"Rikoksella" hankitun hyödyn menetys valtiolle ?
Rikostapauksissa (siis kun kyse on RIKOSlain vastaisesta teosta) usein tuomitaan rikoksella hankittu hyöty menetetyksi valtiolle.
Entä, jos tehdään teko, joka on lainvastainen, mutta EI ole RIKOSlain vastainen? Voidaanko (ja jos voidaan, tehdäänkö näin yleisesti) myös näissä tapauksissa tuomita lainvastaisella teolla hankittu hyöty menetetyksi valtiolle?
Suomessa asetuksilla on juridisesti yhtä pätevä asema kuin laeillakin. Jos siis esim. yritys X syyllistyy vaikkapa hintamerkintäasetuksen vastaiseen tekoon, voidaanko oikeudessa tuomita menettämään moraalittomalla ja asetuksenvastaisella toiminnalla ansaittu hyöty valtiolle?
Esimerkki:
Ostat kaupasta tuotteen T, jonka hintalapussa tai hyllynreunaetiketissä lukee "Tuote T, 149 euroa".
Maksat pankkikortilla, ja kassa veloittaa tililtäsi 179 euroa. Et huomaa tätä kun vasta tiliotteelta, sillä kaupassa asioidessasi sinulla on kiire ja/tai huomiosi on keskittynyt muualle.
Kauppias kieltäytyy jälkikäteenkään hyvittämästä sinulle noiden 2 hinnan erotusta vedoten siihen, että hyllynreunaetikettiin on vahingossa jäänyt vanha hinta, kun tuotteen hintaa on korotettu.
Kyseessä on selkeästi hintamerkintäasetuksen vastainen teko kauppialta. Ongelmana juridisesti on se, ettei tällaista ole rikoslaissa säädetty rangaistavaksi. Mielestäni yrityksen toimitusjohtajalle tulisikin säätää vastuu valvoa, että hänen johtamansa yrityksen kaikki liiketoiminta on täysin ja kaikilta osiltaan lakien ja asetusten mukaista, sekä lisätä rikoslakiin pykälä, joka tekee em. valvontavelvollisuuden laiminlyönnin yrityksen toimitusjohtajalle rangaistavaksi teoksi. Ehkäpä olisi myös aiheellista säätää rangaistavaksi myös avunanto ja myötävaikuttaminen em. laimintavelvollisuuden laiminlyöntiin, sekä tällaisen laiminlyönnin suosiminen. Näihin rikoksiin voisi syyllistyä muukin yrityksen työntekijä kuin toimitusjohtaja, esim. isossa myymäläketjussa myymälänhoitaja ja/tai osaston vastaava myyjä, mikäli esim. hintamerkinnät määrätyllä osastolla kuuluvat tällaisen vastaavan myyjän vastuualueeseen myymälässä.
Toki asiallista olisi laatia laki siten, että samat säännökset pätevät myös aineettomien hyödykkeiden myyntiin, silloinkin kun myynti tapahtuu muulla tavalla kuin perinteisessä myymälässä, kuten aineettomien hyödykkeiden osalta yleensä onkin. Näin myös esim. sähkönmyyjän, sähkönsiirtäjän tai tele-/internetoperaattorin TJ olisi vastuussa siitä, että hänen johtamansa yritys noudattaa kaikkia lakeja ja asetuksia.
Mutta: Mitä sanoo nykylakiteksti: Voidaanko yritys tuomita esim. menettämään hintamerkintäasetuksen vastaisella teolla hankittu ansioton hyöty valtiolle ?
Vai suojaako se, ettei rikoslaista löydy tuohon liittyvää rangaistuspykälää, paitsi yrityksen toimitusjohtajaa rangaistukselta, myös yritystä itseään velvoitteelta joko korvata ansioton hyöty asianosaisille kärsineille tai jos heitä ei voida kohtuudella yksilöidä, menettämään valtiolle?
Jollei voida, eikö tuo ole törkeää, että lain/asetuksen vastaisesti toimiva yritys saa epäreilun kilpailuedun verrattuna laillisesti toimiviin yrityksiin ?
Rikostapauksissa (siis kun kyse on RIKOSlain vastaisesta teosta) usein tuomitaan rikoksella hankittu hyöty menetetyksi valtiolle.
Entä, jos tehdään teko, joka on lainvastainen, mutta EI ole RIKOSlain vastainen? Voidaanko (ja jos voidaan, tehdäänkö näin yleisesti) myös näissä tapauksissa tuomita lainvastaisella teolla hankittu hyöty menetetyksi valtiolle?
Suomessa asetuksilla on juridisesti yhtä pätevä asema kuin laeillakin. Jos siis esim. yritys X syyllistyy vaikkapa hintamerkintäasetuksen vastaiseen tekoon, voidaanko oikeudessa tuomita menettämään moraalittomalla ja asetuksenvastaisella toiminnalla ansaittu hyöty valtiolle?
Esimerkki:
Ostat kaupasta tuotteen T, jonka hintalapussa tai hyllynreunaetiketissä lukee "Tuote T, 149 euroa".
Maksat pankkikortilla, ja kassa veloittaa tililtäsi 179 euroa. Et huomaa tätä kun vasta tiliotteelta, sillä kaupassa asioidessasi sinulla on kiire ja/tai huomiosi on keskittynyt muualle.
Kauppias kieltäytyy jälkikäteenkään hyvittämästä sinulle noiden 2 hinnan erotusta vedoten siihen, että hyllynreunaetikettiin on vahingossa jäänyt vanha hinta, kun tuotteen hintaa on korotettu.
