En käsitä tilannetta. Erostamme on jo reippaasti aikaa, minä jo mennyt uuteen avioon. Eksäni etsinyt sitä uutta oikeaa pitempään ja vaihtanut. Nyt nykyinen nainen otettu vakavammin. Meillä yhteishuoltajuus, jossa kaikki ollut aiemmin ok. Nyt mies haluaa luovuttaa lapsen minulle. Eli lapsen asian hoito kaikki minulle ja lapsi lähes kokonaan minun kanssani.
Tämä kaikki alkoi naisen myötä, alkoivat viettää aikojaan yhdesssä, ilman lastani. Lapsi joutui hoitoon, jos sattui samaan aikaan olemaan isällä kun nainen. Matkustelevat tosi ahkeraan, ja ilman lastani luonnollisesti.
Nyt tuntuu, että lapsi piti saada "jaloista pois", jotta saavat rauhan onnelleen. Omituisinta on, että tällä naisella on itselläänkin lapsi, joka on kuulema jo tarpeeksi iso. En tiedä, onko hoidossa vai yksin kotona, mutta ei kulje mukana tässä kuviossa.
Miten isä voi tehdä tämän lapselleen, ettei halua olla mukana lapsensa arjessa, läsnä?
Miehellä on rahaa, joten se ei ole este, maksaa mielummin minulle elareita, kuin pitää poikaa enempi itsellään. Rahan vuoksi myös hänellä ja naisella on mahdollisuus tehdä mitä ikinä haluavat.
Olen yirtäänyt, että saisin puhua uuden kumppaninsakin kanssa ja kysellä, että missä mennään. Hän ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Kerran on kännipäissä puhelimessa luvannut, että voisi tavata, mutta maailma selvinpäin näytti toisen totuuden hänelle.
Ja samaan aikaan lapsi itkee, että isä ei rakasta häntä enää?
isä valitsi naisen lapsensa sijaan?
29
3639
Vastaukset
- on jo iso,
niin onhan selvä, ettei hän halua aloittaa uudestaan alusta pikkulapsen kanssa. Et tosin maininnut lapsesi ikää, mutta pieni kai on jos itkeskelee.
- surusydän
Lapsi on 10.
En ymmärrä, miten isä voipi tehdä näin. Eihän kai tässä nyt tämän uuden kumppanin mielipide voi näin paljon painaa, omaa lasta vastaan? - se on
isän tappio ja menetys ennemmin tai myöhemmin kun selviää karu totuus itselleenkin!!!Nyt ehkä haluaa mennä ja tuntea itsensä vapaaksi uuden puolison kanssa, mutta jossain vaiheessa varmasti herää siihen mitä mennyt tekemään ja valitsemaan, ei lapsiaan noin vaan voi unohtaa kukaan!!!silloin ehkä hän tosiaan saa syyllistä itseään kun lapsi ei kaipaakkaan enään häntä, eikä halua tavata, toki jälkiviisaudesta ei mitään ikinä ainakaan hyödy, mutta kun et voi pakottaa häntä näkemään asiaa pidemmillä kantimilla, etkä kumminkaan elää sitä verten että jospa hän joku päivä taas haluaa olla isä!!aivan kurja tilanne, varsinkin lapsen kannalta, oli sitten iso tai pieni, hän ei tilannetta ymmärrä, mutta ajanmyötä tottuu ehkä ajatukseen elää ilman isää!!!en osaa kun voimia toivottaa, ja että isä heräisi ja tulisi järkiinsä,samoin kun uusi puoliso, joka voisi tukea miestä tässä asiassa!
- etteikö isä lastaan enää ra...
Tilanteet vaihtelee. Toki mistä teidän tilannetta tunnen? Toiseksi, ette ole vielä pahein puhuneet joten et voi vielä tietääperimistä syytä..
