvanhemmaksi ryhtymistä harkitsevan mummun on hyvä etukäteen miettiä myös tätä puolta asiasta - asiaan valmistautuneena on helpompi suhtautua, jos oma suku alkaa mollata.
oli ensin mummuulla sijotettuna mutta se oli tuomittu epäonnistumaan.
usein tosin tulee niitä riitoja tyttären ja äidin välillä ja siinä kun on vielä se tyttären lapsi joka usein hankalissa tapauksissa on riidan aihe.
Silloin tulee se uupuminen ja uusi sijoitus on silloin se paras mahdollinen. Mutta näin ei tarvitse aina käydä mutta kannattaa miettiä mikä on nyt tilanne ja miksi se voi sitten muuttua.
Nuo riidat saattavat olla sellaisia hyvinkin syvällisiä koska onhan äiti ja tytär jotka kohtaavat sen yhteisen asia edessä.
Muistelen, että Jack Nicholson on mummonsa kasvattama ja hänen oma äitinsä oli nuori tyttö Jack-vauvan saadessaan. Aika mukavasti Jack ainakin on elämässään pärjäillyt.
löytyy ihan koto Suomestakin. Lapsen on aina parempi varttua tutun ihmisen kanssa, kuin ventovieraassa perheessä jossa lapselle vieraat ihmiset hoitavat.
Lapsi ja mummu varmasti tuntevat jo toisensa ja ovat kiintyneet toisiinsa.
Mielestämme paras ratkaisu lapselle.
Jaksamista vain toivotellaan mummulle. t: äiti ja isä
Monet sijaisäidit ovat itsekin kertoneet biologisten lastensa jo lentäneen pesästä ja nyt hoidetaan aivan vieraiden ihmisten lapsia sijaislapsina. Mites näiden mummoikäisten sijaisäitejen oman jaksamisen laita sitten on?
minusta on mahtavaa huomata,että näin moni on
kannustamassa jaksamaan suuren valinnan edessä.
koska olen 45v en usko,että ikä on pahin rasite
sijaisvanhemmuudessa.olen tarkkaan tietoinen siitä,että helppoa ei tule olemaan,mutta olen selvinnyt elämässä pahoimmistakin paikoista ja
edelleen ainakin psyykkisesti melko normaali.
rauhan tunne omassa sielussa antaa osviittaa siitä,että olen oikealla tiellä.tiedän,että
pikku down-tytöllemme on parasta saada olla "omiensa"parissa.erityishuoltopiiristä luvattiin,että tukea kasvatukseen ja käytännön ongelmiin tulen saamaan,ja luottavaisin mielin suhtaudun huomiseen.hyvää syksyn jatkoa kaikille
lämpimille ihmisille,jotka ovat täällä ottaneet kantaa kysymykseeni.