On varmaan aika paljon niitä, jotka eivät millään jaksaisi odottaa viidennen kirjan ilmestymistä, joten voisihan tässä kirjoittaa niin sanotun "korvikkeen". Ei se tietenkään aidolle Potterille veroja vedä, mutta kuitenkin..
Tää on siis 5. kirja, joka ei ole vielä ilmestyny. JATKAKAA JOKU TÄTÄ (osa 2-?)
osa 1
Likusteritie nelosella oli aivan tavallinen aurinkoinen päivä. Mutta se ei ollut aurinkoinen Harry Potterille. Harry Potter ei nimittäin ollut ihan tavallinen poika. Ensinnäkin hän oli velho, joka kävi noitien ja velhojen koulua Tylypahkaa, jonne tuskin malttoi odottaa pääsyä. Mutta hän ei ollut tavallinen edes velhomaailmassa, nimittäin salaman muotoinen arpi hänen otsassaan oli merkkinä traagisista tapauksista neljätoista vuotta sitten.
Neljätoista vuotta sitten hyvin voimakas pimeyden velho Lordi Voldemort oli surmannut hänen vanhempansa, mutta jostain kumman syystä ei ollut kyennyt surmaamaan pientä vauvaa, Harrya, ja pakeni kolme neljäsosa kuolleena Albaniaan.
Mutta nyt Voldemort oli jälleen täysissä voimissaan, ja riehuu vapaana tuolla jossain. Harry mietti, mitä Dursleyt tekisivät, jos Voldemort yhtäkkiä ilmestyisi heidän priimakuntoiselle etuovelleen. Ja vaikka Dursleyt juuri olivat ne ihmiset, jotka olivat yrittäneet tehdä Harryn lapsuudesta mahdollisimman kamalan, hän ei silti toivoisi heille kohtaloa Voldemortin käsissä. Ja Voldemort tulisi Dursleyn etuovelle vain Harry takia. Mutta jostain kumman syystä Dumbledore oli katsonut parhaaksi, että Harry pysyisi Dursleyillä ainakin osan kesälomasta, eikä menisi vaikkapa Weasleyn perheen luoksi.
Dumbledore oli mahtavin ja viisain velho, jonka Harry oli ikinä tuntenut. Lisäksi hän oli Tylypahkan rehtori ja ainoa persoona, jota Voldemort pelkäsi.
Harry havahtui äkkiä mietteistään, kun valkoinen tunturipöllö naputti ikkunaan kirje mukanaan. Harry avasi nopeasti oven ja päästi Hedwigin sisälle. Kirje oli Siriukselta, juuri sitä Harry olikin toivonut.
Sirius Musta on Harryn kummisetä, jonka tosin luullaan vieläkin tappaneen kolmetoista jästiä, eli ei-taikovaa ihmistä, sekä kavaltaneen Harryn vanhemmat, mutta kaksi vuotta sitten Harrylle selvisi totuus, että Peter Piskuilan, jota yhäkin pidetään Voldemortin vastustajana ennen ”kuolemaansa”, mutta se on valhetta. Harry aukaisi kirjeen innoissaan.
Harry,
En voi sanoa aivan kaikkia, mitä on tapahtunut, tämä saattaa joutua Voldemortin käsiin.
Olen täällä Remuksen ja Mundungus Fletcherin kanssa. En voi sanoa missä. Emme aio antaa aloitetta Voldemortille, ja Dumbledore sanoo, että mitä pikemmin kukistamme hänet, sitä parempi.
Kerro kaikki poikkeuksellinen siellä suunnassa. Asiat ovat nyt vakavalla kantilla sitten neljääntoista vuoteen.
Nähdään, saatan tulla käymään Tylyahossa lukuvuoden alussa.
Terveisin Nuusku
PS. Jos arpeesi sattuu, ilmoita välittömästi.
JATKAKAA, PLIIS, Älkääkä laittako aivan hösseliksi.
Tää on siis 5. kirja, joka ei ole vielä ilmestyny. JATKAKAA JOKU TÄTÄ (osa 2-?)
osa 1
Likusteritie nelosella oli aivan tavallinen aurinkoinen päivä. Mutta se ei ollut aurinkoinen Harry Potterille. Harry Potter ei nimittäin ollut ihan tavallinen poika. Ensinnäkin hän oli velho, joka kävi noitien ja velhojen koulua Tylypahkaa, jonne tuskin malttoi odottaa pääsyä. Mutta hän ei ollut tavallinen edes velhomaailmassa, nimittäin salaman muotoinen arpi hänen otsassaan oli merkkinä traagisista tapauksista neljätoista vuotta sitten.
Neljätoista vuotta sitten hyvin voimakas pimeyden velho Lordi Voldemort oli surmannut hänen vanhempansa, mutta jostain kumman syystä ei ollut kyennyt surmaamaan pientä vauvaa, Harrya, ja pakeni kolme neljäsosa kuolleena Albaniaan.
Mutta nyt Voldemort oli jälleen täysissä voimissaan, ja riehuu vapaana tuolla jossain. Harry mietti, mitä Dursleyt tekisivät, jos Voldemort yhtäkkiä ilmestyisi heidän priimakuntoiselle etuovelleen. Ja vaikka Dursleyt juuri olivat ne ihmiset, jotka olivat yrittäneet tehdä Harryn lapsuudesta mahdollisimman kamalan, hän ei silti toivoisi heille kohtaloa Voldemortin käsissä. Ja Voldemort tulisi Dursleyn etuovelle vain Harry takia. Mutta jostain kumman syystä Dumbledore oli katsonut parhaaksi, että Harry pysyisi Dursleyillä ainakin osan kesälomasta, eikä menisi vaikkapa Weasleyn perheen luoksi.
