Mitä tehdä
vaikka mitä
sano sinä
tiedät kai mitä
haluaisin
Mitä sieluni huutaa
ja ikävöi
Kohta puen takkini päälle
kengät jalkaan
ja koira mukaan
Kävelen vesisateessa
muiden ollessa sisällä
perheineen
Kukaan ei nää näitä
kyyneleitä
joita sinun poissaollessa
vierii
Sade ne huuhtelee pois
Märkä on koira
ja märkä olen minä
Nyt tiedän millä tylsyyden poistan
soitan sulle serenaadin
iloisen kavalkaadin
vaikka mitä
sano sinä
tiedät kai mitä
haluaisin
Mitä sieluni huutaa
ja ikävöi
Kohta puen takkini päälle
kengät jalkaan
ja koira mukaan
Kävelen vesisateessa
muiden ollessa sisällä
perheineen
Kukaan ei nää näitä
kyyneleitä
joita sinun poissaollessa
vierii
Sade ne huuhtelee pois
Märkä on koira
ja märkä olen minä
Nyt tiedän millä tylsyyden poistan
soitan sulle serenaadin
iloisen kavalkaadin
Vastaukset 8
Vanhimmat
No sinulla on sentään joku jota odottaa.
Tosi kiva ajatus tympääntyneestä naisesta, joka kuitenkin viitsii odottaa rakastaan.
Oikeastaan tosi hieno rakkausruno sanan varsinaisessa merkityksessä.
tätä ei ollut tarkoitus ottaa niin vakavasti, kunhan vain kirjoitin hetken mielijohteesta, tylsistyneenä! Kiitos kuitenkin sanoistasi! En odota ketään..... tai sitten ehkä kuitenkin.. en tiedä itsekään mitä odotan!
Huomaan että sinullakin on, tai on ollut joku. Tuo runo kuulostaa niin elämänmakuiselta.
Ja tuo viimeisten säkeitten toivo on niin hienoa. Tuollaisia pitäisi kirjoittaa kirjallinen masennukseen taipuvaisille ihmisille. Laakson kautta kukkulalle...
tylsyys kulkee toisinaan käsikädessä, vaikka oikeastaan en ole masentunut, energiaa riittää vaikka toisille jakaa, kun vain olisi jollekin kenen kanssa sen jakais. Tuo viimeinen säkeistö tuli siksi kun olin justiin vähän näppäillyt kitaraa omaksi ilokseni, vaikka ei se niin iloiselta kuulostanutkaan mutta täytyy ajatella positiivisesti, en ole aivan yksin, mutta kai mullakin saa joskus tylsää olla, kunpa joku kirjoittaisi edes hyvänyönrunon!
Mitä ne pienet jutut on jotka tarrautuu seiniin?
Ihan kuin itikat tuulessa heiniin.
Ne on niitä tahroja tapetissa,
jotka kertovat elämästä.
Pienen pojan sormenjäljet ovenkarmissa
Pikkuisten kenkien mustat jäljet jalkalistoissa.
Pari merkkiä niistä tahtoo toivottaa
Liolle unta ihanaa.
Pyyntööni vastasit tutulla jutulla, kivasti kirjoitettu taitaa olla tuttu siullekin, hyvää yötä sööpäri!
Hmmm, no olitpa sitten kuinka tahansa tehnyt
tämän runon, niin tässä on silti paljon ...
Nopeasti tehtynä (sorruit siihen taas) on se
jättänyt jälkensä, joten muutamiin kohtiin
tietty taas lusikkani työnnän;
Ekassa säkeistössä ei ole mitään sykähdyttävää,
mutta ajatusta kyllä, ja toinen säkeistö sitten
täydentää tuon ekan loppua, ihan ok.
Kolmas säe töksähtää,
se voisi olla esim;
puen takin päälleni
ja laitan kengät jalkaan,
otan koiran kaveriksi
lähdemme ulos vesisateeseen.
Niin moni sisällä perheineen,
me kaksin
kuljemme vesisateessa
ja olen niin onneton.
Kukaan ei näe kyyneleitäin,
jotka poissaolostasi
vierii
sade ne huuhtoo pois.
Märkinä koira ja minä,
palaamme kotiimme hiljaiseen.
Tämän tylsyyden poistan
soittamalla sulle serenadin
iloisen kavalkadin.
Huoks,
ei tuokaan oo hyvä, mutta täydennyksiä omasi
mun mielestä hieman kaipasi, eikä se silti
mitenkään kumoa, mitä aiemmin sanoin, siinä
on paljon ajatusta ja lämpöä.
Tää runoni oli vain tälläinen tylsyydestä syntynyt,
istuin vain koneen ääreen ja kirjoitin, kirjoittaminen on hyvä keino purkaa itseää vaikka se ei oikeastaan mitään kenellekään eikä itsellenikään antanut. Toivottavasti yö on mennyt hyvin ja sielläpäin aurinko hymyilis, täällä on kaatosade, onneksi mulla on sadepuku ja kunnon kumisaappaat kun olin koiran kanssa aamulenkillä ja kohta taas pitäisi mennä
Niinkuin sanoin tätä runoani ei kannata ottaa vakavasti, täytyy mennä kokeisiin tänään, saa tietää miten tästä eteenpäin.