Ystävälläni aivokasvain (gradus 4)

Onko toivoa vielä?

Useamman vuoden ollut aivokasvain, oireet alkoivat epilepsiana. Nyt viimeisen kuukauden aikana mukaan tulivat kaatuilu, ja nyt lopuksi meni näkökyky. Tällä hetkellä on sairaalassa ja saa sytostaatteja. Olen itse ihan tietämätön näistä asioista, enkä voi häneltä ihan suoraan kysyä mikä on sairauden ennuste, mieluummin juttelen muista asioista, että hän saisi muuta ajateltavaa, jos se vaan mitenkään on mahdollista..

Onko kenelläkään tietoa voiko tällaista 4. asteen gliomaa hoitaa?Kuinka kauan hänellä mahtaa olla elinaikaa jäljellä?

13

24761

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mutta tilanne

      vaikuttaa aika vakavalta.
      Mutta jos hänelle vielä sytöjä pystytään antamaan, niin hän voi vielä toipuakin, muttei valitettavasti nykylääketieteelläkään parane pysyvästi!

      Rohkeutta olla hänen lähellään omana itsenäsi niinkuin olette ennenkin toimineet!

    • og vai muu gee

      Onko peräti optikusgliooma? Näköhermon tukisolukosta lähtenyt, glioomat lähtee aina tukisolukosta. Asteikko 1-4 tarkoittaa että ykkönen on hyvänlaatuinen ja 4 pahanlaatuinen. Jos sytoja kerran annetaan, niin toivoa on. Voi olla paikassa, josta ei voi leikata.
      Sokkonakin elämä jatkuu.
      Voimia ja jaksamista, lähelläoloa

    • kokenut

      taitaa olla menon paikka, läheisellä sama homma , nyt annetaan vain kortisonivalmisteita, ja epilepsialääkkeitä.Ihmeparantumisiin uskotaan,jne

    • lähipiirissä on

      nythän on näin, ettei kukaan meistä vastanneista pysty sulle antamaan minkäänlaista diagnoosia mm. elinajasta ym. Aivokasvain kuten muutkin syövät ovat semmoisia pirulaisia, että ne iskee mihin vaan ja millä voimalla tahansa :(!

      Anteex kun en voi sua lohduttaa ja sanoa että läheisesi paranee vuorenvarmasti... Haluaisin sanoa niin, mutta en voi... Toivoa ja rukoilla ainoastaan, että hän selviäisi...

      Mun läheinen sukulainen kuoli 3 vuotta sitten aivosyöpään 38-v. . Nyt on vuorossa hänen äitinsä! Elokuussa havaittiin vasta, ja nyt on leikattu ja sädehoidot alkamassa..

      Kaverin tutulla todettiin huhtikuussa syöpä (meni lääkäriin koska näki kaiken kahtena). Diagnoosi oli että keuhkosyöpä (ei eläessään ole polttanut!) ja levinnyt aivoihin josta löytyi peräti 11 kpl etäispesäkkeitä. Sädettä annettiin, mutta kotona ei kyennyt olemaan, kaatuili ja pyörtyili jatkuvasti. Diagnoosista 2 kk:n jälkeen hän kuoli :(.

      Nyt on huoli mun tädistä joka ei kylläkään oirehtinut noin voimakkaasti ennen diagnoosia. Ainoa hänellä oli väsy ja muistin menetys.

      Itselläni (39-v. todettiin rintasyöpä maaliskuussa joka on leikattu ja sytot on saatu sekä säteet meneillään..).

      Ei ole aina helppoa elämä.. En osaa sua valitettavasti lohduttaa tai sanoa kannustavia sanoja (ehkä musta on tullut liian kyyninen syövän suhteen..), toivon kuitenkin parasta teille mutta kehoitan myös varautumaan pahimpaan... Valitettavasti!

      Elinaikaansa kukaan ei tiedä, eikä sitä voi arvuutellakaan, mutta läkärit voivat sanoa ns. prognoosin..Kysy heiltä! Hekään eivät kuitenkaan mitään Jumalia ole...

      Serkkkuni joka kuoli aivosyöpään aivan liian nuorena sairasti 1,5 vuotta ennenkuin syöpä tappoi( ensi oire hänellä oli "surkuhupaisaa" sairaalassa tervehtimässä läheistään, jolloin sai ns. epilepsiakohtauksen ja joutui tarkkailuun vuodeosastolle ja jatkotutkimuksiin, jossa löydettiin aivokasvain). Tästä ajasta hän pystyi olemaan ja elämään n. vuoden ns. normaalielämää, ja loput puoli vuotta hän oli vuodepotilaana, eikä pystynyt enään syömään, juomaan tmv. omin voimin, vaan puoliso ja vanhemmat hoitivat hänet loppuun asti !