Dumbledore oli mahtavin ja viisain velho, jonka Harry oli ikinä tuntenut. Lisäksi hän oli Tylypahkan rehtori ja ainoa persoona, jota Voldemort pelkäsi.
Harry havahtui äkkiä mietteistään, kun valkoinen tunturipöllö naputti ikkunaan kirje mukanaan. Harry avasi nopeasti oven ja päästi Hedwigin sisälle. Kirje oli Siriukselta, juuri sitä Harry olikin toivonut.
Sirius Musta on Harryn kummisetä, jonka tosin luullaan vieläkin tappaneen kolmetoista jästiä, eli ei-taikovaa ihmistä, sekä kavaltaneen Harryn vanhemmat, mutta kaksi vuotta sitten Harrylle selvisi totuus, että Peter Piskuilan, jota yhäkin pidetään Voldemortin vastustajana ennen ”kuolemaansa”, mutta se on valhetta. Harry aukaisi kirjeen innoissaan.
Harry,
En voi sanoa aivan kaikkia, mitä on tapahtunut, tämä saattaa joutua Voldemortin käsiin.
Olen täällä Remuksen ja Mundungus Fletcherin kanssa. En voi sanoa missä. Emme aio antaa aloitetta Voldemortille, ja Dumbledore sanoo, että mitä pikemmin kukistamme hänet, sitä parempi.
Kerro kaikki poikkeuksellinen siellä suunnassa. Asiat ovat nyt vakavalla kantilla sitten neljääntoista vuoteen.
Nähdään, saatan tulla käymään Tylyahossa lukuvuoden alussa.
Terveisin Nuusku
PS. Jos arpeesi sattuu, ilmoita välittömästi.
JATKAKAA, PLIIS, Älkääkä laittako aivan hösseliksi.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Muuten tänää on mun synttäripäivä, onnitelkaa, oon siis suunnilleen saman ikäne, ku tuo Harry tossa viidennes=)
hyvä tarina ja paljon onnea!
mutta luulenpa, että tekisit itse paremman=)
Jatkanpa ite vähäsen:
osa 2
Harryn arpeen sattui silloin, kun lordi Voldemort oli erittäin vihainen tai jossain lähellä. Harry ei edes huomannut kävelleensä portaita alas ja istuneensa aamiaispöytään, ennen kuin kuuli Dudley-serkkunsa röhkivän innonkiljaisun hänen avatessaan syntymäpäivälahjojaan. Se, että Dudleyllä oli synttärit, merkitsi sitä, että Harry vietäisiin jälleen rouva Figgin kissanhajuiseen kotiin vahdittavaksi, kun Dursleyt menisivät viettämään koko päivän huvipuistossa. Dursleyt eivät millään uskaltaneet jättää Harrya yksin kotiinsa, koska arvelivat, että kun he palaisivat, koko talo olisi räjäytetty taivaan tuuliin tai jotain vastaavaa.
Ilmeisesti Dursleyt eivät pitäneet kiinni Dudleyn laihdutuskuurista, koska oli sentään hänen syntymäpäivänsä (ruokana paistettua pekonia ja kanamunia). Näytti kylläkin, että viime vuoden kesänä Dudleyn laihduttamat kilot olivat tulleen koulussa kolminkertaisina takaisin. Hän näytti hyvin paljon vesi-ilmapallolta. Heti aamiaisen jälkeen Dursleyt tekivät jo lähtöä, kello oli jo kaksitoista.
Eikä aikaakaan, kun Harry oli jo saateltu rouva Figgin asunnolle. Päivä kuluisi tylsästi sekunti kerrallaan, kuten Harryn kesälomat yleensäkin, mutta tänne hän ei voinut tuoda edes kotiläksyjään (joita oli yhä vino pino tekemättä), eihän velhojen maailmasta ei saanut kertoa kenellekään jästille.
Mutta astuttuaan rouva Figgin olohuoneeseen, Harry yllättyi syvästi huomatessaan, ettei rouva Figg ollut ainoa henkilö huoneessa hänen lisäkseen. Harryn toivottivat tervetulleiksi sekä rouva Figg, että Sirius Musta ja Remus Lupin!
Enkä minä tällä kertaa jatka tästä. Jatkan ehkä, jos joku ensin jatkaa tuosta. Muuten taitaa koko juttu kuivua kokoon, nyyh=(
- Hei, minä tulin ny.... Harryn suu jäi ammolleen kesken lauseen, kun näki Siriuksen ja Lupinin istuvan ruova Figg:in sohvalla, hörppimässä kahvia. -Harry, älä nyt näytä noin järkyttynyneeltä, Sirius hymäili. Harry ei voinut uskoa silmiään. Hänen aivoissaan surrasi tuhansia kysymyksiä vailla vastausta. -Mutta, mitä te tällä teette? Harry kysyi. Sirius katsahti Lupiniin, mutta Lupin käänsi katseensa pois. -Harry, mene pakkaamaan matka-arkkusi ja tule tänne mahdollisimman nopeasti, Sirius käski. Harry huomasi, että Sirius näytti tavallista kalpeammalta ja todella rasittuneelta. Lupin vain nyökytteli sanojen välissä. -Mutta, miksi? Harry kysyi. Harry näki Siriuksen katseessa vaivaantuneen ilmeen ja huomasi hänen vilkuilevan Rouva Figgin suuntaan. Harry käänsi selkänsä lähteäkseen, mutta ei voinut olla kysymättä yhtä asiaa. -Littyykö tämä mitenkään tiedät-kai-keneen? Harry kysyi ääni värähtäen. Sirius ja Lupin nyökkäsivät samaan aikaan. Harry lähti juosten takaisin Dursleylle. Hän tiirikoi koulutavaransa komerosta ja heitti kaikki matka-arkkuun. Hedwig pörräili ärtyneenä häkissään. -Anteeksi, Hedwig..mutta me lähdetään NYT! Harry kuiskasi. Kun tavarat oli pakattu, hän teki vielä viimeisen tarkistuksen huoneenseensa. Hän oli astumassa juuri ovestaan, kun tuli ajatelleekseen Petuniaa ja Vernon-setää. Hän raapusti pienellä pergamentti palalle, että hän oli lähtenyt ja nähdään taas joskus, t:harry. Sitten hän alkoi raahata matka-arkkuaan portata alas ja yritti tasapainoilla Hedwigin häkin kanssa. Kun hän oli selvinnyt ulko-ovelle, hänen arpeean alkoi vihloa. Kipu oli sietämätön...
