Joskus aiemminkin tästä jo kyselin, mutta nyt apua kaivattaisiin.
koiramme, 7kk seropi, ei pyydä pihalle, ruokaa tai muutakaan. Jonkun näistä "hädistä" huomaa siitä, että koira alkaa puremaan. Jos nousee ylös niin se juoksee suoraan ovea päin yrtittäen avata sen itse. Olen koko sen meillä olon ajan yrittänyt olla johdonmukainen mutta ilm. olen epäonnistunut siinä. Ovesta menen minä aina ensin, mutta on kova työ pitää koiraa pannasta kiinni että pääsis itse ensin. Koira painaa 22kg. Se on myös todella villi/rauhaton/vauhko. Se on iso koira ja tarvitsee paljon liikuntaa. Käynkin sen kanssa 3* päivässä 3½km lenkillä. Eikä se silti rauhoitu!
Mitä sen kanssa tekis. On tosi inhottavaa kun iso koira, vaikkakin pentu, haluaa huomiota puremalla. Sillä on nimittäin aika torahampaat...
koiramme, 7kk seropi, ei pyydä pihalle, ruokaa tai muutakaan. Jonkun näistä "hädistä" huomaa siitä, että koira alkaa puremaan. Jos nousee ylös niin se juoksee suoraan ovea päin yrtittäen avata sen itse. Olen koko sen meillä olon ajan yrittänyt olla johdonmukainen mutta ilm. olen epäonnistunut siinä. Ovesta menen minä aina ensin, mutta on kova työ pitää koiraa pannasta kiinni että pääsis itse ensin. Koira painaa 22kg. Se on myös todella villi/rauhaton/vauhko. Se on iso koira ja tarvitsee paljon liikuntaa. Käynkin sen kanssa 3* päivässä 3½km lenkillä. Eikä se silti rauhoitu!
Mitä sen kanssa tekis. On tosi inhottavaa kun iso koira, vaikkakin pentu, haluaa huomiota puremalla. Sillä on nimittäin aika torahampaat...
Vastaukset 10
Vanhimmat
koirakouluun ennenkuin on myöhäistä!!!!
Koiralle aivotoimintaa myös. esim tottista jne.
Kannattaa oikeasti mennä sinne kentälle ennenkuin
tulee suurempia ongelmia.
http://www.koiraneuvola.fi/ tuolta löytyy
myös hyviä keskusteluja jotka kannattaa lukea.
En ole alkuperäinen viestin kirjoittaja, mutta liippaa niin läheltä, että täytyy kommentoida. Meillä on myös suunilleen samanikäinen sekarotuinen ja olemme käyneet koirakoulua. Siellä opetetaan omistajaa kouluttamaan koiraa. Eli arkitottelevaisuutta, tai vaikka vähän pidemmällekin tottelevaisuuskoulutusta, mutta ei varsinaista käytöskoulua. Siihen ei oikein auta muu kuin omistajan itsensä tekemä työ.
Meillä on oikein tottelevainen koira jo koirakoulun ansiosta (tai no - olisihan nyt toki kouluttanut sen muutenkin, mutta koirakoulu on kiva juttu), vaan iso työ on vielä tehtävä puremisen ja riehumisen kanssa. Siihen ei oikein koirakoulu voi mitenkään auttaa. Hyviä neuvoja saa toki kouluttajilta ja toisilta koirakoilta.
Ensinnäkin tuo koirakoulu ei ole kaikki ongelmat ratkaiseva juttu. Jos sattuu hyvä ohjaaja niin sitten mutta aika harvassa tuntuvat olevan.
Toiseksi, sinun ei pitäisi joutua pitämään koiraa pannasta kiinni että se ei ryntää vaan suullisesti käskeä sitä odottamaan ja luvan kanssa saa mennä ovesta.
Eihän se koira mitään siitä opi että roikut sen pannassa kiinni vaan sille pitää kertoa mitä haluat sen tekevän.
Jos ei pysy paikallaan niin ovi menee kiinni eikä lähdetä lenkille.
Jos koirasi tuntuu sinulta vauhkolta niin voisiko yksinkertaisesti tosiaan olla kyse siitä että olet hieman epäonnistunut tuossa johdonmukaisuus harjoitelussa ja koira vielä etsii omaa paikkaansa. Eli toisin sanoen kuvittelee olevansa vastuussa ja vauhkoilee sen vuoksi. Siksi se varmasti sinua kehtaa purrakin kun et ole ihan tarpeeksi auktoriteettinen ihminen sille.
Se ovesta ensin meneminen kun ei riitä. Loppujen lopuksi en ole varma onko sillä edes mitään merkitystä. Meillä koira menee aina ensin mutta ei ilman lupaa.