Tuttavaperheessä kävi vähän samalla tavalla, mutta tapaus oli sellainen, että mies löysi uuden vaimon, entinen vaimo tuli mustasukkaiseksi, yritti työntää lapset heidän väliin ja sanoi kuitenkin ettei halua uudn naisen olevan kotona kun lapset ovat. Aika ovelaa yrittää erottaa pariskuntaa mutta eivät he siihen syöttiin menneet. Entinen yrittäätyöntää alle kouluikäiset lapset luotaan jotta pääsisi itse juhlimaan ja tapaamaan taas muita miehiä. Karu totuus mutta katkeruus aiheutti tämän. - Saara
Kyllä se siitä asettuu sitten uomiinsa.
- lapsi jää jalkoihin
Itse kerroin aikoinani kun meidän tenavat oli pieniä, ja mies vaihtoi maisemia, niin kävi juuri noin, että lapet jäivät kaiken muun jalkoihin. Mikään ei auttanut isän mieltä kääntämään, vaikka vuodesta toiseen soittelin ja anoin, mutta useimman kerran kuin 20 luurin paiskasi korvaan!
.. kerroin lapsillemme että isänne on nyt onnellinen ihminen ilman minua ja teitä. Hänellä on sellanen ihminen joka korvaa minut ja teidät kokonaan, siksi ei soita eikä halua tavata meitä.
Nyt lapset ovat isoja lähes aikuisia, eikä isä ole vieläkään kiinnostunut heistä. Luulin et kun leikki-ikä on ohi eikä tavi huolehtia, mies innostuisi aikuisista lapsista, mutta eipä innostu. Vaihtaa naista kuin paitaa, niin eihän siinä lapset mieleen tule. Kun kerrot totuuden, niin jää valehtelu ja turha odottelu pois, ja lapset voivat keskittyä omaan elämään. Meillä on pärjätty hyvin ilman isää ehkä paremminkin. Itse he tekevät elämänsä ratkaisut, ja kaikkien elämääne ei lapset mahdu. - Naisetkin pystyvät
Hei,
ei paljon yllätä. Ex-vaimoni ilmoitti kahdeksan vuotta sitten lasten ollessa 4- ja 6-vuotiaita, että hänen täytyy nyt saada ajatella itseään, kun on ajatellut koko ajan minua ja lapsia. Lapset jäivät yksinhuoltajuudella minulle, kun ei edes taistellut heistä. Oma elämä uuden miehen kanssa voitti.
Seitsemän vuotta näki lapsia 3-6 kuukauden välein pari viikkoa. Nyt kun muutti takaisin Saksasta Suomeen, niin ilmoitti että tuli lasten takia. Hankki kuitenkin asunnon 5 tunnin matkan päästä lapsista eli ei osallistu edelleenkään lastensa elämään arjessa. Ei kuulemma ollut sopivia systeemejä täällä päin missä asumme. Työ ym. asiat tehdastyöläiselle olisi järjestynyt lähempää lapsiakin. Tyttäremme on pari kertaa yrittänyt äitin luokse asumaan, mutta aina hän käännyttää tytön pään vedoten milloin mihinkin.
Mitä tästä opimme? Kaikista ei ole aikuisiksi, vanhemmiksi, ottamaan vastuuta tekemisistään. En tiedä lohduttaako :). Itse ajattelen, että jokainen joutuu ennemmin tai myöhemmin katsomaan peiliin ja kohtaamaan tehdyt ja tekemättömät - taakse jätetyn elämän. Sinä päivänä, kun lapsemme kasvavat isommiksi ja saavat omia lapsia, he tajuavat äitinsä tekoset - hylkäyksen kun uusi mies oli tärkeämpi kuin he. Voi olla kova tuomio.
Surullista, että me vastuunkantajat emme ehkä ikinä saa vastauksia heiltä. Paras tapa on olla välittämättä, koska he eivät siitä rasitu ja ahdistu jos me murehditaan. Silti välillä nyppii minuakin ja lujaa. Katkeruus ja viha iskee sykleissä vaikka aikaa onkin kulunut.