Kiitos, kun jatkoit. Tosi hyvä jatko muuten. Suunnilleen noin mäkin sen ajattelin, mutta käsittääkseni sun tarinas rouva Figg on jästi. Jotku vaan sanoo, et rouva Figg on Dumbledoren käskyläinen (siis noita) ja suojelemassa Harrya Voltsilta.
Ja vielä, jos joku ei tee nelososaa, niin mää voisin raapasta sen tossa huomiseksi ehkä. Tai ehkä täksi päiväksi.
Ja vielä kerran KIITOS=)
Lukekaa ihmiset välillä järkevämpiäkin kirjoja kuin jotain Pottereita. Ei Pottereissa silleen mitään vikaa oo, mut kantsii lukee Taru Sormusten Herrasta. Joku on jo saattanu lukastakin, mut suosittelen silti sitä. Saatatte huomata kenties jotain yhtäläisyyksiä noiden kirjojen välillä...
Joo, oon lukenu Taru Sormusten herrasta (koko trilogia) ja se on kans tosi hyvä kirja, vaikka ne lorut ja laulut välillä kyllästyttääkin. Kannattaa tosiaan lukea muutakin, kuin Pottereita, mutta mä en ny millään jaksas odottaa sitä viidettä.
Olen lukenut TSH (koko höskän hobitit) ja nähnyt molemmat leffat ja olen vielä ikuinen tsh-fanikin :D Harry Potter kirjat on lähes tulkoon parhaita kirjoja mitä olen lukenut. TSH kirja on välillä vähän pitkästyttävä, mutta on silti TOSI hyvä.. Kannataa siis olla tällänen ½ potter-fani ja ½ tsh-fani :D
tossa äskeisessä viestissä meni otsikko ja nimimerkki sekaisin :D Pahoittelen!
Onko sillä nyt niin väliä...
No, mä vaan sitä, että tuo Artemis Folw on kans erinomainen opus. Kirjottanu vissiin joku Eoin Colfer. Siihen pitäs tulla kai neljä tai kolme osaa (milloin, ei hajuakaan). En muista tokan nimeä, se on jo ilmestyny.
No onko sillä ny niin väliä..
Yks erinomainen opus on kans Eoin Colferin Artemis Fowl, ilmestyny kaks osaa, kaiken kaikkiaan tulee olemaan mahollisesti kolme tai neljä. Toka on kans jo ilmestyny. Kannattaa lukea.
korjasin vaan ton nimen, siis Fowl, ei Folw.
- Hei, minä tulin ny.... Harryn suu jäi ammolleen kesken lauseen, kun näki Siriuksen ja Lupinin istuvan ruova Figg:in sohvalla, hörppimässä kahvia. -Harry, älä nyt näytä noin järkyttynyneeltä, Sirius hymäili. Harry ei voinut uskoa silmiään. Hänen aivoissaan surrasi tuhansia kysymyksiä vailla vastausta. -Mutta, mitä te tällä teette? Harry kysyi. Sirius katsahti Lupiniin, mutta Lupin käänsi katseensa pois. -Harry, mene pakkaamaan matka-arkkusi ja tule tänne mahdollisimman nopeasti, Sirius käski. Harry huomasi, että Sirius näytti tavallista kalpeammalta ja todella rasittuneelta. Lupin vain nyökytteli sanojen välissä. -Mutta, miksi? Harry kysyi. Harry näki Siriuksen katseessa vaivaantuneen ilmeen ja huomasi hänen vilkuilevan Rouva Figgin suuntaan. Harry käänsi selkänsä lähteäkseen, mutta ei voinut olla kysymättä yhtä asiaa. -Littyykö tämä mitenkään tiedät-kai-keneen? Harry kysyi ääni värähtäen. Sirius ja Lupin nyökkäsivät samaan aikaan. Harry lähti juosten takaisin Dursleylle. Hän tiirikoi koulutavaransa komerosta ja heitti kaikki matka-arkkuun. Hedwig pörräili ärtyneenä häkissään. -Anteeksi, Hedwig..mutta me lähdetään NYT! Harry kuiskasi. Kun tavarat oli pakattu, hän teki vielä viimeisen tarkistuksen huoneenseensa. Hän oli astumassa juuri ovestaan, kun tuli ajatelleekseen Petuniaa ja Vernon-setää. Hän raapusti pienellä pergamentti palalle, että hän oli lähtenyt ja nähdään taas joskus, t:harry. Sitten hän alkoi raahata matka-arkkuaan portata alas ja yritti tasapainoilla Hedwigin häkin kanssa. Kun hän oli selvinnyt ulko-ovelle, hänen arpeean alkoi vihloa. Kipu oli sietämätön...
jatkoa, nelonen
osa 4.
Maailma alkoi pyörimään Harryn silmissä. Hän luultavasti pyörtyi hetkeksi, koska herätessään Sirius ja Lupin olivat kumartuneet hänen ylleen huolestuneen näköisinä. Sirius kysyi:
”Potter, siis Harry, kävikö pahasti?”
Harry ei voinut olla huomaamatta, että Lupin tönäisi Siriusta vaivihkaa.