Käypä lukemassa tai esittämässä kysymyksesi www.koiraneuvola.fi palstalle. Saat varmasti apua.
itelläni on 1.8v seropi ja ei vieläkään pyydä pihalle välillä haukkuu puree yms tulee rauhattomaksi
että toi haukkuminen ois pyytäminen ulos.Meillä 6.5kk pentu pyytää sellasella iloisella haukahduksilla, kun sillä on hätä ulos.Joskus koiran
ilmaisut on aika vaikea tulkita oikeiksi :) mutta ajan kanssa ne oppii aika hyvin.
Niin pitää vielä lisätä kun en harmistuksissani havainnut.
Eli koira on oppinut käskyjä hyvin, esim. istuu, antaa tassua, makaa käskystä, odottaa rauhassa ruokansa, syö vasta kun sanon "saa ottaa". On oppinut tuohon ruokailuun sen käskyn. Joskus lopettaa kyllä puremisen kun kiellän "EI" ja en katso koiraan vaan puuhailen muuta. Ei siis ole kyse siitä että se koko ajan olisi "hirvittävä" peto. Anteeksi jos sellaisen vaikutelman annoin.
Olen kuitenkin huolissani tulevaisuudesta. Kasvattajilta olen kysellyt neuvoa ja pennun kasvatusoppaassa on myös neuvoja joita olen noudattanut kirjaimellisesti tuntuu että ne eivät vain tehoa.
Erään kasvattajan mukaan koirani on vahvasti dominoiva narttu, minkä kuulemma pitäisi tällä rotusekoituksella olla hyvin harvinaista(kultaisen noutajan ja suomenlapinkoiran sekoitus).
koiralleni olen antanut aivojumppaa, nappuloilla täytettyjä vessapaperirullia, motivaatiopallo, joka toinen päivä käydään pellolla juoksemassa, heitellään frisbeetä, yleensä käyn piilottelemassa ennemmin pellolle pari lelua jotka sitten koissuli etsii. Pellolla myös koira tulee luokse kun käsken ja käskystä makaa viereen.
pahoittelen tosiaan tuota alkukirjoitusta kun niin hätäisesti kirjoitin enkä antanut tarpeeksi infoa pennusta.
kiitos silti vastauksista. Kaikesta huolimatta koirani on ihanan söpö, antaa hellyyttä ja todellakin pärjää yksinkin kotona tuhoamatta mitään. Voisiko kyseessä olla vain "kasvukipuja" vai...?
Hei!
Mielläkin on seropi -pentu. Pureminen loppui meillä ainakin näin: Aina kun koira puri sanoin matalalla ja kovalla äänellä: EI PURE! korostin lauseen R-kirjainta nja EI sanaa... Samalla lähdin pois koiran luota. Menin toiseen huoneeseen. Jos koira tuli perässä ja jatkoi puremista nappasin kylmän viileästi ylä-tai alaleuan kämmeneni sisään ja pidin siitä kiinni niin kauan kun koira rauhoittui, eikä rimpuillut enää. Kokoajan katsoin silmiin ja sanoin "EI puRe!!".
Nyt koiramme puree ainoastaan silloin kun annan siihen luvan, eli alan leikkiä koiran kanssa. Muutaman kerran tällainen leikki on johtanut siihen, että otamme tosissamme yhteen. Koira lkaa purra tosissaan ja nostaa karvansa pystyyn ja murisee minulle. Silloin otamme aikamme yhteen, mutta kaikki loppuu siihen kun koira makaa selällään lattialla (alistuu). Muutaman kerran olen joutunut poskikarvoista sen kääntämään selälleen. Kaiken tuon jälkeen silittely, pusuttelu ym. kaikki normaali toiminta on tärkeää.. Ei saa suuttua koiralle, koska se ei sitä ymmärrä. Kasvatusmetodini ehkä kuulostaa pahalle, mutta se toimii ja koirani on sopivasti 15kg ja puolenvuoden ikäinen---eli murrosiässä...
Koirasi tuntuu oppivan asioita mielellään ja hyvin. Itse olen koirani opettanut, että ulos pääsee vasta kun istutaan nätisti oven edessä. Eli meillä oli ongelmana hirvittävä riehumiskohtaus aina kun otin hihnan. Komensin koiran aina istumaan ja laitoin sitten vasta hihnan. Koira istui, menin ulos, annoin luvan tulla koirankin ulos. Istumaan komentaminen ym. piti tehdä vain MUUTAMAN kerran, koira sai palkakseen istumisesta ja odottamisesta sen parhaimman palkinnon -> Lenkille!! JOten se opittiin nopeasti ja nykyään ei tarvitse koiraa komentaa istumaan tms. se tekee sen heti kun otan hihnan.
Tuohon ulos pyytämiseen.. opetin koiralleni: "Tee pissi!", tuota hoin aina kun koira teki pissin ja kehuin sitten. Koira tekee nyt käskystä pissin. Sisällä koira menee hieman levottomammaksi kun on pissi hätä. Kun kysyn: onko pissi? Koira juoksee ovelle ja jos en heti tule viemään koiraa ulos, koira haukahtaa. Joskus koira tulee luokseni, kun sille tulee pissihätä ja laittaa kuononsa syliini ja tuhahtaa ja juoksee ovelle.