Voimia sulle. Usko, että hänkin saa osansa joskus.- on outoa että
ihmetellään kuinka joku "voi" tehdä noin -
ihan sama, kuinka joku "voi" yleensä erota sitten, eikö se lapsesta erkaantuminen jo ala siinä, ainakin vähän, kun ei asuta enää kaikki yhdessä.
Kuvitteleeko nuori ihminen, että eroaminen on ihan iisi juttu sinänsä, suhteet vaan sitten jatkuu ja vanhemmat jakaa tasapuolisesti vastuunsa..
Hoh hoijaa..., nää koti siellä ja koti täällä jutut saa monet uskomaan, että vapaus on kaiken a ja o ja että erota kannattaa heti kun huomaa, ettei sovi yhteen...
Ja kaikkein harhauttavinta on kuvitella että kaikki uudet kumppanit on avosylin ottamassa itselleen uuden lapsenhoitajan viran, sillä sitähän se useimmiten ainakin naisille teettää
(toki miehiäkin on halukkaita, mutta veikkaan että vähemmistö niin innokkaita).
- Äippä06
löytyy täältä.lapseni isä vaan valitsi naisen jo silloin kun lastani odotin.on nyt pari vuotta kerran kahessa-kolmessa kuukaudessa ottanut poikaa yöksi nimenomaan yhdeksi yöksi,illalla hakenut hyvissä ajoin tuonut pois vaikka samalla paikkakunnalla asumme.viime viikolla kävi ilmi että mies ei halua olla lapselleen isä.minulla on ollut odotus ajasta asti myös uusi mies joka on pitänyt lasta kuin omaansa ja nyt vakavasti harkitsenkin siirränkö lapsen huoltajuuden miehelleni
- tekemään
ilman isän suostumusta?
- ......
Emme voi tietää mitä keskusteluja siellä on käyty vai onko käyty ollenkaan. Onko asia uudesta vai miehestä itsestään lähtöisin. Kyllä itse häpeäisin, jos mieheni joko itse tai kuvitellusti minun painostuksestani jättäisi lapsensa. :(
En tiedä, ehkä on niitä isejä, jotka eivät vaan osaa olla isejä. Eivät koe sitä samaa kiintymystä kuin jotkut tai asettavat omat halunsa sen edelle noin vahvasti. En tiedä mitä siinä pitäisi tehdä, mutta toisaalta voi olla niin ettei sinun tehtävissä ole mitään. Todella surullista lapsellesi :( Ehkä miehellä herää kiintymys hurman jälkeen, ehkä ei. Se on sen ajan "murhe". Mutta harkitse tarkkaan haluatko pojallesi sanoa kuten tuo yksi kirjoittaja ja onko oikeasti tarpeellista pojan kuulla ettei "isi rakasta häntä" tai muuta lauseita, vai voiko itkut kitkeä muulla ei-niin-satuttavalla tavalla pois.
Jaksamista! - äijälle
antaa herätys! Poika on sangen pahassa iässä, murrosiän kynnyksellä. Voit kertoa huoletta pojan isälle, että no! kaitpa hän sitten makselee muutaman vuoden kuluttua narkkaripoikansa piikkejä ja vieroitushoitoja...
Niinhän se ei välttämättä mene, mutta pelästyminen saattaa saada aikaan jonkinasteista herätystä todellisuuteen sieltä korkealta vaaleanpunaisten pilvilinnojen keskeltä...
Tsemppiä sulle!- provosoida
lastaan, kuten joku tuolla sanoikin kertoneensa lapselleen, että isi ei nyt sitten enää rakasta/tarvitse sinua eikä minua.
Älkää sotketo itseänne lapsen ja isän välisiin tunneasioihin. Teitä ei kenties rakasta enää, mutta lastaan varmasti.
Miehelläni on hankala 15 v. poika. Olisin tosi iloinen jos muuttaisi äitinsä luo. Äiti ohjeistaa yhdestä ja toisesta asiasta, mutta ei elä arkea eikä näe huonoja päiviä ja tekoja poikansa elämässä. Luulee häntä edelleen söpöksi pikkupojaksi.
