Olen(me) seilanneet edestakaisin tunteidema kannssa jo kauemmin, itse olen eronnut hänestä jo kaksi kertaa ja siltikin löydän itseni hänen seurasta (josta nautin)I, mutta en rakasta....Elääkö kukaan tässä maailmassa nytte3n?Koska ei ole helppoa....
Mitäs ten kun en pääse tunteistani?
an-kri
142028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vaikka selkeesti olet vain jumittunut. Noin sä tuut seilaamaan niin kauan kuin et muuta tekemistä keksi. Se on niin yksinkertaista.
sitä soutamista ja huopaamista meilläkin oli..erottiin pari kertaa ja silti pysyttiin toisissamme kiinni. Nyt on sitten täys soittelu- ja yhteydenottokielto..pahalta tuntuu, kun toisen kanssa olis niin hyvä olla vaikka tiedän ettei tästä mitään tuliskaan.
Parin viikon sairasloma tästä tuli, diagnoosina masennus, mutta tiedän, että näin on parasta. Ei tässä eteenpäin pääse jos ei väkisin revi itseään irti. Toivon vaan että kulta voi hyvin ja että vielä joskus nähdään ja vaihdetaan kuulumisia :(
tiesimme että olisimme toisillemme oikeita mutta jostain syystä hän jumittui johonkin...tuntuu pahalta se viime kerta..tahtoisinpa halata häntä ja sanoa että teimme hätäisiä johtopäätöksiä..Ei tunnu hyvältä..olisimme pitäneet yhteyttä mutta hän kielsi ottamasta yhteyttä. Tuntuu pahalta että hän sähläsi tämän pahemman kerran, kiirehti ja panikoi..Tiedän sisimmissäni että hän haluaa pitää yhteyttä...hänelle jaksamisia!
myös toiseen takertumisessa ja hänessä roikkumisessa ja riippumisessa olipa hän entinen tai nykyinen seurustelukumppani. Mutta mitä tunteita sieltä löytyy, onkin eri juttu.
Kerrot, että olette eronneet jo kahdesti ja että yhä viihdyt hänen seurassaan.
Voit varmaan miettiä miksi erositte ensin ja sitten uudelleen. Yleensä kaikkien parien eroihin on vakaat syyt ja erot ovat harkittuja. Hyvin harvoin uudellen yhteen palaaminen tuo sen parempaa tulosta kuin aikaisempikaan kerta. Samat ongelmat seuraavat mukana ja odottavat vain sopivan räjähdysaltista hetkeä toistuakseen. Ero jo sinällään on ihmissuhteessa sellainen käänne, joka ei ole rakentamassa luottamusta suhdetta uudelleen lämmitettäessä, edes ystävyytenä.
Erottua ja sitten omia elämiä elettäessä muistot yhdessä koetuista ja eletyistä, mutta menneistä, nostavat toisaalta ikävää ja haikeutta toisaalta syyllisyyttä ja katkeruutta mieleen. Näiden tunteiden syitä olisi pitänyt voida käsitellä eroprosessin aikana. Koskaan ei ole myöhäistä työstää niitä pois olemasta taakkana elämässä eteenpäin. Mieleen nousevat muistikuvat, muistot ja ajatukset ja niiden aktivoimat vanhatkin tunteet vain täytyy rohkeasti käydä läpi. Tuntea hyvää mieltä, kaipausta, itkeä itkut, raivota ja nauraa. Sen työn itsensä kanssa joutuu joskus mielessään tekemään, sitten on vapaa menneestä eikä enää tarrautuneena siihen. Menneitä, patoutuneita tunteita ei enää luule nykyiseksi, aktiiviseksi elämäkseen. Mennyttä ei enää tarvitse läsnä nykypäivässä käsitelläkseen mennyttä.
Ajat muuttuu ja ihmiset niiden mukana. Jos eron syynä on esim. se että ei ole varma tunteistaan, ei ehkä tiedä mitä haluaa, ne yleensä poistuu jos jaksaa käydä omia tunteitaan läpi... ajan kanssa, yhtään kiirehtimättä. Sitä voi huomata että se minkä jätti taakse onkin juuri sitä mitä elämältään haluaa, niin siinä on mahdollisuus uuteen yritykseen (siis jos toinen on samoilla linjoilla) Jos taas erotaan yhteisestä päätöksestä, kuka silloin edes taakseen vilkaisee?
niin kai silloin on erottu yhteisestä päätöksestä
ja perinpohjaisen harkinnan perusteella.
Mikä ero sellainen on et vain toinen eroaa??
kyse jättämisestä? Ei siihen yhteisiä päätöksiä tai perinpohjaisia harkintoja taida liittyä..
tulla ja mennä niinkuin itselle sopii.
pelkäät vain jääväsi yksin? Voin toki olla väärässäkin, mutta tarinasi kuulostaa juuri sille. Eikä ollut tarkoitus loukata :)
Oletteko puhuneet parisi kanssa asiasta? Itse olin vastaavassa tilanteessa jossa itse rakastin ja toinen mitä ilmeisemmin ei, mut pelkäsi kauan aikaa sitä että jäisi yksin jos päästäisi irti. Siitä seurasi kaikkea pahaa ja se sattui lopulta vain minuun ihan helvetisti
siis jos toinen rakastaa sinua, sinä et? Eikö hänellä myös olisi oikeus saada rakkautta? Jos sinä kerran et sitä voi antaa, eikö olisi oikein että antaisit jonkun toisen tehdä sen?
Haluaisin ainakin itse uskoa niin että olemme kaikki sen arvoisia
kaikke hyvää sinulle
Kuka tietää?kaija koo ei tieä? :)Ite en jaksa enään uskoa rakkauteen.Kaikki puhuu rakkaudesta..rakkaus on ....en mä tiiäkkään..onnellisia ne jotka tietää!kaikea hyvää heille!katotaaan telkkarista ja luetaan lehdistä mikä on in ja mikä on out..
Ajaudutko hänen seuraansa myös ihan selvinpäin?
sivusta, annatko hänen jatkaa elämäänsä kuten tahtoo? sanot eronneesi hänestä jo kahdesti. notkutko hänen kanssa viihtymisen vuoksi vai eksille tyypillisesti katsomassa ettei uutta ihmistä löydy ellet se ollut sinä?
jolla olis tämä hetki ja nykyinen elämä hyvin? Jos seurustelee tai elää parisuhteessa yms niin on edes tyytyväinen kumppaniin? Miksi niin monella kaikki hyvä kuullostaa olevan jossain muualla kuin omassa elämässä..... jopa tavoittamattomissa? Miks on niin helppoa nähdä kaikki vaikeana ja kertoa siitä? Hyvä kasvaa ruokkimalla sitä hyvällä, jakamalla ja levittämällä. Hyvä tulee ajallaan.