Meillä 8kk ikäinen tyttö on alkanut liikkua sen verran vikkelästi paikasta toiseen, että ehtii ties minne pienessä hetkessä... laatikot, lipastot, kaapin ovet, jne. on hetkessä tutkimuskohteena.
Miten olette opettaneet lapselle EI-sanan merkitystä??? Olen huomannut että meillä ei kuulostaa melkein hei-heiltä ja sille vain hymyillään. Niinpä olen nyt kokeillut painokasta EI-sanaa tehostettuna luunapilla sormille tai jos ollaan vaarallisilla vesillä kuten pistorasiassa tutkimassa, olen napauttanut jopa päähän. Huuto ja rähinä on tästä vaan ihan valtava, vaikkakin siitä myös rauhotutaan nopeasti.
En vain ole ihan varma onko keinoni oikein toimivat ja kaipaan vinkkejä... Mitä te olette tehneet vastaavassa tilanteessa???
Miten olette opettaneet lapselle EI-sanan merkitystä??? Olen huomannut että meillä ei kuulostaa melkein hei-heiltä ja sille vain hymyillään. Niinpä olen nyt kokeillut painokasta EI-sanaa tehostettuna luunapilla sormille tai jos ollaan vaarallisilla vesillä kuten pistorasiassa tutkimassa, olen napauttanut jopa päähän. Huuto ja rähinä on tästä vaan ihan valtava, vaikkakin siitä myös rauhotutaan nopeasti.
En vain ole ihan varma onko keinoni oikein toimivat ja kaipaan vinkkejä... Mitä te olette tehneet vastaavassa tilanteessa???
Vastaukset 86
Vanhimmat
Meillä poika 1v6kk. Meillä alkoi tuo paikkojen tutkiminen, kukka multien tonkiminen jnejnejne tuossa 10kk iässä ja se oli jotenkin kamalan raskasta aikaa. Itse "opetin" ei sanan merkityksen menemällä sinne kielletylle alueelle paikan päälle, otin olkapäistä napakasti (en kuitenkaan satuttanut!!) kiinni ja kuuluvalla (en huutanut) äänellä sanoin "EI!!" ja nostin pois. Joskus kiinnitin huomion muualle jos monta kertaa piti samasta asiasta kieltää. Noin pieni, 8kk ikäinen ei vielä välttämättä ymmärrä sanaa ei, joten kannattaa myös vaan hokea "ei" ja ottaa lapsi pois kielletyltä alueelta. Kova työ on opettaa, mikä on lapselle sallittua, mikä on aikuisten, mutta meillä ainakin on tehonnut hyvän ja vaikka poika onkin vikkelä ja vilkas, ei koske kukkiin, kännyköihin, koriste-esineisiin jne enää vaan tietää että ne on aikuisten juttuja! Voimia sinne, ja mukavaa syksyä!
itselläni on juuri saman ikäinen tyttö, ja eitä täälläkin opetellaan. itse sanon tuon sanan sen verran painokkaammin ja eri äänellä kuin yleensä, että neiti kyllä kääntyy katsomaan ja lopettaa tekemisensä. tuon ikäinen vain tuntuu unohtavan niin valtavan nopeasti, että toistoja kyllä tulee ja paljon..:) oman pokan pitäminen on myös tärkeää, eilen tyttö hoksasi, että ruoka lentää kivasti suusta, jos pärisyttää huuliaan samalla kun sitä on suussa. naurattihan se, mutta pakko oli ottaa tuima ilme ja sanoa EI. :D eikä kyllä sitä sitten toistanutkaan.
olen myös tehnyt niin, että sanon kerran "ei" ja sitten menen siirtämään tytön jonkun muun (sallitun) kiinnostuksen kohteen luo, jos ei itse lopeta. välillä tietysti yrittää mennä kiellettyyn paikkaan uudelleen, sitten vain uusitaan kiellot. olen olohuoneeni ja keittiön (näissä yleensä oleillaan kun kotona ollaan) järjestänyt suurin piirtein sellaisiksi, että mitään todellisia vaaran paikkoja ei ole, noita ei-sallittuja tietysti löytyy. niiden kanssa sitten voi harjoitella..
Samaa olen myös kokeillut eli kielletyssä kohteessa mahdollisimman "tuimalla äänellä" EI!!! ja sitten vien lelujen ääreen. Sieltä vaan lähdetään niin kovin nopeasti samaan kiellettyyn paikkaan aina uudelleen ja uudelleen... tulee tunne, ettei mikään tehoa. :(
Täytyy varmaan vaan jatkaa toistamista hokea Ei-sanaa, ehkä se jossain vaiheessa menee perille. Toivottavasti!