”Lähdetään nyt, nopeasti!” Lupin huudahti ennen kuin Harry ehti vastata Siriuksen kysymykseen. Sirius ja Lupin alkoivat kiireesti taluttamaan Harrya takapihalle, niin että hän ei ehtinyt ottamaan edes matka-arkkuaan, saati tavallista enemmän möykkäävää Hedwigiä.
”Tuolla on porttiavain, jolla pääsemme… Tylypahkaan.” Sirius sanoi kiireisesti.
Nyt jokin oli hullusti, Harry aprikoi. Yhtäkkiä hän näki kadulta juoksevan heitä kohti – Sirius Mustan ja Remus Lupinin.
”Harry, pakene!” kadulta juokseva Sirius huusi.
”Harry, tule äkkiä!” huusi taasen häntä yhä nopeammin takapihalle retuuttava Sirius.
Harry ei tiennyt, mitä tehdä. Nopeasti hän riuhtaisi itsensä pois Lupinin ja Siriuksen otteesta, ja juoksi portaille jääneen matka-arkun luokse, jossa oli hänen taikasauvansa. Hänen kummallakin puolellaan viuhui ohi menneitä kirouksia, joiden tulva kuitenkin yhtäkkiä loppui. Kääntyessään Harry näki Lupinin tutkivan, onko takapihalla enää ketään, ja Sirius juoksi Harryn luo ja kysyi:
”Harry, kävikö pahasti?”
Se oli jo toinen kerta minuutin sisällä, kun Sirius kysyi sitä. Hän katsoi epäilevänä taikasauva valmiina kädessä Siriusta ja Lupinia, joka kiirehti Dursleyn kuistille.
”Kaikkoontuivat, pahus. Nyt ei jää aikaa odotteluun, lähdetään, Harry.”
”Odota vähän, Lupin, ehkä pieni selitys Harrylle olisi paikallaan, Harry, luulisin, että he käyttivät monijuomalientä.”
”Mistä minä tietäisin, käyttivätkö monijuomalientä he vai te?” Harry kysyi epäilevänä.
Ja jos joku on kans kirjottanu nelososan, mikä estää sitäkin tänne laitettavaksi? Sitten voi jatkaa taas sitä osaa, joka on mielestä parempi.
"Katso" Sirius veti kaavustaan kirjeen, jonka Harry oli kirjoittanut Siriukselle monta viikkoa sitten. "Riittääkö tämä todistukseksi?"
Harry huomasi ison mustetarhan kirjeen vasemmassa kulmassa. Se tuli sen takia, kun Dudley rynnisti portaat alas niin mahtipontisesti, että piripintaan täynnä ollu mustepullo läikkyi.
"Entä Lupin?" Harry kysyi.
Lupin mietti hieman.
Riittääkö, jos sanon, miten Kelmien kartan saa avautumaan?"
"Kyllä"
"Hyvä, siis Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni ja Ilkityö onnistui."
Harry huokaisi helpotuksesta. Mutta hänen mielensä täyttivät jälleen kysymykset, jotka olivat haihtuneet inhottavan välikohtauksen aiheuttamana.
"Mitä te teette täällä?"
Ja Sirius alkoi selittämään, samalla, kun Lupinin kehoituksesta Harry otti näkymättömyysviitan matka-arkustaan ja puki sen päälleen. Likusterikuja oli heidän ylittäessään tien hiirenhiljainen lukuunottamatta Siriuksen puoleksi kuiskaavaa selostusta.
"Voldemort siis keksi keinon, jolla murtaa kaikki Dumbledoren Likusteritielle langettamat suojeluloitsut. En edes tiennyt että niitä on olemassa!" Harry totesi. Hän, Sirius ja Lupin istuivat jo Vuotavassa Noidankattilassa. Harry oli riisunut näkymyttömyysviittansa ja Sirius oli koiramuodossaan, ettei vaan kukaan nostaisi meteliä, että Sirius Musta, "suurmurhaaja", oli baarissa.
"Aivan niin" sanoi Lupin. "Paljon taikoja, jotka Voldemort sai kumottua yhdellä hyvin yksinkertaisella."
"En tajua, miksi Voldemort jahtaa juuri minua niin innokkaasti!" Harry murahti katkerana. Hän ei milloinkaan unohtaisi Cedric Diggorya, joka kuoli sen takia, että Voldemort vain halusi päästä kiinni Harryn kurkkuun.
"Entä nyt? Koulun alkamiseen on vielä yli kuukausi?"
"Ajattelimme viedä sinut ainakin pariksi viikoksi Weasleyn perheen luokse..."
Harry hihkaisi innosta.
"Mutta ei ole oikein järkevää pitää sinua siellä kauaa. Tiedämme kyllä, että viihdyt siellä, mutta... Tiedäthän sinä, että Voldemort jahtaa sinua, tuskin hänelle paljoa tunnontuskia tulisi, jos hän murhaisi muutaman Weasleyn samalla kierroksella." Lupin totesi vakavana.
Harrylle sen sijaan tuli oman tunnon tuskia.
"Ehkä minun ei sittenkään pitäisi ollenkaan mennä Kotikoloon..." Harry sanoi haikeana.
Lupin ja iso musta Sirius- koira vilkaisivat toisiaan. "Voit olla siellä vähän aikaa turvallisesti", Lupin sanoi. "Mutta et saa lähteä sieltä minnekään!" Lupin lisäsi. Harry oli huolissaan. Entä jos Voldemort tulisi Weasleyiden luokse ja tappaisi heidät? "Harry?" Lupin sanoi huolestuneena. "Mitä?" Harry kysyi. "Minä tiedän, että tämä on varmaankin rankkaa sinulle. Mutta me teemme kaikkemme sinun vuoksesi. Voit luottaa minuun ja Siriukseen täysin!" Lupin sanoi hiljaisella äänellä. Harry hymyili ja sanoi: "Minä tiedän sen!" Pienen hiljaisuuden jälkeen Harry puhui. "Onko Piskuilanista mitään tietoa? Miten saamme todistettua, että Sirius on syytön?"
