Uusi palsta

Miten olis pienet esittelyt?

aloitan itsestäni.

3lapsen äiti asun pienessä kaupungissa ruuhkasuomen ulkopuolella.. oikeastaan hyvin kaukana sieltä.
Lapset ovat yksinhuollossa minulla... olen käytännössä katsoen työtön vaikka käynkin töissä vielä parikuukautta.
Elämä hymyilee tällä hetkellä pitkästä aikaa kaikkien vaikeuksien jälkeen ja tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta ihan valoisalta.
Lapset ovat 9 11 ja 14.

Yksinäisyys pelottaa kun työt taas loppuvat.
Ja se että menee taas 4 vuotta ennen kuin uutta työtä saa.

Tästä on hyvä jatkaa....

äiti x 3 kirjoitti:

Miten olis pienet esittelyt?

aloitan itsestäni.

3lapsen äiti asun pienessä kaupungissa ruuhkasuomen ulkopuolella.. oikeastaan hyvin kaukana sieltä.
Lapset ovat yksinhuollossa minulla... olen käytännössä katsoen työtön vaikka käynkin töissä vielä parikuukautta.
Elämä hymyilee tällä hetkellä pitkästä aikaa kaikkien vaikeuksien jälkeen ja tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta ihan valoisalta.
Lapset ovat 9 11 ja 14.

Yksinäisyys pelottaa kun työt taas loppuvat.
Ja se että menee taas 4 vuotta ennen kuin uutta työtä saa.

Tästä on hyvä jatkaa....

Heips

ja erityistervehdys sinulle äiti x 3 :). Voisin kirjoittaa esittelyksi lähes samat asiat kuin sinä. Sillä poikkeuksella, että minulla on vakituinen työpaikka. 9, 11 ja 14 vuotiaat lapseni tapaavat isäänsä jokatoinen viikonloppu ja meillä on sovittu yhteishuoltajuudesta, joka kuitenkaan ei käytännössä toimi. Eli tunnen kyllä itseni yksinhuoltajaksi. Monta mutkaa on vuosien aikan ollut mutta on ollut myös iloisia ja onnellisia hetkiä ja tapahtumia. Ninnkuin varmaan kaikilla.

Mielenkiinnolla jään odottamaan miten tämä palsta otetaan vastaan.

Fiona kirjoitti:

Heips

ja erityistervehdys sinulle äiti x 3 :). Voisin kirjoittaa esittelyksi lähes samat asiat kuin sinä. Sillä poikkeuksella, että minulla on vakituinen työpaikka. 9, 11 ja 14 vuotiaat lapseni tapaavat isäänsä jokatoinen viikonloppu ja meillä on sovittu yhteishuoltajuudesta, joka kuitenkaan ei käytännössä toimi. Eli tunnen kyllä itseni yksinhuoltajaksi. Monta mutkaa on vuosien aikan ollut mutta on ollut myös iloisia ja onnellisia hetkiä ja tapahtumia. Ninnkuin varmaan kaikilla.

Mielenkiinnolla jään odottamaan miten tämä palsta otetaan vastaan.

Yksi lapsi, josta ollaan sovittu yhteishuoltajuus eron jälkeen. Käytännössä hoidan ekaluokkalaisikäistä viikot ja joka toisen viikonlopun. Toisaalta mielenkiintoista, mutta myös raskasta. Työnantaja hyväksynyt liukuvat työaikani ja töiden tekemisen kotoakin käsin. Tietenkin oma lapsuus ja siihen liittyvät tunteet nousseet monesti mieleen ~ yrittää tehdä toisin kuin itse joutunut kokemaan. Kuulostaa typerältä ~ mutta toimii kohdallani.

desmo kirjoitti:

Yksi lapsi, josta ollaan sovittu yhteishuoltajuus eron jälkeen. Käytännössä hoidan ekaluokkalaisikäistä viikot ja joka toisen viikonlopun. Toisaalta mielenkiintoista, mutta myös raskasta. Työnantaja hyväksynyt liukuvat työaikani ja töiden tekemisen kotoakin käsin. Tietenkin oma lapsuus ja siihen liittyvät tunteet nousseet monesti mieleen ~ yrittää tehdä toisin kuin itse joutunut kokemaan. Kuulostaa typerältä ~ mutta toimii kohdallani.

test

äiti x 3 kirjoitti:

Miten olis pienet esittelyt?

aloitan itsestäni.