en nyt ala kiireessä lukemaan koko ketjua.. mutta pointtihan varmaan on se, että noin pienellä se muisti on tosiaan tavattoman lyhyt. lapsi innostuu hirveästi esim. kissamme nähdessään ja on varmasti onnellisen muistamaton siitä, että tuo äiti on joskus kieltänyt menemästä lähelle. :) ehkä tosiaan noiden vaaranpaikkojen minimointi on tässä iässä se tehokkain ratkaisu, silloin pystyy itsekin hengähtämään hetken lapsen ollessa tutkimusretkillään. meidän lastemme ikä on kuitenkin ihan puhtaasti vauvaikää vielä, eikä vauvan käytöstä juuri kai noissa tilanteissa muu ohjaile kuin se mielenkiinnon herääminen, kun niin pienellä ei tosiaan ole edes psyykkisiä edellytyksiä muistaa kieltoa. korjatkaa, jos olen väärässä!
itse odotan kyllä niitä varsinaisia tuloksia vasta joskus parin vuoden päästä. :D ehkä noin puolitoistavuotiaalta voisi jo odottaa muutamien kiellettyjen asioiden muistamista? huutamisesta, luunapeista ym. seuraa yleensä kai se, että sitten lapsi ei tosiaan usko muuta kuin sitä "äärivaihtoehtoa", eli karjumista tai näpäytystä. eli sitten niitä saa käyttää useammin kuin haluaisikaan. itse en tosin huuda juuri koskaan muulloinkaan, ja sen lievänkin fyysisen kurituksen olen aikonut "säästää" muutamien vuosien päähän, ihan selkeisiin useiden kieltojen jälkeisiin tilanteisiin, joissa lapsi aiheuttaa vakavan vaaran itselleen tai muille. jos silloinkaan. voihan olla, että lapseni ei koskaan niin omapäinen olekaan, ettei selkeästi esitettyä ja perusteltua kieltoa uskoisi.. esimerkkinä edellisestä siis vaikkapa autotielle juokseminen kielloista huolimatta.
suosittelen kaikille luettavaksi jo frostin kirjaa "lapsityrannit". siis siitä tv-ohjelmasta tehty. omasta mielestäni ainakin todella selkeitä ja käyttökelpoisia ohjeita jatkoa ajatellen..:)
Älä nyt luunapilla toista nappaile, lapsi on VASTA 8kk! Tsiisus ja oikein kehtaat vielä myöntää että oikein päähänkin nappaat kun on "vaarallisilla vesillä"?!
Aiotko jatkossakin pahoinpidellä muksua kun se ei tottele? Kannattaa kuule opetella puhumalla ratkaisemaan asiat.
Ei sanaa pitää hokea monta kertaa ja eri äänensävyllä kun tavallisesti puhutaan, ja naaman ilmekin on vähän toruva. Jos ei tottele niin siirretään pois pahanteosta jonnekin toiseen paikkaan.
Mulla pieni mies 11kk puistaa heti päätä kun kuulee sanan ei.
Minusta olikin vähän outoa kun noi edelliset ei noteerannu ollenkaan sitä että ap. antaa luunappeja 8 kk ikäiselle...
Mitäköhän nyt kuvittelet... EN TIETENKÄÄN pahoinpitele!!! Hyvänen aika sentään, luunappi ei mielestäni edes kuulu pahoinpitelyyn.
Ja ei-sanan hokemistahan olen juuri yrittänyt ja tuntuu vaan että se ei tehoa. Siksi kyselenkin vinkkejä kokeneemmilta!
Luunappi sattuu ja on lapsen pahoinpitelyä, varsinkin jos se kohdistuu noin pieneen. Vai käytätkö kyseistä keinoa lapseen kun olet hänen kanssaan vaikka jossain yleisellä paikalla jossa on joku näkemässä? En usko.
Meillä jo reilu vuotinen poika, ja nykyään komentaa jo itseäänkin. Hauskan näköistä, kun ihan selvästi tekisi mieli tunkea vaikkapa videoihin sormiaan, mutta tietää sen olevan kiellettyä. Sanoo sitten itselleen Ei, ja ravistaa päätään, jonka jälkeen yleensä jatkaa matkaa muihin puuhiin.
Tuossa opetteluvaiheessa hän kyllä yritti kauniisti hymyilemällä saada "lupaa", kun se ei auttanut, yritti vähän kiukutella, mutta kun kielletty oli kiellettyä aina, oppi siitä. Mutta kyllä minulla meinasi välillä pokka pettää.
Otetaan esimerkki.. jos lapsi kaupassa ehtisi tutkimaan esim. veitsiä hyllyssä niin antaisin luunapin sormille oli yleinen paikka tai ei, osoittaisin sillä että veitseen EI saa koskea koska se on todella vaarallinen!
Ja jos lapsi on kotona pistorasiassa tai sähköjohdossa kiinni, niin onhan niissä paha mahdollisuus satuttaa todella pahasti. Sellaiseen verrattuna luunappi sattuu paljon vähemmän.
Aen lisäksi että fyysinen kuritus on säälittävää, niin etkö todellakaan tajua sitä, ettei PIENI LAPSI, tässä tapauksessa vielä VAUVA, ymmärrä sitä että ne veitset ovat vaarallisia vaan uteliaana tutkii ympäristöään ja sinä siitä hyvästä SATUTAT häntä. Sen sijaan, että yksinkertaisesti neuvoisit ja opastaisit, ottaisit lapsen pois vaarallisten esineiden luota. Niin sinä pistät hänet itkemään. Kuvitteletko todella, että lapsi tajuaa tuon pahoinpitelevän logiikkasi.
