Alkoholismi

Onko teillä jompikumpi vanhempi alkoholisti? Itselläni on isä, mutta raitistunut, silti uhkailee sillä.

Onkohan normaalia, että joskus tulee ajateltua kuinka minulta on viety lapsuus, sillä olen joutunut olemaan paineen alla pelkäämään ettei isä vie jotain ja myy sitä ja saa siitä rahaa alkoholiin, tukemaan toisia ihmisiä? Joskus vaan ajattelee, etten ole ollut täysi lapsi koskaan?

Vielä kun isäni alkoholismista sai kuulla koulusta sitä ei pystynyt pakoilemaan kovinkaan paljon. Ei niin paljoa kuitenkaan haukuttu koulussa, mutta joskus ja aina lapsena toivoi että pääsisi kouluun eikä tarvitsisi olla kotona. Viikonloput ja juhlat olivat helvettejä.

Isäni on raitistunut 7 vuotta sitten mutta silti on tulee joskus mieleen erilaisia muistoja. Huomaan että jonkin on jäänyt mieleeni. Esimerkiksi kun joku avaa pullon tai tölkin tulee muistot mieleen tai joku juo lipittäen.

Onneksi minulla on ollut äitini johon olen tukenut. Olen äitini kanssa todella hyvä ystävä ja puhumme kaikesta. Isääni en edes kutsu isäksi.

Muita kohtalotovereita? Voimia teillekin, elämä jatkuu, paistaa se aurinko risukasaankin.
3594
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Löydän tarinastasi yhtäläisyyksiä omaani verrattuna. Tosin sillä erotuksella, että en muista äidilläni olleen yhtäkään raitista päivää reiluun kymmeneen vuoteen. Valitettavasti kohtalotovereita löytyy enemmän kuin osaisi edes kuvitella. Asia on useimmille hyvin arka, eikä siitä siksi kovin paljoa julkisesti puhuta. Vaikka syytä kyllä olisi!

Mielestäni on hyvin normaalia, että alkoholistin lapsesta tuntuu, että lapsuus on riistetty häneltä. Alkoholistiperheissä lapsen ja aikuisen roolit menevät usein sekaisin ja lapsi joutuu tahtomattaan kantamaan ylisuurta vastuuta.

On hienoa, että sinulla on äiti, johon olet voinut luottaa ja tukeutua. Se, mitä kerrot isästäsi(se, ettet sano häntä isäksi), kullostaa varsin tutulle. Minustakin tuntuu toisinaan siltä, kuin olisin menettänyt äitini. Olisin ikionnellinen, jos hän jonain päivänä raitistuisi.

Voimia sinullekin!

Äänestä

Mulla oli ihan sama. Mulla on yhä sama tunne. Lapsuus on jäänyt väliin jotenkin. Isä ei asunut kotona eikä ollut läsnä ja aina kun sen tykönä vieraili sitä piti vahtia. Ymmärrän tuntees täysin.

Äänestä

en nyt tiedä onko tämä ihan sama tilanne mutta kerron kuitenkin:

Mut on sijoitettu sijaisperheeseen kun olin 2v.. vanhempieni alkoholismin takia!

tapasin biologiset vanhempani kesällä -05.. tapaaminen meniihan ok..

mutta sitten 3.12.2005:
biologinen äitini soitti mulle ekan puhelun mun kännyyn.. hän oli kännissä!

hän lupaili muuttaa suomeen (hän asuu siis Ruotsissa) minun ja ison veljeni takia... hän lupasi tehdä vaikka mkitä.. lupasi parantaa tapansa.. ja vaikka mitä..

sen puhelun jälkeen oloni oli ja on edelleen tosi ahdistunut!

aina kun sijaisvanhempani ottavat alkoholia niin mulle tulee kamalan paha olo kun nään alkoholi pullon. se tuo mieleen biologisen äitini kanssa käydyn keskustelun puhelimessa kun hän oli kännissä://

anteeksi jos tarinani on epäselvä...


jos haluat puhua kanssani tästä alkoholismista ja muustakin meilaa

[email protected]

ai niin oon 17v...

haluaisin todella jonkun meili ystävän.. olen todella yksinäinen..

ei tietenkään ole pakko jos et halua

eevis

Äänestä

Kommentoi aloitusta


miettelijäs kirjoitti:

Onko teillä jompikumpi vanhempi alkoholisti? Itselläni on isä, mutta raitistunut, silti uhkailee sillä.

Onkohan normaalia, että joskus tulee ajateltua kuinka minulta on viety lapsuus, sillä olen joutunut olemaan paineen alla pelkäämään ettei isä vie jotain ja myy sitä ja saa siitä rahaa alkoholiin, tukemaan toisia ihmisiä? Joskus vaan ajattelee, etten ole ollut täysi lapsi koskaan?

Vielä kun isäni alkoholismista sai kuulla koulusta sitä ei pystynyt pakoilemaan kovinkaan paljon. Ei niin paljoa kuitenkaan haukuttu koulussa, mutta joskus ja aina lapsena toivoi että pääsisi kouluun eikä tarvitsisi olla kotona. Viikonloput ja juhlat olivat helvettejä.

Isäni on raitistunut 7 vuotta sitten mutta silti on tulee joskus mieleen erilaisia muistoja. Huomaan että jonkin on jäänyt mieleeni. Esimerkiksi kun joku avaa pullon tai tölkin tulee muistot mieleen tai joku juo lipittäen.

Onneksi minulla on ollut äitini johon olen tukenut. Olen äitini kanssa todella hyvä ystävä ja puhumme kaikesta. Isääni en edes kutsu isäksi.

Muita kohtalotovereita? Voimia teillekin, elämä jatkuu, paistaa se aurinko risukasaankin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu