jos nyt saisitte aloittaa vauvanhoidon alusta, niin mitä tekisitte toisin?
minä en opettas nukahtamaan tissille ja olisin syöttänyt pullolla joka päivä vaikka omaa maitoani, jotta olisi oppinut syömään pullosta. Nyt siis ei syö pulloa. Niin ja yrittäisin saada nukkumaan vaunuissa ilman hytkytystä. Nytkun herää heti jos vaunut pysähtyy...
Onko muilla käynyt tämäntyyppisiä ajatuksia päässä?
minä en opettas nukahtamaan tissille ja olisin syöttänyt pullolla joka päivä vaikka omaa maitoani, jotta olisi oppinut syömään pullosta. Nyt siis ei syö pulloa. Niin ja yrittäisin saada nukkumaan vaunuissa ilman hytkytystä. Nytkun herää heti jos vaunut pysähtyy...
Onko muilla käynyt tämäntyyppisiä ajatuksia päässä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olisinpa opettanut heti syömään tuttia, pullosta ainakin sillon tällön maitoa, en olis nukuttanut tissille, en olis opettanut ajattelemaan itseäni vaan tissinä.. (hymyt isille, itkut äidille). Enkä välttämättä olis niin auliisti heti mennyt hätiin kun ensimmäinen "itku" kuului.. Kun on opettanut vauvan vaativaiseksi, saa kärsiä seuraukset. Taitaa olla ekan lapsen syndrooma. :)
Moi,
Vauva 7kk(esikoinen), tässä ajatuksia matkan varrelta
-En nukuttaisi tissille
-En nukuttaisi kainaloon
-En vanhempien sänkyyn
-En hytkyttäisi vaunuja
-Olisin totuttanut korvikkeeseen - en haluaisi imettää vuoteiseksi asti, ja korvike ei vaan uppoa
-En välttäisi ylimääräisiä ääniä vauvan unien aikaan -nyt vauva herää aika pieniin ääniin
-Olisin antanut isälle enemmän vastuuta(joo, kun on ollut rintalapsi, niin isän osallistuminen varsinkin alussa vaikeaa)- nyt poika ei öisin rauhoitu isin rauhoitteluihin.
Tässäpä näitä :)
Mutta, vaikka lista on piiitkä, niin olen nauttinut vanhemmuudesta täysin rinnoin :)
Taidan olla poikkeus tässä sakissa, kun minua ei harmita ollenkaan, että olen antanut vauvan nukahtaa rinnalle. Minusta on ihana katsella kun toinen niin tyynenä ja onnellisena imee maitoa kunnes nukahtaa. Harvemmin tyttö (9,5kk) enää nukahtaa rinnalle (tosin viimeksi tänä iltana). Silloin alkuaikoina, kun itsekin oli väsynyt, oli ihana ottaa vauvan kanssa yhteisiä torkkuja rinta vauvan suussa. Eikä harmita sekään kun ei syö tuttia tai tuttipullosta. Hyvin on pärjätty ilmankin.
Mutta aiheeseen:
- En kiirehtisi kiinteiden aloituksessa, vaikka muut ympärillä painostavat. (nyt aloitettiin 5kk 1vk)
- En ottaisi turhia paineita siitä, miten muiden mielestä asioiden pitäisi mennä
- Yrittäisin saada tytön kiintymään uniriepuunsa jo aiemmin. Nukuttamiset on sen jälkeen olleet paljon helpompia
Tälläistä puhdasta onnea ja hyvää oloa saa niin harvoin täällä lukea.. Oikein taas yltyi vauvakuume kun luin tuota "autuutta".. ;)
Toisaalta minulla on 2 lasta, joista esikoisen annoin nukahtaa rinnalle ja 9kk iässä oli kauhea taistelu, että saatiin nukahtamaan ilman tissiä sänkyynsä. Tämä taistelu aloitettiin kun myös yöllä herättyään alkoi vaatia sitä tissiä.. Jos olisin tiennyt, että nukkumisrituaalien muutoksesta tulee niin iso asia, en olisi antanutnukahtaa rinnalle. Niin ihana kuin tuhiseva käärö onkin siinä sylissä.. Toisaalta jos tietäisin, että vauva oppii "tuosta vain" nukahtamaan itsekseenkin, niin olisin vauva-ajan antanut ilomielin nukahtaakin rinnalle!
Kuopuksemme sitten taas jäi usein yösyöttöjen jälkeen viereemme siitä yksinkertaisesta syystä, että nukahdin itse kesken syötön.. Mutta ei kyllä missään vaiheessa kuitenkaan alkanut vaatimaan vieressä nukkumista. Tosin yösyötöt jäi 6kk iässä.
Mikäli meille vielä lapsia suodaan, toivon itselleni parempaa vointia.. Olisi ihanaa osata antautua täysin vauvaelämään; nukkua yhteisiä päiväunia ja antaa lapsen imeä rintaa sielunsa kyllyydestä ilman pelkoa vatsavaivoista, joita on molemmilla lapsilla ollut runsaan maidontulon myötä..
minä en turvautuisi väsyneenä pulloon, jotta oma maito riittäisi. Säästöäkin olisi tullut pitkä penni, kun 9 kk ollut korvikkeella. Enkä taattu antaisi nukkua vieressä, alkaisi nukuttamaan, kun nyt ei nuku ilman nukuttajaa ja herää tarkistamaan, että mamma nukkuu päiväunetkin vieressä.
ensimmäinen vasta kohdussa mutta kahden veljenpojan hoitamisen tuloksena oppinut:
*älä lässytä pienelle lapselle. Puhu normaalisti.
Esikoiselle lässytettiin paljon, tuloksena: nyt kuusi vuotias, käy puheterapiassa, sanojen muodostaminen noin kahden vuoden ikäisenä heikkoa.
*Hymyile paljon, kun on aihetta. Suuttuneena älä huuda, vaan kerro vauvalle se ilmeellä.
*jokaisesti inahduksesta ei kannata paapoa, oppii nopeasti, että vähän kun, ulahtaa, palvelu pelaa.
Tämän tuntuu lapset oppivan herkästi. ;p
"*jokaisesti inahduksesta ei kannata paapoa, oppii nopeasti, että vähän kun, ulahtaa, palvelu pelaa.
Tämän tuntuu lapset oppivan herkästi."
Kun vaan oppii sen "inahduksen" ja todellisen tarpeen rajan! :)
että jos inahduksiin ei vastata, kannattaa vetää joka asiasta kunnon raivot tai ei saa mitään.
tuokin! Nykyisin asiantuntijat käsittääkseni suosittavat reagoimaan esim. vauvan itkuun herkästi. Puhutaan vauvan tarpeisiin vastaamisesta. Vauva ei voi ymmärtää MIKSI kukaan ei tee mitään kun on paha olo. Noh, missä se raja sitten inahduksen kanssa menee ja isommilla lapsilla sitten taas vähän eri asia (muttei merkittävästi eri)..
toinen lapsi ja onneksi opin kaikki virheet ekan kans.(pitää vaan muistaa ne)nyt vaavin kans paljon helpompaa, kun ei olla opetettu hyssytykseen. eikä välitä metelistä nukkuessa....ym helpompaa kaiken kaikkiaan.
hampaat irvessä imettää ja imettää kauemmin kuin 3kk...vaikka sitä yritin tämän ensimmäisenkin kohdalla! muita asioita ei nyt tule mieleen.