Selitä mitä selität mutta kyllä joillakin ei pitäisi olla lapsia ollenkaan! Mutta näitä pahoinpitelijöitähän on automarketit pullollaan, valitettavasti näitä tapauksia on tullut omin silminkin nähtyä! ARGHHH..
tuosta "pahoinpitely" on mielestäni kaukana..Eihän niitä luunäppejä lujaa anneta,vaan sillee,että lapsi rupeaa pikkuhiljaa ymmärtämään että jos tuonne mennään,ei tunnu kivalta! Mielestäni päähän ei kyllä ikinä saisi kohdistaa minkäänlaista "kuritusta", vaikka olisi kuinka vanha lapsi tahansa!
Näistä asioista on niin montaa mielipidettä.Mutta esim. amerikassa lääkäritkin suosittelevat pieniä luunäppejä,joyya lapsi ymmärtää.Meillä monet tutut tekevät myös niin,että kädelle annetaan luunäppi,ja eipä lapsi sitten menekkään toiste samaan paikkaan,ja eivät edes rupea itkemään,koska luunäpit ovat kuitenkin niin "hentoja"..
Jos olisi olemassa toinen yhtä hyvä tai jopa parempi tapa opettaa lapselle asioita kuin luunapit, niin käyttäisitkö? Tiedoksesi; Sellainen/sellaisia on!
Ja se mitä jenkkilän lääkärit suosittelee.. Yhdysvallat ei TODELLAKAAN ole kovinkaan edistyksellinen maa lasten hyvinvoinnissa, sen osoittavat jo vaikkapa tilastot, joiden mukaan suurin osa yhdysvaltain kansalaisista kannattaa ruumiillista kuritusta. Kain mukaan luunapit ovat lievää ruumiillista kuritusta, halusipa tai ei. Laki ei siis tunne mitään "luunappisarjoja"..
Jos lapsi ei luunapista ala itkeä, niin on aika paatunut asiaan.. Ja jos luunappi on niin "hento" ettei satu, niin etkö yhtä hyvin voisi vaikka silittää lapsen kättä? Minusta jo ajatus pienemmän satuttamisesta on jotenkin alhainen..
jotkut antavat lapselle tukkapällyjä,ja joidenkin mielestä sekin on pahoinpitelyä.joo,joo uusi laki sanoo jne..Kukin kuitenkin kasvattaa omalla tavallaan.mielestäni luunäppejä saa antaa jos siihen on syytä.
Mieluummin voisi puuttua sellaisten lapsen kasvatukseen joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja.tai jotka "hengailevat" myöhäisiltaan ulkona ryyppäämässä tai/ja polttamassa tupakkaa..
jotkut kannattavat "vapaakasvatusta" ja jotkut uskovat kurinpitoon ja tukkapöllyihin..se ei tee ihmisestä huonoa äitiä!!
Kyllä tekee!
Ja ruumillisen kurituksen vastakohta EI ole vapaakasvatus. Mutta jotkuthan eivät ikinä ole kuulleetkaan siitä kultaisesta keskitiestä.
lasten lukumäärä on noussut valtavasti, poliisi vie kotiin alaikäisiä kännisiä. Ei vaan sellasia Euroopan vuosinani näkynyt, vaikka viina myytiin ruokakaupassa ja tupakka kadulla automaateista. Vapaan kasvatuksen mukaan lasta ei saa kieltää, ettei tule traumoja ja kun entisessä koulussani äitini istui johtokunnassa ja yhdenkin oppilaan isä kävi joka päivä tuomassa pojan peruskouluun eikä ehtinyt autoa kääntää, kun poika jo käveli toisesta ovesta ulos, niin minkä siinä enää vanhempi tekee? Ehkä jotkut lapset vaan on niitä, joille ne rajat on asetettava riittävän selkeästi, kun kaikille ei se puhuminen auta.
Tämä nyt ei ole MIELIPIDEASIA vaan Suomen laki sanoo selkeästi, että kaikenlainen lapsen satuttaminen on ruumillista kuritusta. Halusit tai et.. mutta mielipideasia tämä ei ole!
UUSI laki? Laki on vuodelta 1984..
Ikävä tosi asia on, että jokainen kasvattaa tavallaan. Tämä kun valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että jotkut "kasvattaa" käsiksi käyden. Tosin se ei edes ole kasvatusta vaan jotain ihan muuta..
Mielestäni luunappien antaan ei ole mitään SYYTÄ. Koska aina on muitakin (parempia ja tehokkaampia) keinoja puuttua vaikkapa tupakan polttoon.. Et vastannut kysymykseeni; jos olisi jokin toinen keino..? Käyttäisitkö?
"jotkut kannattavat "vapaakasvatusta" ja jotkut uskovat kurinpitoon ja tukkapöllyihin..se ei tee ihmisestä huonoa äitiä!!"