Siksipä todellisuutta olisi hyvä katsella ihan itse ja miettiä, mitä kaikkea yrittää vaatia meitä sietämään. Meidän pitäisi siivoja ja passata poika suunnilleen sänkyyn, ääntä ei saa korottaa, ruokaa pitää olla ja tietynlaista, harrastusvälineitä, tietsikoita yms. pitää ostaa ja kalliita. Hän ei tietenkään maksa näitä, mutta vaatii ostamaan.
Mutta mitä antaa itse? Pari päivää kuukaudessa lähitapaamista ja kesällä pari viikkoa.
Hyvä vaatia muilta mahdottomia matkan päästä. En ymmärrä miten joku noin erinomainen äiti yleensä hylkäsi lapsensa ja lähti etsimään onneaan toisen miehen luota.
- teuvo*
Ei se isä lakkaa lasta rakastamasta. Aikansa kutakin. Ole onnellinen exäsi puolesta. Anna hänen nyt nauttia onnestaan. Niin jokainen tekisi. Ei hän lasta hyljännyt ole. Äläkä vain laita kapuloita nyt rattaisiin. Äläkä vain lapselle ala isää haukkumaan. Yksinhuoltajuus ei ole huono vaihtoehto.
- hah!
Selitä tuo sille pienelle lapselle, joka itkee ja ikävöi isäänsä! Kyllä siinä saa aikamoista mielikuvitusta käyttää, että saa lapsen ymmärtämään että isi haluaa nauttia nyt onnestaan! Taidat olla "teuvo" itse lapsen hylkääjä!?
- lapsikin on katkera???
Kun huomaa et joku muu onkin häntä tärkeempi???
Kuule lapsellakin on tunteet, ja ei se isänrakkaus ole sama asia enää sillon kun hän "vaihtaa" lapsensa ja hänen äitinsä uuteen ns "onneen"!!! Vaikee kuvitella että uusi onni on lastansa parempi.
Pitääkö lapselle sanoa, et älä itke ole onnellinen että isäsi on onnellinen! Sinun kansasi hän ei sitä ollut, ja sen tähden muutti pois.
Isääkö ei saa haukkua, onko hän sankari? Äiti se on aina huono!!! Kuule oletko sä juuri tälläinen mies, että pyyhit pöytäsi menneistä, ja etsit uuden onnen muista kuin omasta lapsestasi? Hyi häpeä! - käytetään
lapsikin on katkera??? kirjoitti:
Kun huomaa et joku muu onkin häntä tärkeempi???
Kuule lapsellakin on tunteet, ja ei se isänrakkaus ole sama asia enää sillon kun hän "vaihtaa" lapsensa ja hänen äitinsä uuteen ns "onneen"!!! Vaikee kuvitella että uusi onni on lastansa parempi.
Pitääkö lapselle sanoa, et älä itke ole onnellinen että isäsi on onnellinen! Sinun kansasi hän ei sitä ollut, ja sen tähden muutti pois.
Isääkö ei saa haukkua, onko hän sankari? Äiti se on aina huono!!! Kuule oletko sä juuri tälläinen mies, että pyyhit pöytäsi menneistä, ja etsit uuden onnen muista kuin omasta lapsestasi? Hyi häpeä!taas lasta.."isi ei ollut kanssasi onnellinen ja lähti"..EI EI EI vaan ei ollut äidin kanssa onnellinen, siksi lähti!!!miettikää nyt hyvät äidit ettette vaan sano lapselle tuommoisia asioita jotka ovat ihan aikuisten tekosia..en usko että tuo uusi onni on vienyt isin rakkauden lasta kohtaan, ehkä exä ei anna mahd.isälle olla isä, juuri tämän uuden onnen takia!mutta jos isä todella on lapsensa hyljännyt, niin ei ansaitse titteliä isä, silloin lapselle on koitettava puhua ja selittää, ja olla sitten se äiti ja vanhempi yksin, koska isää ei voi pakottaa olla isä, eikä siitä kyllä voi muitakaan lähteä syyttämään!ja varmasti syitä on ollut muissakin, kun isä lähtenyt!!
