Yksinhuoltajuus, mitä se on?

Apua.

Minulla on hankala tilanne. Olen kahden lapsen isä: tyttö 5v ja poika 3v. Avovaimoni on tällä hetkellä nyt kolmatta kertaa psykiatrisessa hoidossa (3 vuoden sisällä): hänellä on vaikeuksia äidin roolissa. Yhteensä hän on ollut sairaalahoidossa jo 10 kuukautta, jolloin olen ollut "yksinhuoltajana".

Enempää en jaksa kerro tuosta, mutta mitä mieltäni askaruttaa on tämä:

-sosiaalinaisemme joka hoitaa asioitamme on sanonut, että "minä saan lasten yksinhuoltajuuden 99% varmuudella".

Mitä tämä nyt käytännössä tarkoittaa tämä yksinhuoltajuus? Lähinnä, että lasten perusturvallisuuden vuoksi, haluaisin toistaiseksi pitää avopuolisoani erossa lapsissa. Voinko minä tehdä näin, vai mitä oikeuksia sellaisella ihmisellä on joku "luopuu oikeudestaan olla vanhempi"? Yhteishuoltajuudessa on tapaamiset, mutta entäs sitten yksinhuoltajuus?

Tämä on "julma" ratkaisu, mutta minun on pakko lasten takia tehdä näin...
101156
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

tarkoittaa sitä että vain toinen vanhemmista on lasten huoltaja. Tapaamisoikeus on ihan normaali erilään asuvalla vanhemmalla. Mutta mikäli uskot että lasten parhaaksi on ettei he tapaa äitiään on sinun haettava tapaamisoikeuden rajoittamista.
On raaka pitää toinen vanhempi kokonaan erossa lapsista mutta ehkä valvotut tapaamiset onnistuisivat?
Ensin voisit keskustella paikkakuntasi lastenvalvojan ja perheneuvolan kanssa samoin vaimosi lääkärin.

Ainakin minä olen saanut apua perheneuvolasta... sekä lastenvalvojalta.

Voimia sinulle ja viisautta toimia oikein

Äänestä
  • .. yksinhuoltajan ei tarvitse hakea toisen huoltajan allekirjoitusta kun hakee lapselle passia, muuttaa sukunimeä, muuttaa uskontokuntaa, lapselle pankkitilin avaaminen ja lopettaminen ja jos muuttaa ulkomaille lapsen kanssa. Nämä 5 kpl ovat ne, joihin yhteishuoltajuudessa pitää olla toisen huoltajan allekirjoitus = hyväksyntä. Muutoin elatusmaksut ja tapaamisoikeus ovat samanlaiset erillään asuvan huoltajan velvollisuus ja oikeus.

    Lapset ovat aina tärkeitä äidille, vaikka äiti ei vanhemmuuteen kykenisikään. Ja ennenkaikkea äiti on tärkeä lapselle. Tai ylipäätään molemmat vanhemmat. Valvottu tapaaminen olisi hyvä ratkaisu silloin, kun ei voi luottaa siihen, että tapaamiset onnistuisivat tai olisivat vaaraksi lapselle. Kysy paikkakuntasi lastenvalvojalta miten se teillä onnistuu. Myös yhteis- ja yksinhuoltajien liitolla on tietoa. Helsingissä ainakin on jokin paikka, jossa voi valvotusti lasta tavata ja yöpyäkin.

    Äänestä

Muistahan, että lapsille on myös tärkeätä kertoa
äidin sairaudesta, sillä nämä pikku aarteet tietävät ja vaistoavat kyylä. ettei äidillä eikä suhteessa ole kaikki hyvin. Tärkeää kertoa,sillä lapsethan syyttävät paljon itseääm asioista joita vanhemmille tapahtuu (erosta, toisen sairastumisesta). Näinkin pienet lapset tarvitsevat tietoa äitinsä sairaudesta. Apua voit kysyä mm. perheneuvolasta. Erilaisia ryhmiä ja projekteja joissa kerrotaan lapselle vanhemman sairaudesta. Tämä auttaa lasta ymmärtämään tilannetta omalla tavallaan ja tasollaan.
Voimia ja kaikkea hyvää.