Luojan kiitos suurin osa kulkee kultaista keskitietä ja selviää ilman "vapaakasvatusta tai käsiksi käymistä! Ja mitä on vapaakasvatus? Tarkoittanet siis kasvattamattomuutta? Se ei nimittäin ole sama kuin vapaa kasvatus, harva tietää mitä vapaakasvatus oikeasti on.
Ja jos äiti ón välinpitämätön tai käy käsiksi lapseensa, niin se on huonoa "kasvatusta"!
"Ehkä jotkut lapset vaan on niitä, joille ne rajat on asetettava riittävän selkeästi, kun kaikille ei se puhuminen auta."
KAIKILLE lapsille pitää asettaa rajat riittävän selkeästi! Lapset ovat tietysti erilaisia, siksi pitää kasvatuskeinojenkin olla erilaisia! Ei ole olemassa lasta, joka "vaatisi" käsiksi käymistä. Kyse on kasvattajan hermojen hallinnasta, aikuismaisuudesta, kekseliäisyydestä, jopa älykkyydestä. Kasvatuksen asiantuntijoiden mukaan lasta on täysin mahdollista kasvattaa "yhteiskuntakelpoiseksi" ílman ruumiillista kuritusta. Näin myös suurimman osan kasvattajien mielestä sekä lainlaatijoiden mielestä.
Jotkut kuvittelevat puhumisen olevan vaihtoehto käsiksi käymiselle. Kuitenkin sosiaalisessa kanssakäymisessä puhe on häviävän pieni osa viestintää. Näin myös lasten kanssa muut ilmaisutaidot nousevat tärkeämmiksi kuin "puhe". Usein riittää muutama painokkaasti sanottu lapsen tasolle laskeutuen ja silmiin katsoen. Sitkeys palkitaan, mitä pienempi lapsi sitä useampia toistokertoja hän vaatii oppiakseen. Aikuinen ymmärtää tämän, mutta jos oma kehitys on "kesken", saattaa tapahtua jotain muuta.
"Vaikeimpienkin" lasten kanssa pärjää ilman käsiksi käymistä jos a) ymmärtää ettei lapsi tee mitään kiusaksesi, b) osaa käyttää kekseliäisyyttä, c) kasvattajan ilmaisutaito on normaalitasolla, d ei mene matalimman aidan alta, vaan on joskus valmis näkemään myös hiukan vaivaa, e) osaa tunnistaa omat vihan tunteensa ja hallita niitä (esim. poistumalla tarvittaessa paikalta), f) jos on valmis katkaisemaan mahdollisen sukupolvien välisen ruumiillisen kurituksen ketjun (ruumiillinen kuritushan kulkee usein "perintönä" sukupolvelta toiselle), g) rakastaa lastaan niin ettei halua loukata häntä vaan kunnioittaa ja arvostaa lapsenkin ruumiin itsemääräämisoikeutta.
Tässä joitakin heti mieleen tulleita asioita.. Lista on pitkä, mutta moni on listan selvittänyt ja kasvattaa lapsiaan hyväkäytöksisiksi, hyvä itsetuntoisiksi ja onnellisiksi ilman ruumiillista kuritusta!
taas on näitä kasvatusopasäitejä, joilla on läksyt luettu. Voinpa sanoa, että itse kyllä skidinä jopa vaadin selkään ja ellen saanut, oisin varmaan narkkari tai jotai muuta.
15 vuoden päästä, kun penskasi vetää kaljaa kadulla ja pamahtaa paksuksi 13 v.
onpa täällä tyhmää porukkaa "käsiksi käyminen"..voi nyt kristus sentään...taitaapi olla aika tylsä elämä,jos lukee jotain lakikirjoja vuodelta -84...
ketä sä oot sanomaan mikä kasvatustapa on oikein ja mikä ei.."nykyajan" luunäpit eivät todellakaan ole samaa luokkaa kuin -70 luvulla..
ei se tarkoita että käy..saat sen kuulostamaan siltä,kun ne vanhemmat jotka antavat joskus luunäppejämsuorastaan hakkaavat lapsiaan!!
en voi muuta sanoa kuin HUHHUH!!!!!
Että mitä ko. isä olisi vielä voinut tehdä. Varmaan on mielikuvitusta käyttänyt ja katsonut tuimasti silmiin, mutta kun lapsi ei pysy koulussa, niin antaako käyttää itsemäärämisoikeutta ja olla menemättä? Vai kuinka oisit ton tilanteen hoitanut kurittamatta?
ei ollut vaikea arvata, että turpaasi saanut lapsena.. Sen kyllä huomaa!!!
Vuoden lässytys; Jos et anna lapsellesi turpaan, niin siitä tulee narkkari. (Ja jos annat siitä tulee katkera, huono tapainen ja sivistymätön).
Anteeksi, että osaan kasvattaa lapseni ilman käsiksi käymistä.