Lupinin kasvoilla käväisi tuskainen ilme, joka katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Kun he olivat juoneet lasinsa loppuun, rakennuksen ovi aukene salaman nopeasti ja sisälle syöksähti Cornelius Toffee. - Harry, Harry onneksi olet täällä, Toffee huudahti. Kaikki Vuotavassa Noidankattilassa istuvat velhot käänsivät katseensa Harryyn ja keskutelu loppui. Harry tunsi itsensä jotenkin vaivaantuneeksi ja sipaisi otsatukan arpensa suojaksi. Toffee viittoili seurueelle, että seuraisivat häntä. - Saisimmeko mennä tuonne huoneeseen? Toffee kysyi baarin omistajalta. Omistaja nyökkäsi, mutta hänen otsalleen kohosi pari ryppyä. Harry vilkaisi taakseen ja näki kaikkien tuijottavan häntä. Toffee sulki oven ja nyökkäsi heille, että he istuutuisivat. - Voldemort on nyt hyvin lähellä..Herra Harry Potter, Toffee sanoi. Harry nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. - Mitä minu pitäisi tehdä? Harry kysyi. Toffee alkoi selittää miten tärkeää olisi, että Harry menisi Tylypahkaan jo tänään, koska siellä hän olisi turvassa. Harry nyökkäsi. - No, voisit varmaan lähteä nyt, Toffee tokaisi ja nousi. Hän otti kaapunsa taskusta holmipulveria ja antoi pari hipullista Harrylle. Harry astui takkaan ja sanoi "Tylypahka". Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Harryä alkoi pyörryttää ja hänen silmälasinsa tippuivat nenälle. Lopulta hän töpsähti Rohkelikkojen oleskeluhuoneen takkaan ja kömpi ulos takasta. Hän korjasi silmälasinsa oikealle paikalle ja pyyhki pölyä kasvoiltansa. Samassa hänen takaansa kuului uusi tömähdys, kun Toffee tuli huoneeseen..
Edellisen kerran Harry näki Toffeen Tylypahkassa, kun hän riiteli Dumbledoren kanssa siitä, että Voldemort oli palannut. Lisäksi Toffee oli kumonnut inhonsa Lupiniin ainakin pintapuolisesti, vaikka Lupin vieläkin oli ihmissusi. Toffee käyttäytyi muutenkin epäToffeemaisesti. Toffeella oli mukanaan Harryn matka-arkku, jonka luovutettuaan hän riensi pois oleskeluhuoneesta mutisten, että hänellä on asiaa Dumbledorelle, ja että Harry pärjäisi tästä eteenpäin itsenäisesti.
Harry ei kauaa kerinnyt ihmetellä Toffeen kummallista käytöstä, sillä aivan yhtäkkiä……
Katosta tippui jotain terävää. Harry ehti kierähtää sivuun juuri ja juuri. Katosta tippunut esine oli ollut puukko, joka oli ilmeiseseti taiottu tippumaan hänen päälleen.
Kuka ansan oikein oli voinut virittää? Tuntui aivan mahdottomalta ajatella, että Voldemort tai joku hänen käskyläisensä olisi päässyt Tylypahkaan, vaikka Dumbledore oli siellä. Vai oliko hän edes siellä? Eihän Harry ollut vielä tavannut Dubledorea. Hän saattoi olla matkoilla. Sitäpaitsi Toffee oli käyttäytynyt hieman oudosti. Ei kai Toffee vain ollut monijuoma liemellä naamioitunut Matohäntä?!
Samassa joku tuli huoneeseen...
Se oli Dobby,kotitonttu jonka Harry oli auttanut vapaaksi Malfoyn perheestä ja joka oli vuotta aikaisemmin hankkiutunut Tylypahkaan töihin. "Harry Potter!" se kiljahti."Harry Potterin ei pitäisi olla täällä! Ei nyt! Harry Potterin täytyy lähteä nyt,nopeasti!" Harry yritti selvittää tapahtumia mielessään.Kaikki oli käynyt niin nopeasti. "Mitä? Dobby, mistä on kyse,
mitä on tapahtunut?", hän sai lopulta sanottua. Dobby vinkaisi ja vilkuili pelokkaasti ympärilleen, aivan kuin peläten että joku voisi kuulla Harryn.Nähdessään puukon lattialla se kiljaisi hiljaa ja sanoi "Harry Potterin ei pitäisi olla täällä! Hän on vaarassa!"Äkkiä käytävästä kuului ääniä ja puhetta,kuiskauksia... Harry ei erottanut kuiskeesta mitään,ja kääntyi taas Dobbyyn päin ja kuiskasi"Dobby, mitä on tekeillä?Missä Dumbledore on? Minun täytyy tavata hänet heti! Mutta nurkka jossa Dobby oli seisonut oli tyhjä. Muutamaa sekuntia myöhemmin Harry huomasi, että käytävässä olleet äänet olivat vaienneet.
Huomattuaan että äänet olivat loppuneet, Harry loikkasi parilla askeleella oven taakse piiloon. Hän odotti ja pidätti hengitystään.Ulkoa ei kuulunut hiiskaustakaan.Sekunnit tuntuivat minuuteilta...Mutta ketään ei tullut. Viimein Harry uskalsi kurkistaa käytävään.
Se oli autio.Harry lähti kävelemään eteempäin. Hän meni ensin kirjastoon. -Onko täällä ketään? Toffee?Dobby?Kukaan...?,hän kyseli ilmeisesti tyhjässä salissa.Harry päätti jatkaa matkaa. Hän kuljeskeli käytävillä ja kävi suuressa salissa ja aulassa.Ei ketään.Harrystä alkoi tuntua että koko linna oli autio. Ei edes aaveita, saati ihmisiä...