- rehellisyys kannattaa
Kyllä pieni lapsi ymmärtää hyvin paljon asioita. Älä kaunistele älkä kerro sellaisia joihin et itekkään usko. Kertominen tuottaa tuskaa, mutta se repii vähemmän, kuin ainainen turha odotus ja valheiden keksiminen.
Jos lapselle kertoo ettei isä enää välitä, hän ymmärtää sen. Mutta jos kertoo että kyllä se isä tulee ja välittää, eikä kuitenkaa tule ja välitä, niin se on todella raastavaa.
Suoraan vaan rehellisyyden asialla, niin kumpainenkin pääsee vähemmällä!
Tsemppiä, ja vielä se aurinko paistaa risukasaan, kun pääsee eroon asioista, jotka tekevät elämästä helvetin. - tätä tää on
Niin tuttua!
Pois perheen luota ja yksiin uuden naisen kanssa.
Siinä jäi lapset ja yhteinen rakenteilla oleva tulevaisuus.
Kaikki jäi kertarytinällä harteilleni.
Vaan periksi en ole antanut, lasten kanssa ollaan pärjätty hyvin, saatu elämä järjestykseen.
Voipi isää joskus ihmetyttää, kunnei lapset enää välitä...
Kaikesta huolimatta yritän edesauttaa heidän suhteen säilymistä, vaan lapsia ei oikeen kiinnosta. Kertaakaan eivät ole isän perään haikailleet!- itsekin eronnut
avioerot hoidetaan fiksusti. Omassa tuttavapiirissäni kukaan ei ole eronnut siksi että toinen olisi löytänyt uuden... Erot ovat johtuneet erilleen kasvamisesta, rakkauden loppumisesta tai ties mistä... mutta uudet puolisot ovat tulleet kuvioihin mukaan vasta vuosien kuluttua! Sen vuoksi ongelmiakaan ei ole tullut kun kaikki osapuolet ovat saaneet tehdä surutyönsä rauhassa.
- ettei anneta erota
itsekin eronnut kirjoitti:
avioerot hoidetaan fiksusti. Omassa tuttavapiirissäni kukaan ei ole eronnut siksi että toinen olisi löytänyt uuden... Erot ovat johtuneet erilleen kasvamisesta, rakkauden loppumisesta tai ties mistä... mutta uudet puolisot ovat tulleet kuvioihin mukaan vasta vuosien kuluttua! Sen vuoksi ongelmiakaan ei ole tullut kun kaikki osapuolet ovat saaneet tehdä surutyönsä rauhassa.
rauhassa! Uudet kumppanit kun röyhkeästi vaan marssivat esiin, ennenkuin entiset edes kerkiää alta pois! Ne ei anna rauhaa edes arjen alkuun, surutyöstä puhumattakaan!
- Juuri noin!
ettei anneta erota kirjoitti:
rauhassa! Uudet kumppanit kun röyhkeästi vaan marssivat esiin, ennenkuin entiset edes kerkiää alta pois! Ne ei anna rauhaa edes arjen alkuun, surutyöstä puhumattakaan!
Tiedän muutaman tapauksen, jossa on käynyt niin, että nainen on tullut kuvioihin joko jo ennen eroa tai heti eron jälkeen. Sitten alkaa tämä nykyinen painostaa, levitellä juoruja lasten äidistä, manipuloida lapsia ja miestä ym. Ja lasten äiti yrittää vielä toipua erosta ja järjestellä asioita. Helppohan se on tämän uuden naisen tulla kuvioita sotkemaan, kun miehen ex yrittää kerätä voimia ja koota itseänsä, että jaksaa lasten kanssa eteenpäin. Ja hyvähän se on tuossa vaiheessa levitellä juoruja, että äiti on mielisairas ym. Kyllä erosta toipuminen vie monilta hieman enemmän kuin pari kuukautta.
