33 vuotta sitten ihminen oli käynyt kuussa. Ihan ok
MUTTA onks näin, että 40 vuotta sitten ei ollut asiallisia kaivinkoneita isännillä Suomessa?
MUTTA onks näin, että 40 vuotta sitten ei ollut asiallisia kaivinkoneita isännillä Suomessa?
Ei perkele, onko näin
inssi 1962
101357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä isännillä ei ollut varaa ostaa kaivinkoneita.
Tuohon aikaan ojia tehtiin pillarin vetämillä auroilla ja lapiolla.
Eihän niitä 40 vuotta sitten vielä ollu -ainakaan nykyisen mittapuun mukaan- missään muuallakaan asiallisia kaivinkoneita.
Eikä ole vieläkään. Koska isännillä on niin vähän
käyttöä sellaisille koneille. Sitä varten on nykyään urakoitsijat, joilla sitten on ne asialliset kaivinkoneet.
Että ns sarjatuotantokaivurien "alkuisä" oli keltainen Foordin "lusikka-haarukka" vuodelta 1970.
-70 luvun alkupuolella oli jotain urakoitsijakaivureita Broyt, joissa hyhrauliikka, muttei vetäviä pyöriä.
-Valmetin kaivureita alkoi tulemaan varmaan 1973-1974
-mutta kuinkahan omakotitalomontut kaiveltiin kesällä 1967????
Minun muistini mukaan 1960-luku oli siirtymäaikaa, jolloin urakoitsijaluokan (sanotaan vaikka 10...25-tonnisten) kaivinkoneiden mekaaniset vaijerivetoiset kaivulaitteet korvautuivat hydraulisilla, pienemmästä päästä alkaen.
Norjalainen Brøyt tuli markkinoille jo 1960-luvulla; muistan yhden yksilön ainakin olleen käytössä jo 1967. Sen pyöräalustassa todellakaan ei ollut vetoa lainkaan, vaan kone liikkui työmailla kaivulaitteensa avulla "kuokkien" ja työmaiden välillä sitä voitiin siirtää "peräkärrynä" – kauha vetoauton kääntöpöytään kiinnitettyyn tai k-auton puupohjaiseen lavaan naulattuun tappiin, toisen akselin teräspyörät kaivulaitteen voimin ilmaan, kaivulaitteen varmistus vaijereilla ja menoksi!
1960-luvulla Suomen markkinoilla oli jo lukuisia muitakin täyshydraulisia kaivinkoneita sekä pyörä- että tela-alustaisina. Saksalaiset O&K (Orenstein & Koppel) ja Liebherr sekä ranskalainen Poclain ainakin tulevat mieleen.
Suomalaismerkeistä muistuu mieleen Lokomo.
Ruotsissa tehtiin ainakin (Kockums) Landsverk- ja Åkerman-merkkisiä kaivinkoneita; jälkimmäisiä valmistettiin myös Suomessa merkillä Jussi-Åkerman.
Siirtymävaiheessa nähtiin sellaisiakin köysi- ja hydraulikoneen yhdistelmiä, joissa puomiston liikkeet hoituivat vaijereilla, mutta kauhan kallistus hydraulisylinterillä.
Viime aikojen kaivinkoneet näkyvät olevan suurelta osin peräisin Kauko-Idästä: japanilaiset ja etälä-korealaiset merkit jylläävät. Jenkki- ja eurooppalaispelejä on mukana mausteeksi. Kaivinkoneista on tullut myös entistä monipuolisemmin käytettävä työkalu: niillä tehdään nykyisin mm. tietyömailla paljon töitä, joissa käytettiin aikaisemmin puskutraktoreita tai tela- tai pyöräkuormaajia.
Lienee parasta, että en puhu maataloustraktoripohjaisista "isäntälinjan" kaivureista paremman tiedon puutteessa mitään.
Kotonani vedettiin vesijohtoja 60-luvun lopulla, ja maata kaivettiin koneella, joka oli rakennettu traktoriin. Melkoinen peli se oli tiivistä ja kivistä maata kaivamaan.
Aikaisemmin käytettiin isojen ojien kaivamiseen laahakauhakonetta, jota Hullu-Jussiksi jostakin syystä kutsuttiin.
Montut kaivettiin riukuvammaksella. Itekkin tommosta oon päässy muutamavuos takaperin tyypittään ja oli kyl unohtumaton kokemus.
Tuolla jopa ois yks kaupan.
http://lehto-media.com/cgi-bin/search_v3/lisatiedot.cgi?id=000000014306&sivusto=salonvaihtoautot
Toinen kowan teknologian peli
http://lehto-media.com/cgi-bin/search_v3/lisatiedot.cgi?id=000000014305&sivusto=salonvaihtoautot
Pikkujussilla kaivettiin ojia ja talon pohjia kuuskymmetäluvulla. Majuri pyöritti konetta,kartaani pyöritti kaivuria joka oli kuin perävaunu mörkömajurin perässä ,kaivuri oli narukone eli ihan niinkuin "hullujussitkin" eli kone pyri täysin ympäri ja se oli varustettu pisto ja kuokkakauhalla ja hytillä .Santakuopalla se oli hyvä peli rompoolin kuormaukseen. allekirjoittanut oli "hanttimiehenä" Helsingissä tekemässä Tarvontietä ,olin joku 12-13 vuotias .
Oli hyvin asiallisia kaivureita; Temmes-merkkinen vaijerivetoinenkin. Akselisto ja vetoaisa kaivurin alla roikottivat sitä Majurin perässä. Isäntä pomppi ja keikku penkillään, kun riuku-Temmes tempoili, jarrutushihnat vähän luistivat, säätöja ei päivittäin viitsinyt tehdä. Vaijeri venyi ja kivi nousi, Temmes tanssi ja Majuri heitti nokipilven piipustaan merkiksi isännille; "tämä toimii!"
Menihän siinä koneen päällä istuessa ja Temmeksen tanssiessa kivikasan kupeessa pari selkänikamaa, pitiäjän ainoana kaivinkonemiehenä sai olla, oli suosittu ja ihailtu niin ei se mittään pari nikamaa. Sitten vaan rasvauksen jälkeen nelinkontin kotiin, luulivat että naimamies tuo on, kun nelinkontin jo pihamaalla ja päivän on vaan istunut, ei mitään miehen työtä ole tehnyt.
Oppihan siinä ainakin vaijerin leissaamiseen, vaijereita ei saanut kaupasta, mitä nyt sotatarvikkeinä jostakin juoksuhaudasta saattoi löytää, olen Lapin mies. Sillä vaan siirtolaisasutuksen pellot tehtiin, pommit sivuun siirrettiin, sotakorvaukset maksettiin ja elämänalku rakennettiin. Oli se Temmeksen aikaa.
Heti sodan jälkeen 1950 ja sen jälkeen alettiin rakentamaan vaijerivetoisia kaivureita; TEMMES JA VAMMAS suomalaisia. Samanaikaisesti toimivat ns. HULLUJUSSIT, PITKÄ PUOMI, jossa heittokauha. Kaivurin kahden puolen oli tukeista tehty lavetti, jonka kaivuri siirsi eteensä ja ajoi sen päälle, ryhtyi kaivamaan. Sitten heitti toisen lavetin eteensä ja ajoi sen päälle. Näin kolmella lavetilla päästiin pehmeät suot päästä päähän ja vesi virtasi isännän iloksi. Kaikki koneet olivat vaijerivetoisia, näkeehän näit mm. 5-tien varressa Iisalmen kohdallakin tien laidassa. Siinä jököttää LIMA- merkkinen heittokauhakone muistona 1947-1955 ajalta.