      Ikävä on vieläkin serkkuani ja toivon, että sinun/teidän kohdalla syöpä saataisiin nujerrettua. Mun serkkuni kohdalla kokeiltiin kaikki mahdolliset ns. luonnonlääketietteellisten lääkkeiden myötä - mutta surullista kyllä mikään ei enää auttanut :(

      • ei kannata verrata

        hei sinulle,
        voimia oman tautisi kanssa! Jokainen meistä on oma yksilönsä, jonka elimistöllä on oma yksilöllinen toimintansa myös sairastumisen ja paranemisen prosesseissa. Siksi sinun kokemuksesi ja paranemisesi voi olla aivan erilainen kuin kenenkään muun.

        Tärkeää on, että vaikka Sinulla on ollut rankkoja kokemuksia lähipiirissä syöpään sairastuneiden kanssa, et kuitenkaan yleistä mitään sairaustapauksista. Koeta jaksaa ylläpitää toivoa ja uskoa omasta selviytymisestä ja toipumisesta! Se ei tule aivan hetkessä mutta on kyllä mahdollista.

        Jokainen syöpätapaus on erilainen, niitä on niin eri sorttisia ja eri tavalla hoitoihin reagoivia.

        Itse sairastaneena (ja nyt seurannassa, parantuneena toivoakseni) lueskelen tätä palstaa aika usein. Kun on sairastunut, on kallisarvoista voida toivoa ja uskoa toipumiseen. Se auttaa elimistöäkin, ihminen on paljon muuta kuin pelkkä fysiikkansa ja fyysinen olentonsa - joka sekin kaiken kaikkiaan on käsittämätön ihme.

        Viestiketjun aloittajan kannattaisi yrittää kysyä suoraan lääkäriltä ja vaikka ehkä hoitajiltakin, missä ollaan menossa.

        voimia syksyn kauniista hetkistä!


      • lähipiirissä on
        ei kannata verrata kirjoitti:

        hei sinulle,
        voimia oman tautisi kanssa! Jokainen meistä on oma yksilönsä, jonka elimistöllä on oma yksilöllinen toimintansa myös sairastumisen ja paranemisen prosesseissa. Siksi sinun kokemuksesi ja paranemisesi voi olla aivan erilainen kuin kenenkään muun.

        Tärkeää on, että vaikka Sinulla on ollut rankkoja kokemuksia lähipiirissä syöpään sairastuneiden kanssa, et kuitenkaan yleistä mitään sairaustapauksista. Koeta jaksaa ylläpitää toivoa ja uskoa omasta selviytymisestä ja toipumisesta! Se ei tule aivan hetkessä mutta on kyllä mahdollista.

        Jokainen syöpätapaus on erilainen, niitä on niin eri sorttisia ja eri tavalla hoitoihin reagoivia.

        Itse sairastaneena (ja nyt seurannassa, parantuneena toivoakseni) lueskelen tätä palstaa aika usein. Kun on sairastunut, on kallisarvoista voida toivoa ja uskoa toipumiseen. Se auttaa elimistöäkin, ihminen on paljon muuta kuin pelkkä fysiikkansa ja fyysinen olentonsa - joka sekin kaiken kaikkiaan on käsittämätön ihme.

        Viestiketjun aloittajan kannattaisi yrittää kysyä suoraan lääkäriltä ja vaikka ehkä hoitajiltakin, missä ollaan menossa.

        voimia syksyn kauniista hetkistä!

        Vaikka aihe ja aloittajan kysymys eivät koske minun syöpääni, niin kiitos sulle "jokainen meistä on erilainen" että annoit aikaasi ja empatiaasi myös minulle...

        Rukoilen tätini puolesta joka tänään on saanut eka sädehoidon (on viikon ainakin sairaalassa). Onko siis totta että jos ei sytoja anneta aivokasvaimeen, ei asiat ole hyvällä tolalla? Haluan vaan tietää itsekin, kuten kirjoituksen aloittaja, että pitääkö varautua pahimpaan :(.

        Itsekin rintasyöpäpotilaana ja sädehoito rumban keskellä kannan enemmän huolta muista kuin itestäni!? Tuntuu, että itse kyllä jaksan, melkein helpompi olla itse potilaana kuin avuttomana omaisena/läheisenä. Näin minä tunnen. Olen melkeinpä kiitollinen että minä sairastuin eikä esim. äitini, joka on mulle maailman tärkein. En ois selvinnyt sivustakatsojana täysjärkisenä. Nyt kun itse on sairas, niin ei auta muu kuin mennä päivä ja hoito kerrallaan, ja sen kyllä ihme kyllä kestää vaikkei sivullinen uskoiskaan.. En ois itsekään uskonut vuosi sitten jos ois joku sanonut mulle, että vuoden kuluttua oon tässä jamassa, että oisin vielä elävänä ja terveiden kirjoilla.. Tässä kuitenkin rämmitään päivä ja hoito kerrallaan. Sekä rukoilen Taivaan Isää antamaan tätini ja minun elää vielä ja tulla "terveiksi"...!