Harrystä tuntui oudolta kuljeksia näin tyhjässä Tylypahkassa.Tavallisesti joka paikassa oli ainakin yksi oppilas tai opettaja, minne sitten menikin.
Vielä oudompaa oli kuitenkin se, että Harrystä tuntui koko ajan, ettei hän kuitenkaan ollut yksin...
Silloin hän kuuli sen.Se oli jotain tutun kuuloista...Harry oli kuullut sen aiemminkin. Se kuullosti aivan... -Feeniksin laulua! ,Harry hihkaisi itsekseen.Dumbledorella on feeniks, Fawkes. Jos Fawkes on täällä, niin varmaan Dumbledorekin on,Harry ajatteli...
Yhtäkkiä arven kipu palasi viiltävänä.Harry ähkäisi tuskasta,ja lähti juoksemaan Dumbledoren huoneelle Feeniksin laulun kaikuessa lohduttomasti autiossa linnassa.
Mä vähän innostuin kirjottelemaan joten nyt joku muu vois varmaan jatkaa...=)
Osa 12:
Huomattuaan että äänet olivat loppuneet, Harry loikkasi parilla askeleella oven taakse piiloon. Hän odotti ja pidätti hengitystään.Ulkoa ei kuulunut hiiskaustakaan.Sekunnit tuntuivat minuuteilta...Mutta ketään ei tullut. Viimein Harry uskalsi kurkistaa käytävään.
Se oli autio.Harry lähti kävelemään eteempäin. Hän meni ensin kirjastoon. -Onko täällä ketään? Toffee?Dobby?Kukaan...?,hän kyseli ilmeisesti tyhjässä salissa.Harry päätti jatkaa matkaa. Hän kuljeskeli käytävillä ja kävi suuressa salissa ja aulassa.Ei ketään.Harrystä alkoi tuntua että koko linna oli autio. Ei edes aaveita, saati ihmisiä...
Harrystä tuntui oudolta kuljeksia näin tyhjässä Tylypahkassa.Tavallisesti joka paikassa oli ainakin yksi oppilas tai opettaja, minne sitten menikin.
Vielä oudompaa oli kuitenkin se, että Harrystä tuntui koko ajan, ettei hän kuitenkaan ollut yksin...
Silloin hän kuuli sen.Se oli jotain tutun kuuloista...Harry oli kuullut sen aiemminkin. Se kuullosti aivan... -Feeniksin laulua! ,Harry hihkaisi itsekseen.Dumbledorella on feeniks, Fawkes. Jos Fawkes on täällä, niin varmaan Dumbledorekin on,Harry ajatteli...
Yhtäkkiä arven kipu palasi viiltävänä.Harry ähkäisi tuskasta,ja lähti juoksemaan Dumbledoren huoneelle Feeniksin laulun kaikuessa lohduttomasti autiossa linnassa.
Mä vähän innostuin kirjottelemaan joten nyt joku muu vois varmaan jatkaa...=)
Anteeks et laitoin tän viestin kaks kertaa mut se ei vaan tahtonu lähettää sitä!Mä en oo mikään nero näiden kanssa... =)
Harry tuli patsaan luokse, jonka takana rehtorin työhuone oli. Mutta Harryllä oli ongelma. Salasana oli ilmeisesti vaihdettu viimekerran jälkeen, eikä hänellä ollut aavistustakaan, mikä uusi salasana olisi. Samassa Toffee astui ovesta.
-Öh... Hei Harry! Kuinka sinä... tai siis... eikö sinun pitäisi olla Rohkelikko tornissa?
-Minä häivyin, koska joku yritti murhata minut!, Harry selitti Toffeelle. -Tiedätkö SINÄ asiasta jotain?
-En tietenkään! Älä nyt hulluja puhu!, Toffee töksäytti hieman hermostuneena. Patsas oli vielä sivussa ja Fawkes lennähti ulos.
-Hmmph! Tyhmä lintu! Takaisin Dumbledoren huoneeseen!, Toffee karjui.
-Anna sen olla!, Harry huusi, mutta Toffee sieppasi linnun ja vei sen takaisin Dumbledoren huoneeseen ja lukitsi oven ja komensi patsaan takaisin paikalleen.
"Mitä täällä tapahtuu? Mitä teit Fawkesille?" Toffeen epäillyttävä käytös piti Haryn valppaana.
"Se...öh... se on ollut hieman kummallinen tänään. Kävin aikaisemmin tänä päivänä täällä Dumbledoren luona,mutta hän pyysi minua käymään uudelleen myöhemmin, etten joutuisi kovin odottamaan,nyt kun ministeriössä on kovin kiireistä."hän sanoi epäröityään muutaman sekunnin ajan.Harryn luottamus Toffeeseen hupeni koko ajan.Sen taisi myös Toffee huomata, sillä hän vaihtoi nopeasti puheenaihetta.
"Sanoit siis että joku yritti murhata sinut", hän sanoi ripeästi."Höpsistä poika.Kuka sinua muka rupeaisi murhaamaan Dumbledoren nenän alla? Jospa nyt lähtisit vaikka purkamaan tavaroitasi Rohkelikkotorniin? Voisit viettää täällä vaikka lopun lomastasi,vai?",hän ehdotti,selvästi toivoen että Harry ottaisi ja lähtisi Rohkelikkotorniin,ettei hänen tarvitsisi vastailla
enää muihin kiperiin kysymyksiin. "Mutta eihän minulla ole tavaroitanikaan!", Harry huudahti. "Ne
jäivät Vuotavaan noidankattilaan!" Toffee näytti hermostuvan."Lähetän jonkun tuomaan ne sinulle sitten myöhemmin.Voisit kuitenkin mennä oleskeluhuoneeseesi,kotitontuilla on näes siivottavaa, ja ne varmasti tahtoisivat tehdä työnsä rauhassa.", Toffee ehdotti. Hän näytti olevan pian valmis sanomaan mitä vain, kunhan saisi Harryn pois jaloistaan."Minä menenkin tästä jo etsimään Dumbledorea.",hän sanoi ja kiiruhti pois,tajuttuaan ettei Harry ollut lähdössä minnekkään.