Kyllä on uusavutonta porukkaa kun joutuu neuvomaan miten lapsia kasvatetaan ilman käsiksi käymistä! Hankkikaa terve auktoriteetti lapsiinne. Jos ette tiedä miten niin, MIETTIKÄÄ. Kaikki ei tule valmiina kuin manun illallinen ja on lähes mahdotonta antaa yksioikoista vastausta (netissä vielä), joka pätisi joka tilanteessa ja joka lapseen. Joutuu SOVELTAMAAN ja käyttämään sitä kekseliäisyyttä sekä ilmaisutaitojaan.
Mistäs sinä tiedät mitä pojan isä on tehnyt? Omalla luokallani oli poika, joka ei pysynyt koulun penkillä. Isä hakkasi kotona, pysyikö paremmin koulussa? Ei vaan otti isistä mallia ja hakkailee nyt kadulla mummoja.
Väitätkö ihan tosissaan, että jos lasta ei kuriteta ruumiillisesti, niin se päätyy kadulle dokaamaan? Olet toisin sanoen viisaampi kuin asiantuntijat? Mikä tekee sinusta viisamman?
Yleinen sääntö elämässä on, että mitä enemmän näet asian eteen vaivaa, sitä parempi lopputulos. Näinhän se on kasvatuksessakin. Olisihan se helppoa vetäistä lasta turpaan (jos ei olisi moraalia) kun ei tottele ja antaa samalla malli väkivallasta.
Mutta toisetpa tekee jopa ennaltaehkäisevää kasvatusta, toisin sanoen opettavat ja ohjaavat lapsiaan niin ettei isompia ongelmia tarvitse edes kohdata. Lapsikin ymmärtää kun viitsitään selittää.
No mutta tuohan onkin todella älykästä nimitellä toisia tyhmäksi! Onko sinulla vaikeuksia pysyä asiassa?
En lue lakikirjoja, se nyt kuuluu yleissivistykseeni vain.. On niitä paljon vanhempiakin lakeja, joita edelleen noudatetaan. Vai kumoatko kaikki lakipykälät vain, koska "ne ovat vanhoja"..? ;)
"MÄ" en ole mikään sanomaan mitään, muttaei mun tarvitsekaan koska LAKI sanoo. Halusit tai et.
En voi sille mitään, että saat tekstini kuulostamaan joltain muulta kuin mitä kirjoitan. Luunappailu on lievää ruumiillista kuritusta lain mukaan ja niin se edelleen vain on, halusit tai et.
(Koita pysyä asiassa ensi kerralla vaikka selvästi ahistaa ja tunteiden hallinta on heikossa.)
vastaa, mitä ko. isä olisi voinut vielä tehdä.
edelleen jätit vastaamatta kysymykseen. Eikö sulla ollutkaan niitä valmiita vastauksia, vaikka esität niin täydellistä kasvattajaa. Eikö kasvatusopas antanut vastausta?
Sen sijaan olen vastannut niin kattavasti kuin netin välityksellä voi! Sille en voi mitään jos tietyt sanat eivät sinulle avaudu tai et yksinkertaisesti YMMÄRRÄ.
En kylläkään pidä itseäni täydellisenä, mutta jos niin ajattelet..
Edelleenkin vastasin kysymykseen, enkä voi sille mitään ettet ymmärrä.
Valmiita vastauksi ei TOSIAANKAAN ole, joutuu käyttämään tilannetajua ja sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Ikävää ettei luonnistu sinulta vaan joudut kerjäämään netissä vastuksia miten kasvattaa lasta ilman käsiksi käymistä..
En esitä mitään, mutta ymmärrän kyllä, että katkerana on houkutus väittää näin.
Kyllä sinuakin ehkä joskus alkaa korkeampi kirjallisuus kiinnostaa, kunhan ensin saat aapisesi luettua loppuun.
Sun mielestä ilmeisesti narkkareiden vanhemmat on ajaneet lapset kadulle ja patistaneet ottaan huumeita, vai? Tai mummoja hakkaavan isä on käskenyt pieksää ohikulkijoita vai?
Asiat kun ei aina ole yhteiskuntaluokasta, asemasta tai vanhempien sivistyksestä kiinni. Lapset kun tulee tiettyyn ikään, ne kyseenalaistaa auktoriteetit ja lässyttelyt ja manipuloinnit ym. auktoriteettien luomiset ja luovuudet ei kun yllyttää tekeen just päinvastoin.
Ei tänä päivänä kukaan tietämättään tule teininä raskaaksi tai saa aidsia -opit kun vaan ohitetaan tai niistä ei välitetä. Oli sit opettajat tai vanhemmat mitä mieltä hyvänsä.
