hei, olen 21 vuotias opiskelija. sain juuri tietää olevani raskaana.
tilannetta pahentaa se,että olen juuri eroamassa lapsen isästä. hän ei lasta halua.
olen aiemmin joutunut tekemään abortin vasten tahtoani ja nyt en siihen suostu.
haluaisin vain tietää onko mitenkään mahdollista pärjätä yksin lapsen kanssa???... opiskelu jäisi tauolle, ei töitä, uusi vuokra-asunto etsittävänä... en kestä toista aborttia. :((((
onko lasta kohtaan väärin jos tällaisessa tilanteessa yrittäisin pärjätä rahatta omillani?
tilannetta pahentaa se,että olen juuri eroamassa lapsen isästä. hän ei lasta halua.
olen aiemmin joutunut tekemään abortin vasten tahtoani ja nyt en siihen suostu.
haluaisin vain tietää onko mitenkään mahdollista pärjätä yksin lapsen kanssa???... opiskelu jäisi tauolle, ei töitä, uusi vuokra-asunto etsittävänä... en kestä toista aborttia. :((((
onko lasta kohtaan väärin jos tällaisessa tilanteessa yrittäisin pärjätä rahatta omillani?
Vastaukset 12
Vanhimmat
yh, opiskelija ja siis vähävarainen siihen, että yhteiskunta tukee sua hienosti: minimimaksut päiväkodissa, elarit mieheltä (jos suostut edes nimeämään sitä, muutoin ne maksaa valtio ja miehelläs ei oikeuksia lapseen)
Kyllä siitä hyvä tulee, megatsempit rohkelikolle!
"muutoin ne maksaa valtio ja miehelläs ei oikeuksia lapseen)"
Entäs lapsen oikeudet isään? Sivuseikka?
Ali tämän opiskelija mies ei halunnut lasta ja erosi, eli ei kai voida pitää isänä? Tuskin haluaa lasta tavata, katsos kun isää ei voi pakottaa tapaamaan lasta vaikka se kuinka olisi lapsen oikeus.
ne on sivuseikka.
lapselle isää. Tuskin edes rahallisesti siinä häviät. Älä ainakaan suostu yhteishuoltajuuteen. Et saa edes passia ilman lapsen isän suostumusta. Nimeämällä lapsen isä, joudut antamaan lapsesi seuraavat 18- vuotta isälleen ja hänen tulevalle puolisolleen vähintään joka toinen viikonloppu sovitusti juhlapyhinä. Nimeämällä lapsen isä voi tehdä todella paljon kiusaa, jos tilanteenne on nyt jo vaikea.
sä varmasti pärjäät!!!Rankkaahan se aina joskus on hoitaa pikkusta yksin.Ei sun oo missään tapaukses suostuttava keskeytykseen.Saathan sä sitten kaikkia tukia raha-asioissa.Tsemppiä!!!
Yksinpä taakkasi kannat ansaitusti. Jos on housut pitänyt nilkkoihin ilman ehkäisystä huolehtimista tiputtaa niin kyllä pitäisi löytyä myös luonteenlujuutta aborttiin. Häpeä häpeä häpeä pikkutyttö!
no itseasiassa ei hävetä mikään.
ja siis aiempaan viestiin, erosta oli jo päätetty ennen kuin tiesin olevani raskaana. ero ei johdu siitä ettei hän haluaisi pitää tätä lasta.
abortti on helppo tie ulos... eikö lapsen pitäminen vaadi suurempaa luonteen lujuutta ennemmin kuin abortti.
ja 'yksin taakkasi kannat'..en ikinä maailmassa voisi pitää omaa lastani taakkana josta pitäisi selvitä. häpeäisit itse.
kiitos muista vastauksista. arvostan kovasti:)
Häpeä itse kirjoituksiasi.
Sekopään kirjoitus. Vaikka itsellekin tuli halu kehottaa vastaisuudessa huolehtimaan ehkäisystä niin kauan, kunnes lapsen tulo ei aiheuttaisi tälläisiä pohdiskeluja, kuullessani, että nuoresta iästäsi huolimatta tuo on jo toinen kerta.
Jokatapauksessa itse taakkasi kannat, hienoa jos pystyt sen hoitamaan ja tsemppiä kaikkeen. Toivottavasti saat täältä muilta mahdollisimman paljon apua, että osaat varautua tulevaan, mutta eihän siihen osaa varautua koskaan tarpeeksi. :) Onnittelut jokatapauksessa ja jaksamista! :)
Maailmansivu on ollut nuoria yksinäisiä äitejä, nykyään se ei ole enää häpeä. Kyllä sinä pärjäät, kunhan elät vaan rahan kanssa suu supussa. Opiskelujasi voit jatkaan äitiysloman jälkeen ihan tavalliseen tapaan. Älä huoli, kyllä sinä pärjäät. Alat pikkuhiljaa keräämään tarviketta vauvalle; kyselet tutuilta käytettyjä ja lainaksi. Entä äitisi, saatko apua äidiltäsi tai miesystäväsi äidiltä? Ei sinun tarvitse erota ex-anopista vaikka pojasta eroatkin ;)
Vaikka lapsella ei isää siinä arjessa olisikaan, olisi hieno juttu kun hänellä olisi isänsuku kuitenkin.
Puhumalla asiat ratkeavat. Varaa aika sosiaalitoimistoon niin olet paljon varmemmalla pohjalla ja asuntohaku vireille nyt heti! Koitapa saada asunto oppilaitoksesi läheltä, niin elämäsi on helpompaa sitten kun taas jatkat oppejasi Tsemppiä!
Ja vielä noista hörhöistä, jotka tällä palstalla kirjoittavat ikäviä vastauksia; jätä omaan arvoonsa tyhjäpäiden, katkerien ja sairaiden puheet, samanlaisia jupisijoita on joka paikassa, mutta vain täällä he uskaltavat avata suunsa ;)
Itselläni lähes sama juttu aikoinaan. Ekaa lasta jäin odottamaan yksin, kun mies olisi halunnu myös abortin, kun en tehnyt suutui ja jätti.
Nyt mun ensimmäinen lapseni on 23 vuotias, ja hänellä on oma perhe, ja pieni 4 kk vauva.
Hyvin sulla menee, ihan totta. Vaikeuksia tulee olemaan aina, vaikka olisikin se mies. Ne ovat vain erilaisia vaikeuksia, mutta kyllä ihminen pärjää, jotenkin kummasti asiat aina selviää.