Ettepä ikinä usko - olen vastikään lukenut markiisi De Saden kirjan "Justine eli Hyveellisen neidon kovat kokemukset"! Sain tämän uskomattoman idean, kun löysin vanhojen teatteriohjelmien joukosta Yukio Mishiman "Markiisitar De Saden" ohjelman. Näin näytelmän tammikuussa 1995 ollessani 17-vuotias, ja se vaivasi mieltäni pitkään.
Ryhtyessäni lukemaan "Justinea" olin varautunut hyvinkin järkyttäviin ruoskintakohtauksiin. Siitä huolimatta muutamat teoksen tapahtumat tuntuivat suorastaan ahdistavilta. Olin kuitenkin lujasti päättänyt lukea koko kirjan - en aikonut tehdä samaa virhettä kuin ne Saden teosten lukijat, jotka perehtyvät vain orgioiden kuvauksiin, mutta tarkoitukseni ei ollut myöskään hypätä kauheimpienkaan kohtausten yli.
Kiinnitin heti huomiota siihen, että kirjassa on runsaasti filosofointia. Kovinkaan moni eroottisen kirjallisuuden laatija ei pohdi Jumalan olemassaoloa tai isän valtaa lapsiinsa, mutta markiisi De Saden tekstissä näillä pohdinnoilla on merkittävä osa. Hän myös käyttää erittäin kaunista kuvakieltä - nimittää sukupuoliyhteyttä "uhritoimitukseksi", miehen laukeamista "kunnianosoitukseksi" ja naisen sukuelimiä "Venuksen temppeliksi".
Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon teoksen filosofisessa pohdiskelussa on markiisin omia ajatuksia - oliko HÄN esim. sitä mieltä, etteivät naiset ole muuta kuin "nautintoja varten suunniteltuja koneita" tai että isällä on oikeus surmata lapsensa, koska sellaista tapahtuu luonnonkansojen keskuudessa. Kiinnitin erityistä huomiota siihen, että jotkut kirjan (miespuolisista) henkilöistä pitivät oikeutettuna "palvella Luontoa" tuottamalla toisille tuskaa. Tottahan tietysti onkin, ettei sadistinen seksuaalisuuden toteuttaminen ole sen tuomittavampaa kuin esim. pommin tekeminen.
Kaikista romaanin kuvaamista kauheuksista huolimatta sen lopullinen tarkoitus oli Saden mukaan osoittaa, että vain hyve voi tehdä ihmiset oikeasti onnellisiksi. Tätä on vaikea uskoa, koska melkein kaikki kirjan henkilöt halveksivat hyvinä pidettyjä asioita, etenkin uskontoa. Kuitenkin Justinen murheellinen kohtalo saa hänen sisarensa tekemään parannuksen - ja tämä onkin Saden teoksen opetus.
En ole hetkeäkään katunut, että luin "Justinen". Teos on avartanut näkökulmaani filosofiseen pohdiskeluun ja myös seksuaalisuuden ilmenemismuotoihin. Olen hyvin kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne, jos kyseinen teos tai muut Saden tekstit ovat teille tuttuja.
Ryhtyessäni lukemaan "Justinea" olin varautunut hyvinkin järkyttäviin ruoskintakohtauksiin. Siitä huolimatta muutamat teoksen tapahtumat tuntuivat suorastaan ahdistavilta. Olin kuitenkin lujasti päättänyt lukea koko kirjan - en aikonut tehdä samaa virhettä kuin ne Saden teosten lukijat, jotka perehtyvät vain orgioiden kuvauksiin, mutta tarkoitukseni ei ollut myöskään hypätä kauheimpienkaan kohtausten yli.
Kiinnitin heti huomiota siihen, että kirjassa on runsaasti filosofointia. Kovinkaan moni eroottisen kirjallisuuden laatija ei pohdi Jumalan olemassaoloa tai isän valtaa lapsiinsa, mutta markiisi De Saden tekstissä näillä pohdinnoilla on merkittävä osa. Hän myös käyttää erittäin kaunista kuvakieltä - nimittää sukupuoliyhteyttä "uhritoimitukseksi", miehen laukeamista "kunnianosoitukseksi" ja naisen sukuelimiä "Venuksen temppeliksi".
Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon teoksen filosofisessa pohdiskelussa on markiisin omia ajatuksia - oliko HÄN esim. sitä mieltä, etteivät naiset ole muuta kuin "nautintoja varten suunniteltuja koneita" tai että isällä on oikeus surmata lapsensa, koska sellaista tapahtuu luonnonkansojen keskuudessa. Kiinnitin erityistä huomiota siihen, että jotkut kirjan (miespuolisista) henkilöistä pitivät oikeutettuna "palvella Luontoa" tuottamalla toisille tuskaa. Tottahan tietysti onkin, ettei sadistinen seksuaalisuuden toteuttaminen ole sen tuomittavampaa kuin esim. pommin tekeminen.
Kaikista romaanin kuvaamista kauheuksista huolimatta sen lopullinen tarkoitus oli Saden mukaan osoittaa, että vain hyve voi tehdä ihmiset oikeasti onnellisiksi. Tätä on vaikea uskoa, koska melkein kaikki kirjan henkilöt halveksivat hyvinä pidettyjä asioita, etenkin uskontoa. Kuitenkin Justinen murheellinen kohtalo saa hänen sisarensa tekemään parannuksen - ja tämä onkin Saden teoksen opetus.
En ole hetkeäkään katunut, että luin "Justinen". Teos on avartanut näkökulmaani filosofiseen pohdiskeluun ja myös seksuaalisuuden ilmenemismuotoihin. Olen hyvin kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne, jos kyseinen teos tai muut Saden tekstit ovat teille tuttuja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen itsekin juuri lukemassa kyseistä kirjaa.
Usko tai älä mutta minäkin päädyin lukemaan Justinea saman näytelmän esittelysivun kautta. En siis ole nähnyt näytelmää, mutta taatusti se olisi ollut mielenkiintoinen kokemus.
Osasin odottaa kaiken sorttisia kauheuksia kirjaa aloittaessani mutta tarina kyllä ylitti odotukseni mennen tullen. Olen välillä katunut että yleensäkään aloitin kirjan lukemisen mutta täytyyhän se nyt saada loppuun: en ikinä keskeytä kerran aloitettua kirjaa.
En osaa hirveästi kommentoida de Saden filosofista kantaa näin yhtäkkiseltään. Hänellä tuntuu olevan varsin synkeä kuva ihmisluonnosta jos ainoa nautinto syntyy kipua tuottamalla.
Jos sinua kiinnostaa keskustella Justinesta, de Sadesta tai yleensä ottaen ajan kirjallisuudesta, suosittelen sinulle Yahoo! -ryhmää http://groups.yahoo.com/group/FrenchLiterature .
Kyseessä on ennen 1900 -lukua kirjoitettujen ranskalaisten teosten lukupiiri. Voit halutessasi osallistua kuukauden kirjan lukemiseen ryhmän mukana taikka vain kysyä, esim. juuri de Sadesta. Ryhmässä pyörii paljon porukkaa joka osaa vastata kysymyksiisi paljon "ammattimaisemmin" kuin kukaan täällä. (Pieni yleistys minulle sallittakoon...) Keskustelu tapahtuu englanniksi.
Kuulun itse ryhmään ja suosittelen sinullekin lämpimästi. Tervetuloa!