Herää todellisuuteen!
riuhtovaa lasta. Eikö sekin loukkaa lapsen omaa päätäntävaltaa ja ole vähintäänki henkistä ja lievää fyysistä väkivaltaa? Asiantuntijathan sanoo, että minkä lapsi kokee ahdistavaksi on väkivaltaa ja lapsi varmasti kokee ahdistavaksi, jos se yrittää riuhtoa itsensä irti.
vastata selvään kysymykseen. Eli eiköhän tämä ollut tässä tämä viestiketju. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja sen tuut säkin lapses kasvatuksessa vielä tajuumaan.
sanoisin minäkin JOS en osaisi kasvattaa lasta ilman käsiksi käymistä. Olen sanonut, etten osaa selittää tämän paremmin. Jos et ymmärrä, niin se ei ole minun vikani. Totuus on kuitenkin, että on paljon kasvattajia, jotka kasvattavat lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi ilman ruumiillista kuritusta. Ei sitä tarvitse mitenkään todistella. Toiset nyt vaan keksivät vaihtoehtosia tapoja tilanteesta ja lapsesta riippuen mitä milloinkin!
Kiitos, olen kasvattanut jo yhden lapsen lähes täysi-ikäiseksi ja 3 muuta tulee perässä, joten eiköhän tuota kokemusta ole kertynyt. Ja ihan puhtaalla omallatunnolla! :)
Väitän, että suurin osa asioista on kiinni kasvattajasta. Vaikkakin olisi houkuttelevaa väittää muuta kun oma lapsi pistää suoneensa heroiiniä tai potkii mummoja..
Aika vähä-älyistä väittää, että narkkariksi tullaan joko a) lapsen omasta luonteesta riippuen tai b) vanhempien käskystä.
Mummoja voi alkaa potkia vaikka siksi, että isäkin on potkinut.. Paha on tapana pistää kiertämään, ikävä kyllä. Poikkeuksiakin tosin on, mutta todistetusti mallioppiminen on tärkeimpiä lapsen kanavia omalle käytökselleen.
Lapset kun tulee tiettyyn ikään, niin vaativat kasvattajalta taas erilaisia tapoja jotta kehitys kulkee suotuisasti. Mutta älykäs selviää jopa tästäkin vaiheesta! Vai väitätkös ettei murkkuikäisen kanssa voi tulla toimeen? ;) Omat kokemukseni on hiukan toisia.
Että herää vain todellisuuteen. Nuorikaan ei ole tyhmä, ellei häntä sitten kohdella kuin tyhmää..
Voi autuas jooseppi..
Kiinnipidon tarkoitus on estää lasta vahingoittamasta itseään tai muita. Lapsi nimenomaan EI koe sylissä oloa ahdistavaksi vaan tuntee, että on turvassa. NÄIN sanovat asiantuntijat.
vielä linkki aihetta käsittelevään artikkeliin;
http://gallia.kajak.fi/opmateriaalit/yleinen/ahorai/mielentervvehto/terapeuttinenkiinnipito.htm
En kommentoi Amerikan tapaa käsitellä lakipykäliä, tai sitä miten niihin tutkimuksiin saadaan tiettyjä tuloksia, mutta aika iso osa myös suomalaisista on sitä mieltä että potku tai nyrkkiheijari ei ole väkivaltaa jos se kohdistuu lapseen!!! En edes tajua tuota väittämää, onko ihmiset oikeesti sitä mieltä, ja jos, niin ketkä?? En ainakaan tunne ketään joka olisi julkisesti tuota mieltä!
En kommentoi noita ap:n luunappeja, mutta minulle ainakin jäi sellainen kuva, ettei nyt miltään yltiöväkivaltaiselta vaikuta, joka käyttäisi joka mutkassa noita nappeja.
Munkin mielestä tuo Lastensuojelun keskusliiton tutkimustulos oli aika häkellyttävä. Ja juuri nuo lapsiin kohdistuvat potkut ja nyrkit, käsittämätöntä vähä-älyisyyttä!
Minunkaan mielestä alkuperäinen ei vaikuta yltiöväkivaltaiselle, mutta sitä ei kai kukaan väittänytkään?
Itse kannatan 0-toleranssia ruumiillisessa kurituksessa, sillä tutkimuksen mukaan raa`immat väkivallanteot ovat saaneet alkunsa lievästä ruumiillisesta kurituksesta. Toisin sanoen kasvattajan toleranssi käsiksi käymiselle ikään kuin madaltuu ja huomaamatta luunapeista siirrytään tukkapöllyihin ja lopulta ehkä jopa kunnon selkäsaunoihin.
Minun silmäni pyörähtivät ympäri siitä ajatuksesta, että on 8kk ikäisen kanssa jo niin hukassa, että joutuu nappailemaan sormille. 8kk ikäinen on VAUVA. Haasteet ovat vasta edessä, joten jos jo tuon ikäisen kanssa joutuu harjoittamaan ruumiillista kuritusta (ei yltiöväkivaltaa vaan ruumiillista kuritusta), niin mihin mahdetaan muutaman vuoden kuluttua päätyä..?
Annatko luunappeja 8kk ikäiselle? :O-
Eihän tuon ikäinen ymmärrä tekevänsä pahaa, joten se pitää opettaa! Jos näppäilet jo nyt, niin mitä mahdat parin vuoden päästä tehdä kun uhmaikäinen koettelee hermojasi? Aikuisen tehtävä on pysyä aikuisena ja jaksaa toistaa asioita. Sillä tavoin 8kk ikäiset oppivat, ihan asiantuntijoidenkin mukaan!
