Onko tosiaan niin, eettä jos joutuu odottamaan kotimaan adoptiossa jopa viisi vuotta, umpeutuu aika putoaa jonosta pois? Sehän olisi epäreilua.
onko näin?
eikö koskaan
4645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon kuullut, että tolleen tiputtu ois. Meille sossu sanoi, että ei missään tapauksessa noin vain heitetä ulos, jos viisi vuotta napsahtaa täyteen. Tietysti, jos ikä tulee vastaan, niin sitten. Meillä ikä ei tule vastaan kymmeneen vuoteen. Mutta toki jos odotus pitkittyy, aletaan miettimään muita vaihtoehtoja: kansainvälinen adoptio, sijaisvanhemmuus tai lapsettomuus. Kotimaiseen adoptioon lapsia tulee niin vähän, että millään ei lapsia kaikille odottajille riitä ja sitähän ei tietdä, vaikka lapsia ei ensi vuonna tulisi ollenkaan. Sekin on mahdollista.
Meille ainakin on sanottu että jos ei saa lasta 5-vuoden aikana, niin sitten sitä ei saa.
Ja olen kuullut että on ihmisiä jotka eivät ole saaneet lasta.
(Osa heistä on päätynyt ottamaan sijaislapsen.Mutta sijaislapsi on kyllä eri asia kuin adoptiolapsi, eli se ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto kaikille.)
Harmittaa kun tässäkin maassa on vanhempia jotka kohtelee lapsia kaltoin ja sitten on aviopareja jotka ei saa lasta millän tavoin.
Mutta minkäs teet? Jokainen päättää itse mitä lapselleen tekee eikä kenenkään ole pakko antaa lastaan adoptioon...ja sitten vielä jotkut tekevät abortin.
Hei ei se adoptiokaan välttämättä ole hyvä vaihtoehto kaikille :-DDDD
Onnistunut sijaiskotisijoitus ja toimiva (ei riitaisa, sopivin väliajoin) yhteydenpito biosukulaisiin saattaa lapsen kannalta olla kaikkein paras vaihtoehto. Joissain tapauksissa tietty adoptio on lapselle parempi kuin sijaiskoti.
Jos kasvattivanhemmat ei voi ajatellakaan sijaiskotitoimintaa mm. sen takia, että lapsen menetys on mahdollista ja täytyy pitää yhteyttä biovanhempiin, niin kannattaa harkita koiran tai kissan ottamista. Koirien ja kissojen vanhemmat ei enää kaipaa lapsiaan vieroituksen jälkeen eivätkä lapset karvaisia vanhempiaan. Koiran voi kouluttaa antamaan tassua ja hakemaan palloa. Koirat eivät parin vuoden päästä ala juoksemaan kavereiden luona eikä harrastuksissa ja ne saa pitää kotona asumassa kuolemaansa asti. Silti kukaan ei hauku koiraa vanhapoikakoiraksi eikä vanhempia itseensäsitoviksi tyranneiksi. Suosittelen lapsettomuudesta kärsiville hellyydenkaipuun tukahduttamista lemmikkeihin.
Eipä valitettavasti eläinkään kaikille sovi (meillä allergian vuoksi), täytyy kai miehen kanssa tyytyä rapsuttelemaan toisiamme... ;)
Tosin nyt on vakavasti harkinnassa sijaisvanhemmuus: ensi viikolla menemme ensimmäistä kertaa sossun juttusille aiheesta!!! Jännää!!! Adoptiokaan ei tosin ole poissuljettu vaihtoehto meidän osalla - aika näyttää mihin suuntaan kallistumme!