Kehu koiraa aina kun se ilmaisee hätänsä. Kakankin koira tekee useimmiten pyynnöstä.
Nämä käskyt ovat todella hyviä ,koska en ole ajatuksen lukija, joten voin kysyä koiraltani onko sillä pissi/kakka hätä ja se vastaa minulle selvästi tuohon. Myös kaatosateessa saadaan tarpeet tehtyä äkkiä, kun ei tarvitse odotella ja kävellä 50km lenkkiä..
Käyn itse koirani kanssa aamulla 1km lenkin ja töiden jälkeen 5km lenkin. Illalla kävelen 2km. joskus tuo 5km lenkii jää tekemättä. Joskus työpäiväni on kolmisen tuntia ja joskus 12tuntia.. joskus ylikin. Silloin mieheni lenkittää koiran, eli he kävelevät tuon 1km.
En malttanut lukea kaikkia sinulle tulleita neuvoja jne. koska halusin mahd. pian vastata sinulle kuinka meillä homma toimii.
Koirakouluun kannattaa mennä, koska siellä ohjaaja voi keksiä teille sopivan kenon ja jutella tarkemmin aiheesta. Tarvittaessa hän tietää varmasti kuka alueella olisi henkilö, joka varmasti tuo avun teille. Koirakoulu piristää paljon koiran mieltä ja omistajankin!
Itsekin käyn koirakoulussa, ja jätän mieluummin työni tekemättä kun tingin koirani iloista.. koirakouluun on pakko päästä ja sinne aina menemmekin!!
Jatkoa...
Meillä on Suomenlapparin ja Japsin sekoitus pentu..
Tuo mitä kerroit voi olla murrosikääkin. Mutta tuo ovesta ensin meneminen, sillä ei ole erään teorian mukaan merkitystä, jos koira tietää paikkansa, ei tarvitse tarkkailla ovesta kulkemisjärjestystä.
Koira kokeilee omistajaansa ja tämän johtamistaitoa jne. silloin täytyy vain näyttää olevansa vieläKIN se johtaja talossa. Olen itsekkin miettinyt mikä on mennyt vikaan koirani kohdalla kun joudumme ottamaan yhteen, koska yksikään muu koira ei sitä ole tehnyt. Koira on ensimmäinen OMA koirani, mutta asuessani vanhempieni luona meillä oli kokoajan koiria.
Mutta kaikki ovat yksilöitä ja uskon, ettei vika ole sinussa tai koirassa, vaan kasvussa... itsekkin varmasti olet vanhempiesi hermoja koetellut murkkuiässä? ;)
Jos koirasi on kovin dominoiva niin sinun ei missään tapauksessa kannata haastaa sitä. Eli toisin sanoen unohtaisin itse kaikki fyysiset kuritoimet, selättämisen ym. KOira alistuu itse ja sen huomaa. Koira saa niistä pahimmassa tapauksessa vain lisää uhoa ja sitä et halua. Toinen ääripää on se että se ei enään kohta luota sinuun.
Olen itse karvaasti kokenut tämän kuuntelemalla neuvoja kuten tunge nyrkkisi sen kurkkuun, purista sen huulet yhteen, PURE itse sitä jne...
Toki voi toimia jonkun koiran kanssa, en kiellä sitä. Mutta jos kuitenkin on tuollaisia ongelmia niin se kertoo jo että ei osaa kovin hyvin lukea koiraa (anteeksi alkup. en tarkoita pahalla) ja silloin kannattaa olla varovainen mitä taktiikkaa käyttää sillä se luottamuksen palauttaminen on todella vaikeata!
Koira joka on vaikka kuinka dominoiva ja kuinka johtaja saattaa silti totella lähes moitteettomasti koulutuskentällä. Ehkä sitä ohjaa joku oma intressi, se saa siitä palkkaa. Kotona koira kuitenkin saattaa olla ties minkälainen riiviö.
Uskon itse hyvin pitkälle tuohon huomiomattomuuteen. Kohdellaan koiraa koirana. Eli ensin ei huomioida ollenkaan ja lopulta kutsutaan luokse kun itse halutaan, leikitään kun itse halutaan. Jos koira itse hakee huomiota se tuhaistaan pois. Siitä tulee hyvin äkkiä elämäntapa. Meillä koiraa kyllä lällytetään mutta minun ehdoilla. Muuten se makoilee tyytyväisenä. Ja lenkillä se ei enään touhota vaan haistelee rauhallisesti ja muut koirat eivät enään saa aikaan kauheta tempomiskohtausta ja uskon että se johtuu siitä että se ei enään koe olevansa vastuussa minusta.
www.koiraneuvola.fi keskustelupalsta on parempi paikka...tai vaikka sitten visiitti miehen itsensä luona.