Totta kai lapsesi itkee kun tulet ja satutat eikä hän voi ymmärtää MIKSI! "Päämäärään keinolla millä hyvänsä" ei ole älykkään kasvattajan motto.
Ikävä kyllä ja halusitpa tai et, olet jo käyttänyt lievää ruumiillista kuritusta 8kk ikäiseesi. Et ehkä ole tullut ajatelleeksi tai olet kenties toiminut oman lapsuuden kokemuksesi mukaan, mutta laki ei erottele mitään "tukkapölly tai luunappisarjaa" määritellessään ruumiillista kuritusta.
Eli nyt vaan laiskajaakkous kaivoon ja reippaasti ja sitkeästi joka kerran vain kannat lapsen pois ja sanot märäätietoisesti EI. Lapsi tutkii eikä osaa ymmärtää, että seinässä olevassa reiässä virtaa verkkosähköä, joka voi olla minulle vaarallista. Hän ei tosiaankaan tee sinun kiusaksi asioita, vaikka saatat niin ajatella! Ja jos alat tekemään asiasta isompaa numeroa, niin varmasti kiinnostuu asiasta entistä enemmän. Siispä oma persus ylös ja lapsi pois vaarapaikoista EI:n kera ja sitten muihin mielenkiintoisin puuhiin! Yksinkertaista.
Älä nyt herranjumala näpäyttele lastasi! Auttaisiko,että aina kun sinäkin teet jotain kiellettyä niin tulis joku ja lämäyttäisi kädellä päähän ja satuttaisi sinua--siltä siitä pikkusesta tuntuu kun sinä ÄITI "näpäyttelet" häntä!Ja lapsi ei edes tee näitä asioita tahallaan vaan vahingossa ja mielenkiinnosta.
Haluatko, että sinun lapsesi "näpäyttelee" päiväkodissa muita lapsia, koska "tämähän on sallittua" ?
Haluatko, että sinunkin lapsesi lyö sitten omaa lastansa ja sinun lastenlastasi? Tämä taito yleensä peritään..
Mielestäni äidin pitää olla lapselle se johon turvautua eikä se jota pitää pelätä..
Mitä jos lapsesi alkaa inhota sinua? (jos jatkat isompanakin tota)
Ihan oikeesti, lopeta se näpäyttely, sillä et voita mitään muuta kun harmia itsellesi ja pienelle lapsellesi!
ole se joka alkuperäisen viestin kirjoitti,enkä minä anna luunäppejä vauvalleni..minun mielsetäni vain luunäpit ovat sallittuja,tosin ei päähän ja ei ehkä ihan noin pienelle!
Hei,rauhoitu vähän.."lapsesi alkaa inhota ja pelätä"...jestas!! Taidat kuulua niihin jotka uskovat vapaakasvatukseen,ja ei sekään paha tapa kasvattaa..jäetäänpä tämä nyt tähän...selvästi monilla eri mieliiteet!!
että alkuperäinen tarkoitti noita varsinaisia vanhankansan luunappeja, jotka kyllä sattuivat - ja joita itsekin 70-luvun lapsena olen saanut. Vaikka tuskin jostain pikku näpäytyksestä mitään hyötyäkään on, jos se tosiaan tuntuu suurinpiirtein samalta kuin silittäminen. Tai no, kyllähän lapsi varmaan vähän säpsähtää.
Itse asiaan, muistaakseni pari numeroa sitten KaksPlus -lehdessä oli viittomisesta, joka on jonkinsortin trendi, ja jonka kautta voi kommunikoida lapsen kanssa jo ennen puheen kehitystä. Muistaakseni viittomista alettiin opettaa 7 kk lähtien. Kannattaa varmaan tutustua tuohon metodiin!
että ap. on jopa napauttanut päähän! Siis millä? Luunapilla vai avokämmenellä? Tuohan kuulostaa melkoisen brutaalilta menettelytavalta.
asiaa tähän! On TODELLA tärkeää, että ruumiillisesta kurituksesta vihdoin puhutaan avoimesti ja mitä enemmän, sen parempi! Lastensuojelun keskusliiton julkaiseman tutkimuksen myötä on "kissa" vihdoin nostettu pöydälle ja hyvä niin. Kunpa keskustelu jatkuisikin mahdollisimman pitkään, vain niin on mahdollista saada viimeistenkin epätietoisten nykypäivän sisvistystason mukaista tietoa lapsen ruumiillisesta kurituksesta ja sen vaihtoehdoista!
Se ei jotenkin käy järkeen että pieniä lapsia saa jonkun mielestä satuttaa, ja että se on heidän mielestään hyväksyttävää? Jos aikuisen ihmisen koskemattomuutta menee noin loukkaamaan niin siitähän seurais vaikka mitä! No piilossahan niitä lapsia tukistellaan ym.,harvemmin sitä julkisesti näkee.
Mun oma äiti antoi mulle YHDEN kerran vitsaa ja oikein kunnolla tukisti, ja se on ainoa asia jonka hänestä muistan (äiti kuoli kun olin 6 vuotias). Surullista.
