Vaikka tunnilla tarkkaan kuuntelitkin,
en sun laskutaitoas kehua voi,
nelosen jo välistä unohdit,
vaikka paljon se merkitä saattoi.
Kaikki tuttus jo yliopistoon siirtyneet,
sä vielä kertaat taas ja uudelleen.
vaikka kuinka monta tilaisuutta
sulle antanutkin olisin;
et tilastoja ja todennäköisyyksiä
etkä potenssiakaan laskettua saanut!
Vielä oppitunnin jälkeenkin,
vaikka kuinka sulle kertasin,
miten tämä nyt hoidetaan,
sä leijuit muissa maailmoissa.
Se tyttökö aina mielessä,
joka ei ollut sua huomaavinaankaan,
aina toista väitti kuin teki,
muutti pois ja itki?
en sun laskutaitoas kehua voi,
nelosen jo välistä unohdit,
vaikka paljon se merkitä saattoi.
Kaikki tuttus jo yliopistoon siirtyneet,
sä vielä kertaat taas ja uudelleen.
vaikka kuinka monta tilaisuutta
sulle antanutkin olisin;
et tilastoja ja todennäköisyyksiä
etkä potenssiakaan laskettua saanut!
Vielä oppitunnin jälkeenkin,
vaikka kuinka sulle kertasin,
miten tämä nyt hoidetaan,
sä leijuit muissa maailmoissa.
Se tyttökö aina mielessä,
joka ei ollut sua huomaavinaankaan,
aina toista väitti kuin teki,
muutti pois ja itki?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mitä laskuja laskit sä silloin
kun perääsi huusin mä illoin
taisit pankista lainaa hakea
tiliä teit elämä makea
oisin voinut mä sulle tunnin pitää
sydämen vihkoosi piirtää
se hetken ois kai kestänyt pienen
mutt sain sulta vain märän
taulusienen
opeta minut
hiljaa syliisi painautumaan
kuiskaa hiljaa sanat
suuhuni laulamaan
vierellei saavu
tarvitsen sinua
ja hiukan opetusta
että onkohan meillä täällä joku kriisipalaveri menossa?
Hienoja runoja molemmat, kiitos.
Rakkausrunokriisipalaveri ;)
mutta pian täytyy sulkea tietokone, ukkostaa,
ukkostaako sielläkin... ?
Mutta voisi kyllä ukkostaa, on sellainen keli.
Se säästä.
Halusitko sanoa jotain tärkeää rakkausrunokriisipalaverissa,
vai lopetetaanko kokous tällä kertaa tähän?
Mikäs palaceri se sellainen on, jota ei venytetä ja venytetä ja venytetä...
Rakkausrunokriisipalaverissa
kynä oli hukassa
paperilla kiilsi tahrainen muste
minne sanat juoksevat silloin
kun niitä eniten kaivataan?
No... tässä pikapalamerissa mä en taaskaan tiedä mitä sanoisin, sanat karkaavat kai sinne mihin säkin ne aina hukkaat, toivottavasti ne kommunikoivat järkevästi edes siellä.
Hiljaiselta näyttää.
Mä pilaan aina kaiken, tai ainakin musta tuntuu siltä...
Minä olen istunut suuren osan elämästäni sellaisissa palavereissa, joissa puhutaan liikaa, siellä riittää sanoja, joissa ei ole välttämättä mitään järkeä.Olen kärsinyt niin kuin vain ihminen voi.
Ja sitten olen joskus istunut ihan hiljaa jonkun ihmisen kanssa ilman sanoja, ja nauttinut siitä todella paljon.
Niin että Ope hyvä, tässä pikaparlamentissa (mikä se oikein muuten on) ei ole sääntöjä, joita voisi rikkoa.
kun ei edes kellon tikitys pysäyttänyt hiljaisuutta.
Kumma kyllä silloin en edes suunnitellut puhetta pilaamaan palaveria.
kaunista
"kun ei ede kellon tikitys pysäyttänyt hiljaisuutta"
Onko sinulla aina noin kauniita ajatuksia?
Jos lepää syvässä rauhassa toisen ihmisen kanssa, ei välttämättä tarvitse sanoja.
sitäpaitsi olen ollut vähän huonolla tuulella itselleni pääasiassa, kenelles muullekaan.
tai jonkun täytyi kai kertoa se mulle
kuinka kamala olen ollut. Vaikka hyvää hän tarkoitti, enemmänkin.
Ihmiskunta nyt on suurinpiirtein sellaista? Se on mun luonto? Joka muuta väittää ei koskaan uskalla kohdata totuutta?
Mutta päätetään jo tämä pikaparlamentti, venyessään liian pitkisksi kokoukset vaan rasittavat.
Hauskaa viikonloppua.
tämä oppilas luottamaan uudelleen.
Että karstaksi sydämen saarelmiin
vihaks muuttunut tuska liukenis pois,
että useammin kuin irvistys
ilon kareet hymynä huulillaan ois.
Rakasta, eheäks korjaile, yliviivaa virheet elämän tuomat,
ole tiukkana, vaadi vastaamaankin,
jos kärsiväns jostain sä huomaat.
Sulla taito on, tieto ja ymmärrys,
toivon, elämänilo ja kiintymys hänet ympäröi,
ehkä silloin myös anteeks antaa voi mulle,
se olkoon työs yksi osa.
Siis vihasta rakkauteen,
tään hetken palosta seesteiseen vanhuuteen.
Rauhanomainen rinnakkainelo on
hänen toiveensa, teille ei mahdoton.
Tuo koski korvaan pahasti kun puhuit vihaamisesta.
Ei tässä maailmassa ole ainoatakaan ihmistä jota vihaisin, joitakin säälin, mutta vain niitä, jotka alentuvat pilkkaamaan muita.
En voi antaa anteeksi täällä kenellekään,
sillä kukaan ei ole loukannut minua niin pahasti,
että vaatisin anteeksipyyntöä. Toivottavasti minäkään en ole.
Kauniita unia. :)