perkele. yhyy. ikuisestikko joudun yksin olemaan? mistä te niitä ystäviä oikeen hankitte ja MITEN. huoh, miksi kaikki menee niin vitulleen ja elämä senkun vaan muuttuu raskaammaks. mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän vaan tulee ajateltavaa.
eikö kukaan nuori ihminen enää ole raitis, mistä mä sellasia löydän?.. ja vaikka löytäisinkin niin miten ihmeessä osaisin jollekkin ihmiselle edes puhua! niin monta vuotta oon ollut vaan puhumatta, ei sitä enää osaa mitään järkevää, tai vähemmän järkevää, suoltaa ulos. inhoan tätä. mun elämä on pilalla. olen pilannut elämäni. saatanan saatana :(
eikö kukaan nuori ihminen enää ole raitis, mistä mä sellasia löydän?.. ja vaikka löytäisinkin niin miten ihmeessä osaisin jollekkin ihmiselle edes puhua! niin monta vuotta oon ollut vaan puhumatta, ei sitä enää osaa mitään järkevää, tai vähemmän järkevää, suoltaa ulos. inhoan tätä. mun elämä on pilalla. olen pilannut elämäni. saatanan saatana :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
täällä on yks raitis nuori ihminen
kyllähän täältä netistä löytäisi vaikka kuinka paljon raitista porukkaa, mutta netti on aivan eri asia kuin ''oikea elämä''. miten uskaltaisin oikeassa elämässä mennä juttelemaan ihmisille.. huoh..
niin... Riippuu siitä mitä toi raittius sulle merkkaa tai miks haluut just nimenomaa RAITTIITA löytää,(tai haluutko)? Ootko muuten vaa ujo ja haluisit ihmissuhteita lisää vai mikä? Vai tuntuuks muuten vaa et oot iha yksin jostain syystä?
Aloitetaan ensiksi sillä että älä tapa itseäs.
Ja et selittänyt että miten olet pilannut elämäsi,oletko ylipäätään pilannut elämääsi,vastaus:ET,Ens vuonna 30 vuotta täyttävä isoveljeni jätti aikoinaan koulunsa kesken ja ei nyt pääse kunnolla mihinkään töihin,HÄN on pilannut elämänsä ja saa syyttää siitä itseään,sinä et ole pilannut vielä mitään
Meinaan VARMASTI löydät jonkun :)
Vähän kömpelö esimerkki mutta koita ottaa siitä selkoa ettet todellakaan ole pilannut elämääsi
kuules.mä oon ollu jo 3 pojan kaa ja ekan kaa jonka kaa olin se ei tykäny musta.toinen ei taas sopinu mulle.no sit se kolmas sopi mulle mut meille tuli ero,ku asutaan liian kaukana toisistamme.
noh.mul on aina ollu semmonen tunne,että kukaan ei tykkää musta ja oon kaikkien mun luokkalaisten poikien mielestä aina tiellä.tänäänkin sain niitten ansiosta varkaan maineen vaikken tehnyt mitään.ei mulkaan hyvin kuule mene vaikka kaikki mun kamut luulee.oon yksinäinen ja mun kaikki (tavallaan olevat bestikset) on etelä-suomessa ja asuvat siel ja ne kaikki on poikii ja 11-14wuotiait.mun luokan kaikki tytötkään ei pidä musta vaikka ne tuntuu silt et ne pitää.
Jos olet vasta 11v ja oot jo kolmen pojan kanssa seurustellu niin sää et ainakaan noita seurusteluhommia myöhään alottanut :D
Aluksi: Sä olet vielä nuori, sulla on vielä koko elämä edessäsi, mutta uikuttamisen sijaan kannattaisi varmaan tehdä asialle jotain? Hoida koulusi hyvin, siinä on perusta. Hanki harrastus; sieltä saat uusia kavereita ja se tekee muutenkin hyvää mielenterveydelle. Juoda ei tartte, mutta silti on hyvä mennä porukan mukana juhlimaan.
Kaikki on susta itsestäsi kii... jos haluat, voit parantaa tilannettasi. Ja kun menet juttelemaan jonkun kanssa, ole rohkeasti oma itsesi, pieni pilke silmäkulmassa auttaa aina, ja juttele vaikka siihen hetkeen sopivasta aiheesta (esim. koulussa voi jutella miten hyvin/huonosti jokin juttu meni jne.), juhlissa voi keskustella musiikista jne. blablabla... öljyät vain vähän sitä moottoriturpaa, niin kyllä se lähtee liikkeelle :)
...hanki uusi harrastu, että siellä tapaat ikäisiäsi tyttöjä/poikia.
Mutta, mutta, mutta... minkälainen sen harrastuksen pitäisi olla? Itse nimittäin harrastan aika paljon kaiken näköistä, mutta ei niissä tapaa kuin itseään selvästi vanhempia ihmisiä.
Jaa-a pitäiskö mun lopettaa tuo ammunta ja ruveta vaikka ratsastamaan? Siellä kun tapaa ainakin noita naisia.
Sellaisia minun henkisiä ihmisiä, jotka eivät niin välitä baareissa/bileissä pyörimisistä, mutta ei välttämättä ole mitään nörttejä on todella vähän. Sen lisäksi, että heitä on vähän niin heitä on vaikea löytää mistään.
Kyllähän sitä kannattaa jo tuossa vaiheessa huolestua, ettei käy niinkuin minulle, että lipsahtaa jo liian vanhaksi ja pitää heittää jo pyyhe kehään. Meikäläisen kannattanee jo vissiin hakea luostaripaikkaa?
Heippa sulle! :]
Tiedän tunteesi varsinkin hyvin! Olen myös yksin, eikä kavereita ole juurikaan.
Vaikka poikaystävä löytyykin, niin meidän välillä on yli 100km ja näemme viikon tai kahden viikon välein. Asun yksin.
On todella raivostuttavaa kyhjöttää vain kotona ja olla puhumatta mitään!! :/
Mutta sinä, jos et seurustele, mene vaikka chattiin ja juttele siellä ihmisten kanssa, ja saattaa ollakkin, että se oikea löytyy ;)
Mutta muista, että älä tapaa ketään yhden netissä juttelu kerran jälkeen ja muista että kehenkään ei pidä luottaa heti! :)
Hauskaa syksyä!
Moi!
Tässä nuori ihminen joka ON raitis ja on valmis puhumaan! Oon ite pohtinu iha samaa että eikö mistään muita nuoria raittiita löydy, USEIN! En nyt tiiä mikä sua häiritsee tai mikä mättää mut koita ihmeessä kertoo ja kerron jos ois aiheisiin jotain kommentoitavaa... :) Yksin et varmasti ole, meitä kyl löytyy, kuha löytäis.... Pärjäile!