    • Patologiaakin harrastanut

      Vaikka jotakin patologiasta ymmärränkin, en ole neuropatologiaan kovin syvällisesti perehtynyt.

      Glioomalla tarkoitetaan aivokudoksen tukosolukosta lähtenyttä kasvainta, ja ne gradeerataan erilaistumisasteensa, morfologiansa ja käyttäytymisen perusteella eri asteisiin, minkä lisäksi yksi luokitusperuste on (oletettu) lähtösolukko. Glioomista yleisimpiä ovat astrosytoomat ja glioblastoomat.

      Ennuste riippuu olennaisesti siitä, minkä tyyppisestä glioomasta on kyse. Yleisellä tasolla kuitenkin voidaan sanoa, että gradus 4 kuvaa huonoa erilaistumisastetta, minkä perusteella ennuste varsin todennäköisesti on huono. Koska kasvain on gradeerattu, olettaisin kyseen olevan astrosytoomasta. Mahdollista on tietysti myös, että kyseessä on glioblastooma, josta seuraavassa vähän lisää.

      Aikuisilla ehkä noin 30 % primaarisista keskushermostokasvaimista on glioblastoomia, jotka ovat hyvin aggressiivisia ja huonoennusteisia. Potilaat usein eivät elä vuottakaan.

      Vielä aiemmissa vastauksissa joku ehdotteli optikusglioomaa. Tämä on erittäin harvinainen kasvaintyyppi, ja on lähtöisin (keskushermostoon kuuluvasta) näköhermon tukikudoksesta, ja muistuttaa morfologisesti lähinnä pilosytääristä astrosytoomaa. Tällaisen ennuste on huomattavasti parempi kuin muiden glioomien, mutta antamasi kuvauksen perusteella en pidä tätä todennäköisenä.

      Hoidosta ei tällainen hölmö tutkija osaa sanoa juuri mitään, mutta yleisesti voidaan todeta, että keskushermoston kasvainten sytostaattihoito on hieman hankalaa veri-aivoesteen takia, minkä johdosta sytostaatit usein joudutaan annostelemaan intratekaalisesti eli suoraan aivo-selkäydinnestetilaan.

      Näiden tietojen, huomaa siis, vain näiden, perusteella pelkään pahoin, että ystäväsi ennuste on hyvin huono.

    • jvr

      hei. isälläni todettiin tammikuussa 2005 residiivi gradus IV glioblastooma / paetau.
      kasvainta ei ole mahdollista poistaa kokonaan ja leikkauksia on ollut tähän mennessä 2. tällä hetkellä hän on sairaalassa myöskin eikä saa tällä hetkellä hoitoa, mutta neljännenkään asteen kasvaimista lääkärit harvoin sanovat ennustetta.
      ainakaan tässä tapauksessa ei vieläkään voida varmasti sanoa ennustetta vaikka kyseessä on pahanlaatuinen kasvain. mahdollista on saada kasvain niinsanottuun kuoliotilaan joten älä heitä kirvestä kaivoon. ystäväsi saattaa hyvinkin saada esim. temodal-hoitoa tai jopa boorineutronisädehoitoa josta on erittäin hyviä kokemuksia.

      • ossi

        Pahoja on hyvän laatuiset kasvaimet. Pää on herkkä paikka!


    • Toivoa on

      Eräässä ohjelmassa aivokirurgi sanoi ettei pää ole niin herkkäpaikka kun ehkä luullaan , kyllä se kestää yllättävän paljon . Jäi mieleen kun olin myös luullut.

    • Anonyymi

      Tiedän naishenkilön kenellä oli gradus 4 kasvain päässä, osa leikattiin, sytostaatteja ja säädetystä alussa. Ennuste oli noin 6kk, vaan eli yli 48kk

    • Anonyymi

      Ei ole parantavaa hoitoa.itsellä sama.olene länyt3v.keskim elinikä n 9kk. Oikeastaan itseeivoitehdä muuta kuinliikkua liikkua jne jotta liik.kyky säilyy edesjossain määrin
      Tsemppiä

    • Anonyymi

      Paras luottaa ammatti,-ihmisiin

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kunpa minä tietäisin

      Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv
      Ikävä
      30
      2836
    2. paras asia kaivatussasi?

      ❤️‍🔥
      Ikävä
      143
      2696
    3. Vihaan sua todella paljon.

      Tiedoksi vaan 🙃
      Ikävä
      137
      2227
    4. Syitä välttelyyn

      En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?
      Ikävä
      116
      2153
    5. Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.

      Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.
      Ähtäri
      13
      1910
    6. Purrasta tehty huoli-ilmoitus

      Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b016
      Maailman menoa
      178
      1450
    7. Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu

      Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu
      Ikävä
      31
      1246
    8. Miksi kaivattunne

      ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo
      Ikävä
      95
      1214
    9. Pelottaa kohdata hänet

      En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt
      Ikävä
      89
      1182
    10. Olisin halunnu vaan tutustua

      Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno
      Ikävä
      38
      1138
    Aihe