Harry oli taas yksin. Hän lähti kävelemään, mutta ei Rohkelikkotornia kohti.Hän käveli pitkin askelin mahdollisimman ripeästi kohti keittiötä. Siitä asti kun Toffee mainitsi kotitontut,Harry oli alkanut ajattelemaan taas Dobbya ja tämän outoa käytöstä ja katoamista."Ehkä Dobby voisi kertoa mitä täällä tapahtuu.Täytyy vain ensin löytää hänet.", Harry ajatteli.
Noin puolessa välissä matkalla keittiöön Harryn matka kuitenkin keskeyttyi.Tuttu tunne siitä että häntä tarkkailtiin tuntui taas vahvasti.Hän hiljensi askeliaan ja katsoi ympärilleen, kuitenkaan näkemättä ketään."Outoa", Harry ajatteli."Itse asiassa kaikki on tänään ollut outoa.Ensin Lirkustentielle tulleet Voldemortin kätyrit,ja sitten Lupin ja Sirius,Toffee,Dobby, ja Fawkes..."Yhtäkkiä hän huomasi seisovansa jo keittiön ovella.Itseasiassa hän seisoi taulun edessä.Taulu esitti hedelmävatia.Harry kuitenkin tiesi että jos taulun päärynää kutitti,niin taulu heilahtaisi sivuun.Harry kutitti päärynää ja astui sisään keittiöön.Normaalisti keittiössä oli satoja kotitonttuja jotka tekivän ruokaa.Mutta nyt keittiö,niinkuin luultavasti koko linnakin, oli autio.
Harry ei tiennyt mitä tekisi.Kävelisikö hän Tylyahoon, viereiseen kylään, vai yrittäisikö hän vielä etsiä Dumbledorea linnasta? Mitä hän tekisikin, hän ei menisi takaisin oleskeluhuo-
neeseen.Harryä epäillytti se miksi Toffee halusi niin kovasti hänen menevän sinne.
Jatkaisko joku muu taas,kiitos! =)
Harry alkoi mennä paniikkiin. Harry toivoi vain, että jostain kuuluisi edes jokin ääni, kunhan ei olisi hiljaista. Samassa Harry katsahti taakseen ja näki varjon lipuvan nurkan taakse. Harry hiipi varjon perään. Harry oli hypätä nahoistaan, kun hän kuuli takaansa naurua. -Harry Potter..ai sinä olet täällä! Cornelius Toffee huudahti. Harry vasen kulmakarva nousi hivenen ylöspäin. -Mutta juurihan sinä näit minut Dumbledoren huoneessa, Harry vastasi. Toffeen kasvoille ilmestyi aito ihmetys. -Minäkö? Harry, mitä on tapahtunut? Toffee kysyi. Harry ei ehtinyt vastata, kun nurkan takaa tuli taas varjo ja toinen Toffee tuli esiin. -Harry, mutta.. Toffee änkytti. Oikea Toffee sanoi jonkin taikasanan ja valepuvussa oleva Toffee, muuttui Matohännäksi. Ennen kuin Cornelius Toffee ehti tehdä muuta, Matohäntä kaikkoontui. Harry ei tiennyt mitä ajatella...
"Mitä... Sehän oli Matohäntä! Onko jokin vialla?" Harry änkytti Toffeelle.
"On, ja pahasti. Mutta mitä sinä täällä teet?" Toffee kysyi.
Harry kertoi Toffeelle kaiken aina siitä, kun Sirius ja Lupin olivat tulleet hakemaan häntä ja kuinka puukko oli tippunut melkein hänen päälleen ja mitä Dobby oli sanonut ja kuinka Fenix oli yrittänyt varoittaa häntä Matohännästä.
Kun Harry oli lopettanut Toffee totesi: "Niin, tuo vahvistaa huhut. Minun olisi pitänyt uskoa Dumbledorea... Nyt on jo liian myöhäistä... Olisi parempi, että häivyt täältä heti niiden jästisukulaistesi luo. Siellä olet turvassa."
"Turvassa miltä? Voldemortiltako?" Harry hämmästeli. Toffee säpsähti kuullessaan Voldemortin nimen. "Entä missä Dumbledore on?"
"On parempi etten kerro mitään... Mutta nyt, sinun on lähdettävä!" Toffee komensi.
"En minä tahdo Dursleylle. Eivätkä he ole edes kotona." kimpaantui Harry.
"Sinun on turvallisempaa olla heidän seurassaan" Toffee selitti. "Kerro missä he ovat, niin vien sinut sinne."
"Kuule, jos ilmaannun sinne pilaamaan Dudleyn syntymäpäivän, joudun komeroon loppuiäkseni!"
Harry poistui keittiöstä ja riensi pihalle, missä häntä odotti yllätys...
Sirius istui ja tuijotti takkatuleen.
"Mitä sinä täällä teet? Tiesitkö, että ole täällä?" Harry oli jo aivan sekaisin.
"Odotan Lupinia, hän tulee aivan kohta Vuotavasta Noidankattilasta. Onpa hyvä, että olet täällä, kuulimme kun Toffee selitti jotakin Tylypahkasta. Arvelimme, että oikea Toffee ei olisi vienyt sinua mihinkään kertomatta meille. Olimmeko oikeassa?" sanoi Sirius.
