Olen kuin pankkikortti.
Itse minussa ei ole arvoa.
Olen vain välittäjä,
raha-arvon siirtäjä.
Olen vain kuori tai
fyysinen pala.
Täysin riippuvainen
toisista.
Systeemin orja.
Tietokoneen vanki.
Todellinen arvoni on jossain.
Pankissa? Piilossa.
Teräksen takana.
Oikeasti olen vain pii-sirua.
Joku muu määrittelee arvoni.
Ei fyysinen muotoni.
Olen se lipukka
jota ei haluta hukata.
Vaikka olen vain pala muovia,
silti siis joku rakastaa minua.
Jotain arvoja voin näin välittää.
Ja joskus joku minullekin tilittää.
Itse minussa ei ole arvoa.
Olen vain välittäjä,
raha-arvon siirtäjä.
Olen vain kuori tai
fyysinen pala.
Täysin riippuvainen
toisista.
Systeemin orja.
Tietokoneen vanki.
Todellinen arvoni on jossain.
Pankissa? Piilossa.
Teräksen takana.
Oikeasti olen vain pii-sirua.
Joku muu määrittelee arvoni.
Ei fyysinen muotoni.
Olen se lipukka
jota ei haluta hukata.
Vaikka olen vain pala muovia,
silti siis joku rakastaa minua.
Jotain arvoja voin näin välittää.
Ja joskus joku minullekin tilittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihminen ilman korttia, on kuin kissa ilman häntää, meidän arvomme lasketaan kuinka paljon tililämme on katetta, raha on muuttunut turhaksi maksuvälineeksi tässä muovikorttien maailmassa, korttien määrä vaikuttavan korottavan ihmisen arvoa, en kai oikein ymmäränyt runoasi,vai kuinka?
Tuli vain mieleen, että kukaan meistä ei todellisuudessa ole arvokas itsessään, vaan muut ihmiset määrittävät arvomme.
En siis niinkään ajatellut rahaa kuin sitä, miten ansaitsemme paikkamme täällä muitten ihmisten joukossa.
Tuo oli tajunnanvirtaa, joten en oikein viitsinyt ajatella miten loogisesti ajatus kulkee.
ihmiset ovat väärässä, rakkaus menee rahan edellä ainakin omalta kohdaltani ja kyllä jokainen paikkansa ansaitsee kun vain on avoin ja rehellinen ja ennenkaikkea uskollinen, ne ovat elämän peruskiviä, vai mitä mieltä olet itse?
Samalla lailla ajattelen, mutta toisaalta kukapa haluaisi olla toista mieltä? Ainakin toivoisin että ihmiset ajattelisivat noin, vaikka välillä rahan valta hirvittääkin.