- kaksi vuotta
Juuri noin! kirjoitti:
Tiedän muutaman tapauksen, jossa on käynyt niin, että nainen on tullut kuvioihin joko jo ennen eroa tai heti eron jälkeen. Sitten alkaa tämä nykyinen painostaa, levitellä juoruja lasten äidistä, manipuloida lapsia ja miestä ym. Ja lasten äiti yrittää vielä toipua erosta ja järjestellä asioita. Helppohan se on tämän uuden naisen tulla kuvioita sotkemaan, kun miehen ex yrittää kerätä voimia ja koota itseänsä, että jaksaa lasten kanssa eteenpäin. Ja hyvähän se on tuossa vaiheessa levitellä juoruja, että äiti on mielisairas ym. Kyllä erosta toipuminen vie monilta hieman enemmän kuin pari kuukautta.
sanokoon kuka mitä hyvänsä.
t.kaksi kokemusta. - Sitten ihmetellään
Juuri noin! kirjoitti:
Tiedän muutaman tapauksen, jossa on käynyt niin, että nainen on tullut kuvioihin joko jo ennen eroa tai heti eron jälkeen. Sitten alkaa tämä nykyinen painostaa, levitellä juoruja lasten äidistä, manipuloida lapsia ja miestä ym. Ja lasten äiti yrittää vielä toipua erosta ja järjestellä asioita. Helppohan se on tämän uuden naisen tulla kuvioita sotkemaan, kun miehen ex yrittää kerätä voimia ja koota itseänsä, että jaksaa lasten kanssa eteenpäin. Ja hyvähän se on tuossa vaiheessa levitellä juoruja, että äiti on mielisairas ym. Kyllä erosta toipuminen vie monilta hieman enemmän kuin pari kuukautta.
miksi äiti toimii ninnkuin toimii?!!! Kai jokainen ihminen omiaan puolustaa, mutta äidistä tehdään syntisäkki ja hullu! Kenenkähän psyyke kestää sellaisen ryöpytyksen? Ja kenenkähän on vika? Voisivat mennä peilin eteen nämä uudet naiset ja käyttäytyä aikuismaisesti, eikä hyökätä kuin sopuli lauma saaliiseen!
- itsekin eronnut
ettei anneta erota kirjoitti:
rauhassa! Uudet kumppanit kun röyhkeästi vaan marssivat esiin, ennenkuin entiset edes kerkiää alta pois! Ne ei anna rauhaa edes arjen alkuun, surutyöstä puhumattakaan!
Itse olen eronnut ja tapasin nyk. mieheni kun omasta erosta oli kulunut viisi vuotta. Mieheni erosta "vain" vuosi. En ole rikkonut kenenkään avioliittoa joten katson että minulla on oikeus elää mieheni kanssa omaa elämäämme ilman mieheni exän puuttumista elämäämme.
- ap ketjun aloittaja
...että miten selviää tilanteessa, jossa minä olen kyllä onnellinen eksäni uudesta onnesta, mut EN siitä et tää tilanne menee sellaseks et äijä jättää tapaamisia väliin, peruu lupauksiaan lapselle, laittaa omat menonsa edelle lasta jne.
Miten selittää tilannetta itkevälle lapselle, et kyllä iskä joskus vielä pittää lupauksensa, et kyll joskus viel sä saat olla iskän kans taas kahestaan, ilman et siin on uutta niasta mukana.
Ei oikein jaksa katsoa lapsen silmiin, joka oottaa iskää, joka onkin sit lähteny ristelilylle uuden onnensa kanssa.- mulla
eli oon ihan onnellinen exän puolesta uuden onnen löytämisestä, kun oon itekin löytänyt sen. Mutta tän uuden onnen myötä valitettavasti exä unohti lapsensa. Ei oo mukavaa valehdella pienelle et miks isi ei tuu hakemaan.