Äänestä

Yksinhuoltajuus on termi niille ihmisille, jotka asuvat yksin lapsen kanssa. Vieläpä hemmetin huonoksi ihmiseksi leimaava termi. Eli se ei ole mikään virallinen termi.

Huoltajuus on virallinen termi. Eli voi olla yksin huoltajana (huom. erikseen kirjoitettuna), eli lapsen huollosta päättää yksi henkilö tai sitten on yhteishuoltajuus, eli lapsen huollosta vastaa ja päättää kaksi ihmistä. Huoltajuus lyhyesti tarkoittaa sitä, että kuka lasten asiat virallisesti päättää eli passihakemukset, koulu asiat yms.

Tapaamisoikeus on näistä täysin erillinen asia. Tapaamisoikeutta ei periaatteessa voi ottaa pois. Tapaamisoikeus otetaan toiselta vanhemmalta pois vain erittäin vakavissa ja harvoissa tapauksissa. Eli kun lapsi on hengenvaarassa tms. Eli tapaamisoikeudella ja huoltajuudella ei ole sinänsä tekemistä toistensa kanssa, asia yhteys vain on sama.

Äänestä

Mulla oli vastaava tilanne aikoinaan. Erottiin ja lapset jäivät mun luo asumaan. Yhteishuolto on nyt. Äiti ei pysty vieläkään vuosien jälkeen ottamaan vastuuta edes itsestään. Mutta sukulaisten avustamana tapaamiset onnistuvat. Lasten ja itseni takia järjestely toimii mielestäni hyvin. Ja saahan yhteishuollossa itsellekin vapaa-aikaa.

Yksinhuoltajuuden hyväksyn jos toinen puolisko on itselleen tai lapsille vaarallinen

Äänestä
  • mutta isä ei vain kertakaikkiaan jaksanut lapsistaan huolehtia.. eikä tahtonut .. siksi meillä on yksinhuolto minulla.
    Ja hyvä näin.. lapsia ei koskaan käytetä riitakappaleina välissämme.
    Tavata isä saa lapsiaan silloin kun tahtoo... tahtois vaan pikkaisen useammin... minäkin kaipaisin vähän vapaata...

    Tilanteita on erilaisia... ja ratkaisutkin on erilaiset.

    Äänestä

  • "..yksinhuoltajuuden hyväksyn vain jos on vaaraksi itselleen tai lapselle.." ?? meillä oli aikoinaan yksinhuoltajuus, siis se oli minulla, eikä kyseessä ollut mitään sellaista, että isä olisi ollut vaarallinen!! se oli käytännön kannalta vain parempi, ja senkin takia, koska minä yksin kannoin vastuun lapsista niin vastuu on silloin myös paperilla minulla. Olimme avoliitossa ja esikoiselle tehtiin vahingossa yhteishuoltajuus. Vahingossa siksi, että emme käytännössä tajunneet mitä merkitsee se raksi siinä kohtaa eikä lastenvalvoja selittänyt. Kuopukselle tuli papereihin yksinhuoltajuus minulle ja kun tämä epätasa-arvo selvisi passia haettaessa esikoiselle, yhteishuoltajuus purettiin turhaa paperinpyörittelyä aiheuttavana rurhana asiana. Asuimme eri paikkakunnilla.

    Yksin- tai yhteishuoltotilanne on siis käytännön asia, ei mikään vaarallisen huoltajan poissulku-juttu...!! sillä elatusvelvollisuus ja tapaamisoikeus säilyvät molemmissa huoltajuuksissa.

