Ruuhkassa ja ihmisvilinässä
yritän löytää
luoksesi
Kaikki vain tönivät
- pois tieltä
kenelläkään ei ollut aikaa
vastata
Pudotin laukkuni keskelle tietä
sen sisältö paljasti
- minusta paljon
Kaikenlaista turhaa
tavaraa, ihminen kuljettaa
mukanaan
Etsin osoiteetasi
kuumeisesti
muiden lappujen joukosta
En sitä löytänyt kiireissäni
ohikulkijat katsoivat
oudosti
Kerro vielä tämän kerran
missä asut
- mikä on osoitteesi
Lupaan ohjelmoida sen
mieleeni
Jos haluat minut luoksesi?
yritän löytää
luoksesi
Kaikki vain tönivät
- pois tieltä
kenelläkään ei ollut aikaa
vastata
Pudotin laukkuni keskelle tietä
sen sisältö paljasti
- minusta paljon
Kaikenlaista turhaa
tavaraa, ihminen kuljettaa
mukanaan
Etsin osoiteetasi
kuumeisesti
muiden lappujen joukosta
En sitä löytänyt kiireissäni
ohikulkijat katsoivat
oudosti
Kerro vielä tämän kerran
missä asut
- mikä on osoitteesi
Lupaan ohjelmoida sen
mieleeni
Jos haluat minut luoksesi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hmmmm, mitenköhän kommentoisin nyt, ettet
totea taas, että tämä oli "vaan" sellanen ja
sellanen :)
Noh, jotain;
ensimmäisessä säkeistössä jää epäselväksi, mihin
kellään ei ollut aikaa vastata, aivan kuin oli-
sit jo kysynyt ohi- ja vastaantulijoilta jotain,
kadotettua osoitetta vai henkilöä nimeltä
osoitteineen, tai - ainakin mulla se jäi epä-
selväksi.
Muuten eka säkeistö kulkee ihan okei.
Toisesta korjaisin vain;
" pudotin laukkuni -
sen sisältö levisi
ympäri tietä
ja paljasti minusta paljon "
Seuraava säe ok.
Seuraavassa vain kirjoitusvirhe;
osoitettasi pitäisi olla.
Seuraavasta muuttaisin viimeisen sanan;
" kummeksuen"
jotenkin se sopis mun mielestä paremmin,
kuin oudosti.
Viimeisessä säkeessä on toiston makua,
( kerro missä asut, mikä on osoitteesi, sama
asia periaatteessa )
riittäisi, kun pelkästään sanoisit;
kerro vielä tämän kerran,
mikä on osoitteesi
tai
kerro vielä tämän kerran
osoitteesi,
lupaan ohjelmoida sen mieleeni
jos vielä haluat minut luoksesi ?
Hmmmm ??
puutteita, mutta lukijan pitää myös osata lukea rivien välistä, mutta omasta mielestänikin tuo loppu oli toistoa (huomasin lukiessani sen uudelleen) ja sinun muokkaamana kuulostaisi selvästi paremmalta,
mä olen auttamaton tapaus kun kirjoitan, itsekritiikki puuttuu johtuen kärsimättömyydestäni muokata ja se paperille kirjoittaminen ei vain onnistu, kiitti taas Rellu avustasi!
eihän ne nyt varsinaisia puutteita ollut,
ja olet tietysti toisaalta siinäkin oikeas-
sa, että lukijan pitää osata lukea rivien
välistä, mutta toisaalta, jos runo etenee
muuten loogisesti, eikä se ole kielikuvilla
maustettu, siis sellaisilla, että pitää koko
ajan tavallaan miettiä, mitähän tuokin tarkoit-
taa, niin, huom, siis vain mun mielestä koko
runo pitää olla samoilla rakennusaineilla
koottu.
Hyvä, että olit lopusta samaa mieltä mun kans-
sa :)
Et ole auttamaton, kyllä se siitä - malttia
tyttö, malttia, oikoluku ainakin ensin tark-
kaan, ennenkuin lähetät, ellei se kynä-paperi-
tekniikka kerran luonnistu, johon en kyllä
usko. Luulen, että siinäkin on kyse vaan siitä
sun malttamattomuudesta :)
Ei kestä kiittää, hyvä jos musta on jotain
apua sulle, kun tulee välillä sellanen fiilis,
että "hellitä hiukka" ettet mulle ihan totaa-
lisesti suutu, mun jatkuvaan ruotimiseen.
Rellu että en suutu, olen aina halukas oppimaan on vain vaikea paneutua yhteen asiaan kerrallaan, hyvähän se vain on saada rakentavaa kriitiikkiä sitäkun ei usein saa, toisinaan saa ihan muunlaisia palautteita jotka eivät koske runoilua, kyllä täällä niitä häiriköitä rittää mutta olen siihen jo tottunut