Hei kaikille!!Meillä olisi ongelmana 3 ½ vuotiaan kerhoonjääminen!!!!
Kerhoa ois käyty nyt sitten noin 2 kuukautta ja aina sama ongelma.AAmulla heti,kun hän tietää,että ois kerhopäivä,niin hän alkaa heti jankuttaa,etten halua äiti mennä kerhoon...
Olen kuitenkin aina päättäväisesti vaan lähtenyt viemään häntä ja kerhoon kun päästään,niin hän tarrautuu minuun kiinni ja vaatii minua jäämään sinne myös.Olen sanonut,ettei äitit voi jäädä tänne,sillä se on lasten oma juttu ja siellä täytyy käydä kun tulee tarpeeksi isoksi ja että sitten kun hän kasvaa vielä isommaksi,niin on mentävä esikouluun ja sitten kouluun....
Meillä on myös 1 vuotias poika,mutta en usko että siihen mitään mustasukkaisuutta liittyy...
Olen siis ollut siellä kerhossa sitten mukana ½-1 tunti ja sitten kun he menevät ylös peuhaamaan,niin olen sanonut,että nyt äiti menee nukuttamaan pikkuveljeä ulos.Aluksi olin koko sen 3 tuntia kerhon edessä,että hän näki minut,mutta sitten olen jo tullut kotiin siksi aikaa...
Kun olen hakenut hänet kerhosta,niin huomaan,että hänellä on ollut kivaa ja on innoissaan....joskus jopa joinain aamuna hän on kysynyt,että koska mennään sinne kerhoon...
Tuntuu vaan aika turhauttavalta aamuisin tämä tahtojen taisto ja olla siellä kerhossa mukana ja yrittää samalla suostutella häntä sinne jäämään.Olen kyllä sanonut tiukastikin,että sinne nyt kuuluu mennä. (tämä siksi,että toivon hänellä olevan ikäistänsä seuraa,kun muuten olemme aika paljon 3 lasten kanssa kotona,mies aina viikot työnsä puolesta pois)
Yritin myös keraan vaan lähteä vaikka hän huusi että ei ja sanoin vaan kylmänä,että tulen hakemaan hetken kuluttua,mutta hän todella juoksi perääni hysteerisenä itkien...älä mee.älä mee...
Tänä aamuna alkoi taas sama itku aamusta,en halua mennä....okei sanoin,ei mennä kerhoon,muttei sitten pelata pelejäkään vaan leikit sitten leluilla tai keksit jotain muuta tekemistä,kun minä siivoan...no,ehkä tein väärin kun annoin periksi ja en vaan vienyt sinne kerhoon,mutta jotenkin tuntuu,että onko sekin väärin kun vien vaan sitten väkisin jos hän ei halua...
Oisin vaan jo niin toivonut,että hän irtaantuisi vähän edes minusta ja alkaisi jo haluta oman ikäistä leikkiseuraakin,sillä minä en aina todellakaan jaksa ja ehdi leikkiä ;-))
Nykyään hän ei suostu jäämään minnekään ilman minua,ei edes mummulaan,vaikka ennen halusi aina mennä sinne...oisko joku kausi menossa???Kuitenkin hän huutelee kadulla meneville lapsille että tuletko joskus meille leikkimään ja on aivan innoissaan jos joku vastaa kyllä,että jee mä sain kaverin.Ystäväni ovat töissä ja niiden lapset tarhassa,joten ei ole oikein lähipiirissä ystäviäkään.Hirmu rohkea ja vilkas lapsi hän muuten on ja juttelee paljon kaduilla vieraille ihmisillekin,ettei arkuudestakaan se voi olla.Kerhotäti on aivan ihana ja hän puhuukin paljon kotona hänestä...
Oisin todella kiitollinen vinkeistä.....
Kiitokset jo etukäteen kaikille vastanneille ;_)
Kerhoa ois käyty nyt sitten noin 2 kuukautta ja aina sama ongelma.AAmulla heti,kun hän tietää,että ois kerhopäivä,niin hän alkaa heti jankuttaa,etten halua äiti mennä kerhoon...