    Äänestä

mekin erottiin, vaimo tukahdutti pahat tunteensa käymällä vieraissa, oman identiteetisnä kanssa ongelmia. Vielä jatkunut ja johtanut siihen että projisoi omat kokemansa tukalat tunteet 4v poikaan, vie lääkäriin, tutkimuksiin ym vaikka sosiaalitoimistolla ovat huomanneet ettei pojalla ole vaikeuksia. Ovat kehottaneet minua hakemaan yksinhuoltajuutta jotta x joutuisi kysymään saako hän viedä häntä lääkäreille. Ajan mukaan poika voi myös "periä" psyykkiset sairaudet-ne kun siirtyvät oppimalla näitä "vääriä" käytöstapoja vanhemmilta.

En haluaisi muuttaa viikko-viikko järjestelmää enkä tiedä mitä seuraisi. Enkä tiedä millä tavalla nykyinen käytäntö vaikuttaa poikaamme. (lisäksi 2-v poika)

pete

Äänestä

Niin ja miten rankkaa se on äidille joka tahtomattaan sairastui..varmasti haluaisi elää normaalia elämää.

Tiedän yhden pariskunnan joka jätti kaiken hoitaakseen naistansa..tai nyt muuttaneet..heillä ei kyllä lapsia..mutta se mies..on uskomattoman arvokas ja jaksaa joka pvä taistella ja odottaa parempia päiviä..ei entisiä...ihana mies..

Mutta sinuun..on totta että jos äiti on vaarallinen lapsille se ei suotavaa että näkee lapsia, mutta jos ei ole..kai annat hänen tavata huoltajuudenkin jälkeen hänen tavata valvotuissa tiloissa lapsiansa, eiköhän hänkin kuitenkin tunne kaipuuta lapsiinsa..kaikkea erilaisuutta minusta ei tarvitse karkoittaa lapsista, kuitenkin lapset osaavat rakastaa hyvinkin erilaisia aikuisia, yllättävän aidosti, vrt. aikuisia, heiltä se useinkin jää.

Mutta se mitä Yh on..se on sitä että teillä kotona on yksi aikuinen..sen oletkin kokenut jo..ja tukea kasvatukseen liittyvissä asioista saat aivan varmasti jos uskllat ottaa vastaan..se kannattaa aina ottaa, kasvattavia asioita siellä olisi varmasti mitä ei heti tulisi mieleen ajatella, pieniäkin huomaamattomia...ne lapselle aina parhaaksi.

Jaksamista avovaimollesi toivon että hänelle löydetään oikea lääkitys jotta hänkin saisi nauttia mitä elämä on, sekä sinulle voimia ja lapsille iso hali .

Lapset kuitenkin kasvaessaan kun osaavat ajatella enemmän..voivat kysyä miksi en saanut nähdä äitiä edes esim. se valvotuissa tiloissa jne.

Ajattele jos sinä olisit äidin aemassa, eikö olisi tarpeeksi siinäkin..toki sinullakin ollut paljon työtä olla hänen kanssaan aivan varmasti..

Äänestä
  • don't know

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


l8 kirjoitti:

Apua.

Minulla on hankala tilanne. Olen kahden lapsen isä: tyttö 5v ja poika 3v. Avovaimoni on tällä hetkellä nyt kolmatta kertaa psykiatrisessa hoidossa (3 vuoden sisällä): hänellä on vaikeuksia äidin roolissa. Yhteensä hän on ollut sairaalahoidossa jo 10 kuukautta, jolloin olen ollut "yksinhuoltajana".

Enempää en jaksa kerro tuosta, mutta mitä mieltäni askaruttaa on tämä:

-sosiaalinaisemme joka hoitaa asioitamme on sanonut, että "minä saan lasten yksinhuoltajuuden 99% varmuudella".

Mitä tämä nyt käytännössä tarkoittaa tämä yksinhuoltajuus? Lähinnä, että lasten perusturvallisuuden vuoksi, haluaisin toistaiseksi pitää avopuolisoani erossa lapsissa. Voinko minä tehdä näin, vai mitä oikeuksia sellaisella ihmisellä on joku "luopuu oikeudestaan olla vanhempi"? Yhteishuoltajuudessa on tapaamiset, mutta entäs sitten yksinhuoltajuus?

Tämä on "julma" ratkaisu, mutta minun on pakko lasten takia tehdä näin...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu