vanha koira, uusi perhe

juuri vanhempi koirani tuli minulle vajaa 2 vuotiaana... tosin olin hoitanut koiran turkin jo n. 1 vuotiaasta lähtien joten olimme jo oppineet tuntemaan toisemme... kuitenkin cassu tuli meille ensin koeajalle... kaikki sujui kuitenkin hyvin ja cassu jäi minulle... nykyään cassu on 5v ja cassun kaverina meillä asustelee myös vajaa 3v serkkupoika miska... alkujaan minun ei edes pitänyt ottaa aikuista koiraa vaan odottaa että miskan emä astutettaisiin ja olisin ottanut siitä pennun... mutta kun olin hoitanut cassua niin kauan ja olin kiintynyt siihen niin kun kasvattajan täytyi luopua cassusta oli helppoa tehdä päätös että cassu tulee meille.. mutta tää nyt oli sillee varmaa eri asia kun tunsin jo koiran entuudestaan...

otettu on; vajaan vuoden on meillä nyt ollut semmonen 4v narttu. Hyvin on nyt muuten sopeutunut mutta edelleen välillä kun jättää koiran yksin se pitää hirveää mekkalaa (=ulvontaa). Ensimmäiset 2kk saatiin hirveä kasa naapureilta valituksia kun ei tahtonut yhtään jäädä yksin. Vaan parempaan suuntaan ollaan menossa. Lisäksi tämä narttu on juoksuaikana aivan sekaisin, päässä jotain vikaa. Vaan ihana koira silti kaikesta huolimatta.
Aikaisemmin minulle tuli vanhana koirana semmonen 10v urossussari, ja se oli kertakaikkiaan ihana koira. Eikä mitään vaikeuksia ollut.
Eli koiran luonteesta on paljon kiinni miten sopeutuu. Lykkyä tykö!

Kyllähän ne sopeutuu mut jotkut tarvitsee enemmän aikaa kun muut. Kärsivällisyydellä selviää. Meillä vei n. 1/2 vuotta ennenku näki koiran täysin kotiutuneen ja uudet tavat tuli opittua.
Kannattaa tutustua koiraan hyvin ennenkun teet päätöksiä. Joskus koira on ns.vieraskorea ennenkun se näyttää todellisen luonteensa.

Ystävälläni on chow chow uros joka täyttää tänä vuonna 5v. Jos se pitäisi antaa jostain syystä pois niin ei olisi muuta mahdollisuutta kuin nukutus. Tämäkin riippuu ihan rodusta!

Me saimme koiran kun se oli 3-vuotias. Koira oli äitini työkaverin. Ulkoilutin sitä muutaman kerran ja koira rakastui perheeseemme ja me siihen niin syvästi ettei se enää pystynyt elämään vanhan omistajansa luona. Koira vaan itki oven edessä ja oli allapäin aina kun olimme erossa. Lopulta koiran entinen omistaja päätti luovuttaa koiransa meille. Ja meillä koira sitten oli koko elinikänsä. Ja paras koira se oli koko maailmassa ja eläminen ilman sitä on välillä hyvin yksinäistä.

Kyllä taitaa olla niin, että se koira meille tulee. Se tulee vielä keskiviikkona käymään, että voidaan tutustua paremmin ja tulee jäädäkseen viikonloppuna (koeajalle). Toivottavasti kaikki menee hyvin =)