Kyseessä on selkeästi hintamerkintäasetuksen vastainen teko kauppialta. Ongelmana juridisesti on se, ettei tällaista ole rikoslaissa säädetty rangaistavaksi. Mielestäni yrityksen toimitusjohtajalle tulisikin säätää vastuu valvoa, että hänen johtamansa yrityksen kaikki liiketoiminta on täysin ja kaikilta osiltaan lakien ja asetusten mukaista, sekä lisätä rikoslakiin pykälä, joka tekee em. valvontavelvollisuuden laiminlyönnin yrityksen toimitusjohtajalle rangaistavaksi teoksi. Ehkäpä olisi myös aiheellista säätää rangaistavaksi myös avunanto ja myötävaikuttaminen em. laimintavelvollisuuden laiminlyöntiin, sekä tällaisen laiminlyönnin suosiminen. Näihin rikoksiin voisi syyllistyä muukin yrityksen työntekijä kuin toimitusjohtaja, esim. isossa myymäläketjussa myymälänhoitaja ja/tai osaston vastaava myyjä, mikäli esim. hintamerkinnät määrätyllä osastolla kuuluvat tällaisen vastaavan myyjän vastuualueeseen myymälässä.
Toki asiallista olisi laatia laki siten, että samat säännökset pätevät myös aineettomien hyödykkeiden myyntiin, silloinkin kun myynti tapahtuu muulla tavalla kuin perinteisessä myymälässä, kuten aineettomien hyödykkeiden osalta yleensä onkin. Näin myös esim. sähkönmyyjän, sähkönsiirtäjän tai tele-/internetoperaattorin TJ olisi vastuussa siitä, että hänen johtamansa yritys noudattaa kaikkia lakeja ja asetuksia.
Mutta: Mitä sanoo nykylakiteksti: Voidaanko yritys tuomita esim. menettämään hintamerkintäasetuksen vastaisella teolla hankittu ansioton hyöty valtiolle ?
Vai suojaako se, ettei rikoslaista löydy tuohon liittyvää rangaistuspykälää, paitsi yrityksen toimitusjohtajaa rangaistukselta, myös yritystä itseään velvoitteelta joko korvata ansioton hyöty asianosaisille kärsineille tai jos heitä ei voida kohtuudella yksilöidä, menettämään valtiolle?
Jollei voida, eikö tuo ole törkeää, että lain/asetuksen vastaisesti toimiva yritys saa epäreilun kilpailuedun verrattuna laillisesti toimiviin yrityksiin ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
10 luku (26.10.2001/875)
Menettämisseuraamuksista
1 § (26.10.2001/875)
Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset
Menettämisseuraamuksen määräämisen edellytyksenä on laissa rangaistavaksi säädetty teko,rikos
-----
Kuten edellä näkyy, niin menettämisseuraamuksen edellytyksenä on aina rikos.
kauppiaan saama ylihinta hyöty on niin pieni,ettei se yllä rikokseksi,.....
"kauppiaan saama ylihinta hyöty on niin pieni,ettei se yllä rikokseksi"
Yksittäisen tuotteen osalta kyllä. Mutta kun lasketaan, mitä yritykset vuositasolla saavat ansiotonta hyötyä moraalittomasti ja hintamerkintäasetuksen vastaisilla liiketoimilla, tähän asiaan olisi todellakin syytä puuttua.
Pahinta asiassa on, että hintamerkintäasetusta rikkova yritys saa ansiotonta kilpailuetua rehellisesti ja korkealla moraalilla toimivia yrityksiä vastaan.
Pahimmillaan tämä voi johtaa rehellisesti johdettujen yritysten konkursiin, tai siihen, että yrittäjä konkurssin välttääkseen joutuu ottamaan samat likaiset keinot käyttöön kuin jo pidempään moraalittomasti toimiva kilpailijakin.
Siksi asiaan pitäisikin puuttua viivyttelemättä, ja saada ansioton liiketoimintahyöty menetetyksi valtiolle. Itseasiassa, menetyksen pitäisi olla suurempi kuin asetusta rikkomalla saatu ansioton hyöty liiketoiminnassa. Tämä on tarpeen kompensoimaan sitä, ettei kaikki väärin toimijat kuitenkaan joudu vastuuseen teoistaan.
Suomen lainsäädännössä on säädöshierarkia, jonka mukaan laki on asetusta vahvempi. Rikoslain 10§ taas kertoo, että menettämisseuraamus voidaan tuomita teosta joka on LAINvastainen. Eli pelkästään asetuksenvastaisesta teosta ei voida tuomita menettämisseuraamusta. Se ei siis ole mahdollista, jollei laissa, jota täydentäväksi asetus on tehty, ole erityistä viittausta kyseiseen asetukseen.
Toisaalta taas voidaan pohtia, että voidaanko toimitusjohtajaa rangaista siitä, ettei ole ollut valvomassa asiakkaiden valveillaoloa. On tietenkin mahdollista, että allekirjoittaa epähuomiossa tai humalapäissään sopimuksen (kuittaus pankkikorttiveloituksesta; ostosopimus), mutta se on mielestäni asiakkaan oma moka. Tai itse asiassa pankin tulisi valvoa tarkemmin maksukorttien luovuttamisen yhteydessä asiakkaan kykyä käyttää korttia.
Tilanne olisi toinen, jos kauppias veloittaisi tahallaan alentuneesti arviointikykyisiltä suurempia summia. Tuolloinhan voitaisiin soveltaa varkauden tai maksuvälinepetoksen tunnusmerkistöä.
Sinänsä pohtimasi huolellisuusvelvoite voisi olla kyllä lakiesityksen arvoinen homma. Tuollahan saisi koeponnistettua yhteiskuntamme valmiuden kaupan alan omatoimiseen valvontaan.