3lapsen äiti asun pienessä kaupungissa ruuhkasuomen ulkopuolella.. oikeastaan hyvin kaukana sieltä.
Lapset ovat yksinhuollossa minulla... olen käytännössä katsoen työtön vaikka käynkin töissä vielä parikuukautta.
Elämä hymyilee tällä hetkellä pitkästä aikaa kaikkien vaikeuksien jälkeen ja tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta ihan valoisalta.
Lapset ovat 9 11 ja 14.

Yksinäisyys pelottaa kun työt taas loppuvat.
Ja se että menee taas 4 vuotta ennen kuin uutta työtä saa.

Tästä on hyvä jatkaa....

aika hurjalta miten tulet toimeen kun työt menevät. Täällä ruuhkasuomessa on aina jotaiin työtä tarjolla. Olen monesti miettinyt mikälaista olisi elää paikkakunnalla, jossa ei yksinkertaisesti ole työtä jos sitä ei ole.
Itse olen ison perheen yksinhuoltaja, isä ei ole osallistuut mitenkään eikä juurikaan tapaa lapsia, jouluksi ja synttereillä tulee vain kortti.
Töitä olen oneksi saaut tehdä koko ajan ja aina koulutustani vastaavaa. Vlillä tein vuorotyötä, mutta koulutuksen lisäntyessä olen siirtynyt mukavaan toimistoaikaan, jossa on vielä ihan hyvin joustoa. Kukaan ei hengitä niskaan.
Nyt lasten aikuistuessa on edessä ihan uusi tilanne. Tyhjänpesän hämmennys alkaa iskeä, vaikka en oikein uskonutkaan siihen. Koulusa päättäneet lapset akavat liukua täysi-ikäisinä omaan elämäänsä, ovat yhä harvemmin kotona ja suunnittelevat omilleen muuttoa. Kohta ole yksin, eikä kukaan sotke poissaollessa, voin katsoa ohjelmia, joista itse olen kiinnostunut, pyykkivuoret eivät kasva eikä ruokaakaan tarvitse ostaa kuin ihan pikkuisen. Tosi outoa. Ei kamalaa, mutta outoa......

mummeliini... kirjoitti:

aika hurjalta miten tulet toimeen kun työt menevät. Täällä ruuhkasuomessa on aina jotaiin työtä tarjolla. Olen monesti miettinyt mikälaista olisi elää paikkakunnalla, jossa ei yksinkertaisesti ole työtä jos sitä ei ole.
Itse olen ison perheen yksinhuoltaja, isä ei ole osallistuut mitenkään eikä juurikaan tapaa lapsia, jouluksi ja synttereillä tulee vain kortti.
Töitä olen oneksi saaut tehdä koko ajan ja aina koulutustani vastaavaa. Vlillä tein vuorotyötä, mutta koulutuksen lisäntyessä olen siirtynyt mukavaan toimistoaikaan, jossa on vielä ihan hyvin joustoa. Kukaan ei hengitä niskaan.
Nyt lasten aikuistuessa on edessä ihan uusi tilanne. Tyhjänpesän hämmennys alkaa iskeä, vaikka en oikein uskonutkaan siihen. Koulusa päättäneet lapset akavat liukua täysi-ikäisinä omaan elämäänsä, ovat yhä harvemmin kotona ja suunnittelevat omilleen muuttoa. Kohta ole yksin, eikä kukaan sotke poissaollessa, voin katsoa ohjelmia, joista itse olen kiinnostunut, pyykkivuoret eivät kasva eikä ruokaakaan tarvitse ostaa kuin ihan pikkuisen. Tosi outoa. Ei kamalaa, mutta outoa......

kuule, tunti päivässä näillä palstoilla jakamassa elämän kokemusta. Ei paha vaihtoehto olla ihmettelemässä, arvostelemassa, tukemassa...

Kirjoittajat on ainakin ihan samoja ku ennenkin.Nimimerkit vaan on vaihtunu.