Siriuksen lopettaessa lauseensa Lupin ilmestyi. Hän pudisteli tuhkaa vaatteistaan ja kääntyi Harryyn päin.
"Loistavaa, arvasimme oikein. Oletko kunnossa, Harry?"
"Olen. Se ei ollut oikea Toffee vaan Matohäntä. Hän yritti tappaa minut. Ei varmaan kannata mennä Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, hän halusi koko ajan minun menevän sinne."
"Meidän täytyy etsiä Dumbledore," sanoi Sirius, "pitää keksiä jokin keino erottaa oikeat kannattajamme Voldemortin monijoumalientä nielleistä kannattajista."
Jos tämä on huono, niin kirjoittakaa kiltit parempi osa. En taida olla mikään kirjallinen lahjakkuus... =)
"Mutta kuinka saamme selville, missä Dumbledore on?" Lupin pohti.
"Ehkä Fawkes tietää!" ehdotti Harry. "Sillä vaikutti olevan jotain asiaa minulle, kun kävin etsimässä Dumbledorea."
"No, käydään hakemassa se!" Sirius innostui.
Harry, Lupin ja Sirius lähtivät kulkemaan Dumbledoren huonetta kohti. Perille päästyään ilmeni kuitenkin pieni ongelma.
"Tuota... Tietääkö kumpikaan teistä salasanaa?" Harry kysyi.
"Öh... Ei. Mitäs nyt?" Sirius säikähti.
"Voisimme yrittää arvata sen." Harry ehdotti. "Viime vuonna se oli "torakkaterttu" ja sitä ennen "sitruunamehujauhe". Se on varmaan nytkin jokin saman tapainen."
"Tainnutu!" huusi jokun Harryn takaa. Hän kääntyi ympäri ja huomasi Siriuksen makaavan maassa pyörtyneenä. Lupin osoitti Harryä taikasauvallaan.
"Tämä on sinun loppusi!" Lupin sähisi Harrylle häijy hymy kasvoillaan.
Harry etsi taikasauvaansa kaavun taskuista, mutta hänen sormensa tärisivät niin, että taikasauva putosi lattialle. Lupin nappasin sen yhdessä silmänräpäyksessä ja osoitti taas Harrya sauvallaan. -Mutta Lupin.. Harry sopersi. -Lupin, pah, tyhmä salanimi vain, Lupin ärjyi. -Kuka sitten oikeasti olet, Harry kysyi. Lupin katsoi Harryä silmiin ja samassa Harry huomasi Lupinin silmäkulmassa saman luomen kuin Voldemortilla.
-Voldemort? Harry änkytti ja alkoi perääntyä. Harry tömähti kumminkin ovea vasten, mutta samassa ovi avautui. Harry kaatui päistikkää jonkun syliin ja samassa Lupinin ääni kajahti. Sokaiseva valo välähti ja Harry tunsi tippuvansa piemeyteen.
-Harry, Harry, kuuletko minua Harry? Dumbledore kysyi. Harry tajusi olevansa edelleenkin Dumbledoren sylissä. Dumbledore katsoi huolestuneena Harryä..- Mitäähh? Harry änkytti. Harry nousi ylös, mutta jalat eivät kantaneet ja hän vaipui takaisin lattialle. Harry huomasi Lupinin hahmon makaavan vähän matkan päässä. Dumbledoren silmäkulmassa tipahti kyynel. Harry ei ollut koskaan nähnyt Dumbledoren itkeneen. Minun oli pakko kirota hänet ikuiseen piemeyteen, koska luulin hänen olevan Voldemort. Harryn valtasi ikävä tunne. -Eikö hän ollutkään hän? Harry kysyi. Dumbledore käänsi katseensa hahmoon. -Hän oli Lucius Malfoy, Dumbledore vastasi..
eli toisin sanottuna
LITTLE PUH
VELHOTAR
-POSITYYHTYNEN-
HANSKA
DRACO
KYLLIKKI MEGa-MUMMELI
KAURIS
::TAIKASAUVA::
Käykö teille, että siirrän tämän koko höskän uuteen viestiin??? Tietenkään en muuta tarinoita yhtään, ja käytän alkuperäisiä nimimerkkejä, MUTTA jätän nuo kaikki ylimääräiset huomautukset ja höpötykset siirtämättä.
YKSIKIN EI-VASTAUS yllä mainituilta kirjoittajilta, niin en siirrä. YKSIKIN KYLLÄ, mutta ei yhtään EI-VASTAUSTA, niin siirrän. Vastausaikaa on vaikka kuun loppuun, siis tammikuun 03.
Jos voisit tehdä niin olisit tosi kiltti!
Please! =)
Joo, mä luin just koko jutun ja kirjotinpa itsekin jatkoa. Mun mielestä kaikki on kirjottanut tosi hyvin. Toi siirtoajatus kuulostaa hyvältä.
Voisko tän siirtää johonkin, missä viestit ei vaihtuis niin nopeesti, tarkoituksena, että tää tarina olisi aina ekalla sivulla. Onko ne järjestetty viimesimmän kirjotuksen vai ensimmäisen kirjotuksen kirjotusajan mukaan? Jos ensimmäisen, niin uusi viestihän pitäisi tehdä tosi usein, että tarina olisi helposti löydettävissä. Äh, en tajua enää mitään...
Sori, kun olen näin tyhmä, en ajattele ollenkaan ennenkuin kirjotan...
...siirtää tää faninovelleihin.
...joten nyt älkää (jossette ihan välttämättä halua) jatka tänne, sillä en enää kopsaa uusia jatkiksia täältä tuonne uuteen viestiin, jonka tein ihan vartin sisällä. Olen siirtänyt yhteensä 19 viestiä, uutena kirjoittajana Sinipiika.