Elikäs hieman miesaspektia tänne palstalle..
Mitä ihmettä teen nykyisen ja kaikella todennäköisyydellä ja kaikkien toiveiden perusteella viimeisen naisystäväni/kihlattuni kanssa vauvakuumeen suhteen?
Olemma edenneet tässä suhteessa kyllä sille tasolle että huomaan kyllä ketä rakastan..!
On kihlaukset, ehkäpä tulevat häät edessä ja yhteenmuutto kaiken luonnon lakien mukaan odottamassa. Lujaa menee, oon myytyä miestä.
Jossain vaiheessa homma alkoi vaikuttamaan vaan siltä että yhtäkkiä pitäis alkaa laittaan kersaa alulle. Oltiin puhuttukin perheen perustamisesta sillee hengellisesti yhdessä muttei mitää tietty että mitenkään ajakohtaista ois ollu kysymyksessä. Pidän lapsista, tykkään kummipojastani. Ei mitään vikaa siinä suhteessa.
Oon toisaalta ollutkin jo sanotaanko hetken aikaa isä, lopputulos oli abortti. Siihen elämänvaiheeseen ja tilanteeseen nähen oli eittämättä paras ratkaisu. Onhan se tietty jääny vaivaamaan, tai ainakin seuraamaan.
Mut siis työllistymistilanne on tällä hetkellä hyvä ja väittämättä sanoisin että tulevaisuudessakin vähintään yhtä samaa tasoa..Että kyllä yhtä naista ja lasta elätetään! Nykyisestä naisesta en uskois mihinkään johtaja-ainekseen että siitä ois päärahoittajaksi tässä ceississä. Ja kyllähän se on miehen homma muutenni.
Eli periaatteessa ei ois jälkikasvun hankinnalle kauheita esteitä, mutta mulla on semmonen aika helvetin tarkka visio et ei nyt, mut pitäis hoitaa kuitenni jotenki hienovaraisesti tuota naisparteria kohdannutta vauvakuumetta?!? "Viel ei oo se aika.."
Mitä ihmettä teen nykyisen ja kaikella todennäköisyydellä ja kaikkien toiveiden perusteella viimeisen naisystäväni/kihlattuni kanssa vauvakuumeen suhteen?
Olemma edenneet tässä suhteessa kyllä sille tasolle että huomaan kyllä ketä rakastan..!
On kihlaukset, ehkäpä tulevat häät edessä ja yhteenmuutto kaiken luonnon lakien mukaan odottamassa. Lujaa menee, oon myytyä miestä.
Jossain vaiheessa homma alkoi vaikuttamaan vaan siltä että yhtäkkiä pitäis alkaa laittaan kersaa alulle. Oltiin puhuttukin perheen perustamisesta sillee hengellisesti yhdessä muttei mitää tietty että mitenkään ajakohtaista ois ollu kysymyksessä. Pidän lapsista, tykkään kummipojastani. Ei mitään vikaa siinä suhteessa.
Oon toisaalta ollutkin jo sanotaanko hetken aikaa isä, lopputulos oli abortti. Siihen elämänvaiheeseen ja tilanteeseen nähen oli eittämättä paras ratkaisu. Onhan se tietty jääny vaivaamaan, tai ainakin seuraamaan.
Mut siis työllistymistilanne on tällä hetkellä hyvä ja väittämättä sanoisin että tulevaisuudessakin vähintään yhtä samaa tasoa..Että kyllä yhtä naista ja lasta elätetään! Nykyisestä naisesta en uskois mihinkään johtaja-ainekseen että siitä ois päärahoittajaksi tässä ceississä. Ja kyllähän se on miehen homma muutenni.
Eli periaatteessa ei ois jälkikasvun hankinnalle kauheita esteitä, mutta mulla on semmonen aika helvetin tarkka visio et ei nyt, mut pitäis hoitaa kuitenni jotenki hienovaraisesti tuota naisparteria kohdannutta vauvakuumetta?!? "Viel ei oo se aika.."
Vastaukset 3
Vanhimmat
ole vielä yhteenkään muuttaneet, niin hyvä syy on tietysti se, että haluat nauttia yhteisestä elämästä vähän aikaa kaksin. Tietäähän tuo tuleva vaimosi ajatuksesi ja tunteesi, ettei hötkyile siksi, että pelkäisi menettävänsä sinut? Tämä oli vain arvausten arvaus. Vaikea neuvoa, kun en teitä tunne.
Sitten on tietysti se pointti, että yhteiselämän auvoisuus tosiaan paljastuu siinä vaiheessa, kun yhdessä elätte ja laskuja maksatte jne. Voithan siitäkin sanoa, että haluat olla varmaakin varmempi... Tosin tämä kannattaa varmaan tehdä varovasti. Ja jos itsetunnossa on korjaamisen varaa, niin jättää vaikka sanomattakin?
Ja vielä, jos nainen on lähemmäs 30v, niin hänestä voi oikeasti tuntuakin, että alkaa olla kiire, jos lapsia meinaa saada! Eli, kun olet varma suhteesta ja hyvä olo siitä, niin ei kun yhteenmuuttoa heti. Siinä on sitten ehkä toisella osapuolellakin vähän aikaa muuta intoilun aihetta. Ja voithan sanoa, että teillä varmasti hyvin menee saman katon alla ja voitte mennä naimisiin silloin ja silloin ja aloittaa vauvahommat silloin ja silloin ollen tai olematta naimisissa :)
Mutta kuten sanoinkin niin on hankala auttaa, kun en tunne teitä...
Sori mut ihan pakko takertua "pilkkuvirheeseen". Miten niin elättäminen on miehen homma? Mahdollisen hoitovapaan ajan tietysti on aika oleellista, että miehen tulot riittää kattamaan useemman henkilön menot, mutta eiköhän toi miehen vastuu perheen elättämisestä muuten ole jo edelliseltä vuosisadalta???
Jos tuntuu ettet halua lapsia vielä niin ei kannata "väkisin" siihen rueta. Tiedän entisen avioparin jonka nainen haaveili ties mitä ja mies vain myötäili mukana kun ei halunnut suututtaa naista. Vasta sitten kun nainen alkoi vauvakuumeilemaan mies tajusi ettei ole pitkään aikaan edes rakastanut naista kunhan vain tottumuksesta yhdessä halusi olla.