Tääl on tyylinä kivittää ja haukkua toisia. Se on luonnollista, on helpompi katsoa sitä mitä näkee, ei tarvitse käyttää aivoja.
Minulle tuli mieleen asia, johon tätä on helppo rinnastaa. Ei tietenkään ole niin vakava asia, mutta kuitenkin.
Nimittäin tilanne, jossa mies jättää. Mitkä tunteen myllerrykset siinä tuleekaan naisparalle.
Ensin saattaa tuntua, että mitä välii, mä kestän kaiken, painukoon v.....n.
Sitten on valmis tekemään mitä vaan, jotta mies tulee takas. Itkee pillitetään ja soitellaan kaverit läpi. Sit ruvetaan haukkumaan jätkää, se ei ollu ees sun arvonen jne.
Toi vaan esimerkkinä, miten toikin asia täytyy käydä läpi ja suurella tunteella ja draamalla, sellast se vaan on.
EI noi tunteet niin ihmeellisiä oo, me ollaan kaikki välillä hemmetin lapsellisia, so what. Sehän meist ihmisiä tekee.
Me voidaan tehdä toistemme elämästä helpomman paikan elää ja yrittää tukee. Tai sit me voidaan lyödä lyötyä, siihen on helppo lähtee mukaan.
En ihmettele pikku pentujen reaktioo asiaan, mutta että aikuisia vielä tässä mukana..
Elämän kokemusten karttuessa ja kun itse koetaan ikävää, eikö niistä pitäs oppia sitä ymmärtämystä. Jotta niistä asioista voi ammentaa edes jotain positiivista.
Ja sit viel tää, et mä oon kyl kokenu paljon pahempaa ja toi ei oo niinku mitään, mentaliteettia. Ikävää on jos on pahempaa kokenut, ei se poista sitä toisen tuskaa kuitenkaa, sillon luulis olevan helpompi ymmärtää.
Minulle tuli mieleen asia, johon tätä on helppo rinnastaa. Ei tietenkään ole niin vakava asia, mutta kuitenkin.
Nimittäin tilanne, jossa mies jättää. Mitkä tunteen myllerrykset siinä tuleekaan naisparalle.
Ensin saattaa tuntua, että mitä välii, mä kestän kaiken, painukoon v.....n.
Sitten on valmis tekemään mitä vaan, jotta mies tulee takas. Itkee pillitetään ja soitellaan kaverit läpi. Sit ruvetaan haukkumaan jätkää, se ei ollu ees sun arvonen jne.
Toi vaan esimerkkinä, miten toikin asia täytyy käydä läpi ja suurella tunteella ja draamalla, sellast se vaan on.
EI noi tunteet niin ihmeellisiä oo, me ollaan kaikki välillä hemmetin lapsellisia, so what. Sehän meist ihmisiä tekee.
Me voidaan tehdä toistemme elämästä helpomman paikan elää ja yrittää tukee. Tai sit me voidaan lyödä lyötyä, siihen on helppo lähtee mukaan.
En ihmettele pikku pentujen reaktioo asiaan, mutta että aikuisia vielä tässä mukana..
Elämän kokemusten karttuessa ja kun itse koetaan ikävää, eikö niistä pitäs oppia sitä ymmärtämystä. Jotta niistä asioista voi ammentaa edes jotain positiivista.
Ja sit viel tää, et mä oon kyl kokenu paljon pahempaa ja toi ei oo niinku mitään, mentaliteettia. Ikävää on jos on pahempaa kokenut, ei se poista sitä toisen tuskaa kuitenkaa, sillon luulis olevan helpompi ymmärtää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ohjelmaan tunkeneet ja tiesivät viime vuodelta miss mennään. Tää on katsojillekin peliä. Kuka on suosikki, inhokki ja jne