Katson mieltäni valtaavaa surua, kuinka se täyttää sen kasvattaen kaikkialle uusia versojaan kunnes mieleni on kokonaan sen uuvuttama, vailla enää minkäänlaisia voimia leikata noita harmaita köynnöksiä pois tai nyhtää niitä juurineen irti tuosta harhojen savisesta ihmisten maailmasta joka niitä ruokkii ja josta myös nämä epätoivon, vihan ja pelon harmaat ohdakkeet versovat peittäen vähitellen kaiken alleen, niinkuin tuolla syvällä savessa vielä ääneti kuiskailevan tuntemattoman.
Silloin, syvimmän epätoivon hetkellä, tuosta tuntemattomasta siroaa läpitunkeva säde kaikissa sateenkaaren väreissä joka puolelle, valaisten kaikki nuo harmaat ahdingon kasvit, joiden kauneutta en voi uusissa väreissään kuin henkeäni haukkoen ihmetellä ymmärtäen viimein niiden tarkoituksen, juuri ennen kuin ne muuttuvat ihailevasta katseestani tomuksi raikkaan kyynelsateen noustessa ja huuhtoessa ne saven mukana tyhjyyden nieluun jättäen jälkeensä vain tuon hiljaa kuiskailevan tuntemattoman, sieluni kirkkaan timantin.
Silloin, syvimmän epätoivon hetkellä, tuosta tuntemattomasta siroaa läpitunkeva säde kaikissa sateenkaaren väreissä joka puolelle, valaisten kaikki nuo harmaat ahdingon kasvit, joiden kauneutta en voi uusissa väreissään kuin henkeäni haukkoen ihmetellä ymmärtäen viimein niiden tarkoituksen, juuri ennen kuin ne muuttuvat ihailevasta katseestani tomuksi raikkaan kyynelsateen noustessa ja huuhtoessa ne saven mukana tyhjyyden nieluun jättäen jälkeensä vain tuon hiljaa kuiskailevan tuntemattoman, sieluni kirkkaan timantin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
KirjotatkoOikeestiIteNääKaikkiRunos?NääOnHienoja!
Kiitos että tykkäsit! Kirjotan joo nää ite mutta saan tietenkin vaikutteita etenkin näiltä muilta surullisilta runoilijoilta täällä. Darkest esimerkiks opetti mulle kommenteillaan ja omilla runoillaan ilman riimejä kirjottelua ja ehkä jossain vaiheessa se alkaa multa onnistuakin, vaikka vaikeeta onkin. Yleensä kirjotan suoraan tänne sen kummemmin miettimättä, mutta semmosia alku-ajatuksia tulee aina joskus etukäteen mieleen ja sitte ku istun koneen ääreen ni jostain tulee sen ympärille tarvittavat jutut. Joskus kyllä tuntuu että nää runot tulee jostain muualta, että mä vaan näyttelen tai oon antenni tai jotain, koska mun oma pää meinaa joskus poksahtaa kun luen niitä myöhemmin.. Huu, saankohan ton ajatuksen jälkeen enää nukuttuu:)