Mistä olet valmis luopumaan mitä enenmmän luovutan
sitä ehjemmäksi tulen.
sitä ehjemmäksi tulen.
Luopuminen
Luovuttaja
101056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toisaalta monet asiat katoavat ilman että niistä olisi koskaan ollut valmis luopumaan.... SEN en ole havainnut ainakaan itseäni tekevän millään lailla ehjemmäksi - pikemminkin päinvastoin.
Sinun asioitten katoamisen suhteen.
Minä olen nykyisinn valintoihini tyytyväinen.
En kuitenkaan viitsi täällä valaista asioitani
joku taso siinäkin pitää olla.
Joistakin asioista joutuu luopumaan ilman että haluaisi... ja vaikka kuinka tappelisi vastaan. Yksi tällainen on terveys. Se voi olla rakkaus. Tai läheinen ihminen, jopa perheenjäsen, oma lapsi.
Kaikki ei ole pelkästään omien valintojen varassa - joskus sinulta ei lainkaan kysytä.
On kaksi vaihtoehtoa: Luopuminen oman valinnan kautta ja ilman valintaa. On paljon erilaisia asioita, jotka ovat luovuttava ilman omaa valintaa.
Minä olen joutunut luopumaan monista asioista, mm lapsestani, kun hän kuoli. En osaa filosofoida ylevästi että se teki minut ehjemmäksi.
Tavaroista nyt aina voi luopua.
olen valmis luopumaan, ja nuoruus on mennyt, ja "liika" terveyskin.
Kodistani olisi vaikeinta luopua, ja kaikesta tietenkin mitä elämänsä aikana on saanut ajoiksi - hmm..no enpä tiedä olisinko sen ehjempi, tai jalostuisinko miksikään jos terveyteni menisi, tai joku läheiseni menehtyisi, en usko - ehkä katkeroituisin.
Sanomasi pitää paikkansa.
Muuton yhteydessä luovuin kaikista käyttämättömistä keittiövälineistä, kipoista ja pannuista, esineistä, joita en tarvitse. Uusia en hanki tilalle.
Luovuin turhista vaatekappaleista ja huonekaluista, nyt kotini ja kaappini ovat selkeämmät ja tilavammat.
Olen yhä enemmän luopumassa turhasta, kevyestä hömpästä: useista TV-ohjelmista, lehdistä, musiikista. Tilalle otan enemmän sitä, mistä TODELLA pidän.
Tämä kaikki tuntuu oikealta ja hyvältä.
On asioita joita täytyy luopua, halusipa tai ei.
Mutta on myös asioita mihin pystyy itse vaikuttamaan. Olin tänään tuolla Cityssä vähän shoppailemassa. Tiesin tarkkaan mitä olen hakemassa.(Alusvaate kerran uusimista.) Hiplasin koruja, aivan ihania. Hiplasin laukkuja mahtavia. Ja ne asusteet, nam. Sinne ne kaikki jäivät, kauppiaalle. Täällä kotona mietin, mihin niitä olisin tarvinnut?
Ensimmäisen lapseni isästä, ensirakkaudestani, hyvin nuorena, konkurssissa omaisuudestani, vakavien sairauksien menehdyttäminä kolmesta veljestäni, kotini tulipalossa kaikesta henkilökohtaisesta mitä minulla oli.
Minä en luovuta, olen kapinoinut luojaamme vastaan, syyttänyt katkerana, onko luoja kuullut katkerat syytökseni, muuttanut ne rukouksiksi; päivä päivältä tummat pilvet väistyy ja yhä valoisampia päiviä tulee.
ja aikaa on minullakin tarvittu, että olen pystynyt hyväksymään pakon sanelemat luopumiset. Vähitellen on kuitenkin oppinut luottamaan siihen, että joidenkin ovien sulkeuduttua löytyy aina uusia.
Tavarasta ja muusta liista vapaa-ehtoinen luopuminen tuo varmaan hallintaa ja tasapainoa elämään, mutta esim. omasta terveydestä, rakkaista kuoleman tai muun syyn kautta luopuminen, joskus työstä luopuminenkin vaatii oman surutyönsä.
Uskallanpa vastata täällä ikäryhmässä rehelliseen kysymykseen, vaikka kuulunkin jo seuraavaan gategoriaan iältäni.
Omien lasten lähtö maailmalle oli kipeää tekevä , luonnon lain mukainen tapahtuma.Sitten tulivat lasten lapset elämääni.Niitä hoiti paremmin ja laaja-alaisemmin kuin konsanaan omia lapsiaan.NYT on tullut aika luovuttaa nämäkin omiensa pariin.Haikeana voi vain huokailla kun he menevätkin yökylään omien kavereittensa luo mieluummin kuin mummolaan.siunaten lähetän heidät elämän myrskyihin itsenäisesti selviytymään,seuraten ja tukien heitä matkallaan.