- uuden naisen siksi
niin nopeasti, että suru on helpompi kestää. Kun suru laantuu, niin uusi nainen saa mennä.
Miesten on vaikea näyttää surua, ja piilottavat sen muka uuden onnen alle, vaikka kyse on vain helpotuksesta.
Heille on hyvä kun on muuta mietittävää ja toimintaa vaikka kaipaus on syvä oma perhettä kohtaan. Heille on hyväksi se, että on ees joku vierellä, eikä siinä tilanteessa ole väliä tunteilla toista kohtaan.
Naiset taas surevat yksin kauemmin, ja ovat valmiita uuteen suhteeseen, kun ovat saaneet entisen pois mielestä. On väärin toista kohtaan että pidetään pelkkänä "henkisenä roskakorina" vaikeissa tilanteissa. - Anonyymi
Ihmisroskaa tuonkaltaiset hirviöt.
Mulla itsellä tilanne: vanhempani erosivat, äitini löysi ensimmäiseksi uuden kumppanin ja isäni sen jälkeen. Ennen kuin isäni löysi uuden kumppanin, vanhempieni välit olivat OK (isäni jopa tuli kahville käymään äitini luokse normaaliin tapaan vaikka äidin uusi kumppani kotona). Kun isäni tapasi uuden kumppanin, muutti hän muutaman viikon jälkeen isäni taloon asumaan. Tämän myötä hän katkaisi välit ensimmäiseen lapseeni (minuun), vedoten siihen että tahdon vain hyötyillä. Nyt 7 vuotta myöhemmin välit katkenneet myös 15-vuotiaaseen siskooni. Hän on tehnyt vaikka mitä ikäviä temppuja vuosien varrella, ei riitä edes muisti laskemaan kuinka monta. Mustamaalaa äitiäni ja minua siskolleni sekä koko muulle kaupungillle. Isäni väliessä ainoastaan yhteen lapsista, veljeeni. Veljeni käy kylässä kerran kuussa, eli eivät hekään enää läheisiä.
Oksettaa ihmiset joilla ei ole omaa tahtoa. Isäni nykyisin täysin eri ihminen kuin ennen. Hänelllä ei omaa tahtoa ollenkaan, tekee mitä muut ihmiset haluaa. Hän soitti minulle pari vuotta sitten ja halusi jutella jostain asiasta. Kysyin haluatko sopia, hän vastasi ettei sovinnasta kyse. Joten en tosiaankaan suostunut tapaamiseen. Olen vaihtanut sukunimenikin, en halua olla missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa. Surullista mihin tilanne mennyt.
Edelleenkin mustamaalaa minua kotikaupungissani kaikille mahdollisille ihmisille. Hän ei ole enää tekemisissä useiden ihmisten kanssa koska kukaan ei jaksa kuunnella tuota säälittävää puhetta. Aluksi ihmiset uskoivat häntä mutta pikkuhiljaa vuosien edetessä ihmiset alkavat ymmärtää että asialla toinenkin puoli.
Hänellä ei enää ole jäljellä kuin muutama ihminen elämässsään; omat vanhemmat, uusi kumppani ja uuden puolison ystävät. Omat jo menettäneet.
Jos luet tämän joskus 'rakas isä', toivottavasti tunnistat itsesi ja ymmärrät joskus mitä surua sekä tuskaa olet muille ihmisille aiheuttanut! Sinun 'rakkaille lapsillesi' sekä entiselle aviopuolisolle joka on elämäsi pelastanutkin. Et olisi elossa ilman häntä, olisit kiitollinen ja toimisit kuten mies.
Näitä asioita et koskaaan tule korjaamaan, kuolinvuoteella turha katua koska silloin jo liian myöhäistä. SIllon kukaan ei sua tule katsomaan. :) Hyvää loppuelämää.
Olisin myös kaivannut elämääni isää kuin muutkin, harmi että sama kohtalo myös pienellä herkällä siskollani.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1662819Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222021- 242016
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891825Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191313Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101211
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171