Olen kuitenkin aina päättäväisesti vaan lähtenyt viemään häntä ja kerhoon kun päästään,niin hän tarrautuu minuun kiinni ja vaatii minua jäämään sinne myös.Olen sanonut,ettei äitit voi jäädä tänne,sillä se on lasten oma juttu ja siellä täytyy käydä kun tulee tarpeeksi isoksi ja että sitten kun hän kasvaa vielä isommaksi,niin on mentävä esikouluun ja sitten kouluun....
Meillä on myös 1 vuotias poika,mutta en usko että siihen mitään mustasukkaisuutta liittyy...
Olen siis ollut siellä kerhossa sitten mukana ½-1 tunti ja sitten kun he menevät ylös peuhaamaan,niin olen sanonut,että nyt äiti menee nukuttamaan pikkuveljeä ulos.Aluksi olin koko sen 3 tuntia kerhon edessä,että hän näki minut,mutta sitten olen jo tullut kotiin siksi aikaa...
Kun olen hakenut hänet kerhosta,niin huomaan,että hänellä on ollut kivaa ja on innoissaan....joskus jopa joinain aamuna hän on kysynyt,että koska mennään sinne kerhoon...
Tuntuu vaan aika turhauttavalta aamuisin tämä tahtojen taisto ja olla siellä kerhossa mukana ja yrittää samalla suostutella häntä sinne jäämään.Olen kyllä sanonut tiukastikin,että sinne nyt kuuluu mennä. (tämä siksi,että toivon hänellä olevan ikäistänsä seuraa,kun muuten olemme aika paljon 3 lasten kanssa kotona,mies aina viikot työnsä puolesta pois)
Yritin myös keraan vaan lähteä vaikka hän huusi että ei ja sanoin vaan kylmänä,että tulen hakemaan hetken kuluttua,mutta hän todella juoksi perääni hysteerisenä itkien...älä mee.älä mee...
Tänä aamuna alkoi taas sama itku aamusta,en halua mennä....okei sanoin,ei mennä kerhoon,muttei sitten pelata pelejäkään vaan leikit sitten leluilla tai keksit jotain muuta tekemistä,kun minä siivoan...no,ehkä tein väärin kun annoin periksi ja en vaan vienyt sinne kerhoon,mutta jotenkin tuntuu,että onko sekin väärin kun vien vaan sitten väkisin jos hän ei halua...
Oisin vaan jo niin toivonut,että hän irtaantuisi vähän edes minusta ja alkaisi jo haluta oman ikäistä leikkiseuraakin,sillä minä en aina todellakaan jaksa ja ehdi leikkiä ;-))
Nykyään hän ei suostu jäämään minnekään ilman minua,ei edes mummulaan,vaikka ennen halusi aina mennä sinne...oisko joku kausi menossa???Kuitenkin hän huutelee kadulla meneville lapsille että tuletko joskus meille leikkimään ja on aivan innoissaan jos joku vastaa kyllä,että jee mä sain kaverin.Ystäväni ovat töissä ja niiden lapset tarhassa,joten ei ole oikein lähipiirissä ystäviäkään.Hirmu rohkea ja vilkas lapsi hän muuten on ja juttelee paljon kaduilla vieraille ihmisillekin,ettei arkuudestakaan se voi olla.Kerhotäti on aivan ihana ja hän puhuukin paljon kotona hänestä...
Oisin todella kiitollinen vinkeistä.....
Kiitokset jo etukäteen kaikille vastanneille ;_)
Vastaukset 5
Vanhimmat
se pitää olla,ei voi mennä kerhoon jos ei oo reppua! (Jotakin kotoa mukaan.)
Meillä ollaan eletty saman asian kanssa,jokaisen lapsen kohdalla. Esikoinen aloitti aikanaan kolme vuotiaiden kerhon ja muutaman kerran menikin iloisesti ja hyvillä mielin. Sitten jostain syystä tuli yht´äkkinen stoppi. Kotoa lähdettiin vielä iloisesti mutta kun päästiin kerholle,alkoi itku ja huuto. Laittoi hanttiin oikein kunnolla. Muutaman kerran vielä yritettiin mutta sitten teimme päätöksen,ettemme jätä väkisinkään. Muistan olleeni vihainen lapselle,jälkikäteen ajatellen aivan hölmöä olla vihainen pienelle 3-veelle jostain tälläisestä asiasta. Omaa harmitusta purki lapseen.
Vuosi pidettiin kerhosta väliä ja aloitettiin 4-vuotiaana uudestaan ja kerho alkoi sujua ja tyttö piti hirveästi ja kävi 2 vuotta todella reippaasti,ennen eskariin menoa.
Seuraavan lapsen kanssa sama homma,3 vuotiaana ei vielä halunnut jäädä mutta sitten 4 vuotiaana sujui hienosti.
Kolmas lapsemme aloitti tänä syksynä kerhon ja on nyt muutaman kerran nyyhkinyt jätettäessä. Kerhotäti sanoi,että se loppuu kuitenkin aivan heti kun lähdemme pois ja tyttö leikkii kerhossa reippaasti koko ajan. Sanoivat oikein,ettei kannata tämän takia lopettaa,kun itkua kestää niin hetken. Kotona neiti odottaa kerhoa kovasti.Jätän tytön kerhotätin syliin,sanon,että tulen hakemaan ja lähden pois. Jos ei suurempia "kohtauksia" saa,aion viedä vastaisuudessakin,vaikka vähän itkisikin.
Olen huomannut,että monesti nämä asiat ovat meidän vanhempiemme "päässä",minua ainakin harmitti,jos oma lapsi ei jäänyt reippaasti kerhoon tms ja muiden lapset jäivät.
Vaikka sen tiedostaa aivan hyvin,että lapsia on niin erilaisia ja toisille uusiin asioihin ja paikkoihin tutustuminen kestää kauemmin kuin toisilla,niin kyllä minä ainakin myönnän ajatelleeni,että miksi juuri minun lapseni itkeä tihruttaa siellä eteisessä. :)
Mutta koita sinä toimia kuten parhaaksi näet. Jos näyttää siltä,ettei lapsesi millään halua jäädä,pidä tauko ja yritä uudelleen myöhemmin.
Hiljaa hyvä tulee.....
vaikka kuinka pahalta tuntuisi kun lapsi jää perään huutamaan. Pyydä jotakuta hoitajaa ottamaan lapsi syliin, ettei perääsi karkaa ja mene. Sano lapselle, että äidin pitää nyt mennä ja tulen hakemaan sitten kyllä. Ja sitten mene. Yleensä lapsi lopettaa itkun ihan parissa minuutissa sen jälkeen kun vanhempi on lähtenyt. Tuo, että suostuttelet ja olet siellä kerhossa lapsesi kanssa tunninkin aina, luultavasti vain vaikeuttaa lapsesi soputumista ja jäämistä.
ottais kerhoon mukaan jonkun lelunsa, siis sen rakkaimman lelun, johon niitä tunteita voisi kohdistaa. Yritä vaan selittää, että äiti vie kerhoon ja sitten kerhossa leikitte ja askartelette ja syötte eväitä ja sitten äiti taas tulee hakemaan. Ja myuistuta vielä lähtiessäsi, että äiti tulee sitten hakemaan. Monesti pahentaa asiaa jos vanhemmat kääntyvät takaisin ollessaan lähdössä. Kyllä se itku menee hetkessä ohi, kun äiti/isä meennyt.
monilla lapsilla varmasti sama ongelma..kannattaa yrittää puhua lapsen kanssa, miten kivaa on leikkiä kerhokavereiden kanssa ja kehua,kannustaa ja kehua lisää hyvin onnistuneesta jäämisestä,olitpa reipas,äiti on nyt iloinen...blaablaa..ja tosiaan mitä nopeammin lähdet, sen helpompi lapsellesi!! viet sisälle ja huikkaat heipat ja kerrot et tuut hakemaan...ovi kun menee kiinni lapsi tod. näköisesti pyyhkii kyyneleet ja on jo menossa.. voimia yritykselle!älä anna periksi!!