Tuohan se onkin niin uskomatonta, että puhutaan lapsen velvollisuuksista ja aikuisen oikeuksista. Eli lapsen velvollisuus on toimia kuin robotti/ihmisen mieli ja jos ei toimi, niin aikuisella on oikeus tehdä mitä huvittaa lapselle. Ja tosiaan, jos tähän aikuiseen joku kajoaa, niin syytteet on takuulla tiskissä.
Surullista tosiaan nuo lapsuuden muistosi. Mutta hienoa, että olet itse osannut valita älykkäämmän tavan kasvattaa!
Minä sanon toistuvasti EI, kun kiellän. Lapsesta on tietenkin kiva kokeilla rajoja ja sitä, kuinka tosissaan on. Ensiksi hymyillään, mutta kun toistuvasti nostaa lapsen pois pistorasian ym. luota, parku tulee tottakai. On kyllä oppinut sanan merkityksen ja ei tarvi kuin mennä johtoja kohti, niin ei tarvi kuin nimensä sanoa, kun alkaa huutaan ja sätkiin. Sitten jos tarkkailen, mitä herralla mielessä, niin kääntyy itse katsoon, että missä se EI viipyy, että eikö mamma näekään, mitä hän aikoo. Jos on lähellä ja kiellän, vauhti vain kiihtyy, että ehtisi edes vähän koskea... Vasta kun olen miljoona kertaa kieltänyt ja taas menossa samaan paikkaan, voin näpsäyttää sormille, että EI on Ei ja sinne ei mennä.
kerroit melko tarkkaan tapahtumien kulun ja reaktiosi tilanteissa. Lopulta kerroit näpäyttäväsi sormille. Ihmettelen miksi et keksi mieluummin jotain muuta tekemistä lapselle ettei tarvitse aina palata sinne mikä tietysti kiehtoo mitä enemmän asiasta tehdään numeroa.
Kaappaa syliin ja kutittele sohvalla, kysy, että luetaanko kirjaa/mennääkö ulos/laitetaanko pyykit koneeseen tai vie ikkunan luo ja kysy, että mahtoiko siellä mennä kissa!
Malttia.
muutenkin, kun on vähän vaativampi tapaus tuo meidän lapsi. Eikä nuku päiväunia että jos meinaan mitään tehdä kotona itse, niin jostain on revittävä sekin aika, kun lapsi on hereillä sen ajan ku minäkin.
tutulle. :) Meillä myös on yksi lapsi melkoisen vaativa (lapsia 4 kpl). Mutta pärjätty on silti ilman sormille näpäyttelyä tms.. Uskallan väittää, että kekseliäisyys on kasvatuksen avainsanoja. Maltin lisäksi.
luunapilla opetat???!!! haluatko opettaa, että fyysisellä ylivoimalla viedään tahto läpi. kuulostaa ainakin minun kasvatusmenetelmissäni hurjalta. minä en ainakaan halua opettaa pienelleni, että väkivaltaan saa turvautua, jos muut eivät tee niinkuin itse toivoo. poikani täytti juuri 7 kk ja hyvin ymmärtää ei-sanan, vaikka en IKINÄ ole antanut luunappia. olen vain tuimasti kieltänyt (EN huutanut) ja sen jälkeen heti kehunut kovasti, kun on perääntynyt esim. takalta tai johdoista. jos häntä joskus hymyilyttää ja yrittää uudestaan, olen toistanut tiukasti ja pitänyt ilmeeni päättäväisenä ja kyllä lapsi tottelee. en siedä edes sitä, että lapsille huudetaan, saati sitten väkivaltaa.
Minkä takia kehut lastasi kun hän perääntyy takan tai johtojen luota. Mun käsittääkseni lasta ei pitäisi kehua tuollaisista asioista, mutta kukin taplaa tyylillään.
minä toivon, että lapsi tottelee minua mieluummin siksi, että tietää minun tulevan siitä iloiseksi (niin kauan, kun ei vielä itse ymmärrä miksi jotain ei saa tehdä) kuin että pelkäisi minua. tosiaan, kukin taplaa tyylillään. en minä kuitenkaan sivusta katso, jos joku puolustuskyvytöntä vahingoittaa. kun esim. meille tuli raskaana oleva vieras, joka tupakoi, käskin sammuttaa savukkeen ja sanoin, etten voi vaikuttaa siihen, mitä hän muualla tekee, mutta minun pihallani hän ei saa pienen lapsensa terveydellä leikkiä. sanoin myös, että äidin tehtävä on suojella lastaan, ei vahingoittaa ja tämä siis pätee myös tähän keskusteluun.
en ymmärrä miksi en kehuisi lastani, kun hän tottelee. tänäänkin kun kissan kupille oli menossa, ei tarvinnut kuin nätisti sanoa ei, ja heti hän totteli. kehuin taas ja olimme molemmat iloisia. rankaisua mieluummin pyrin opettamaan lapselleni oikeaa ja väärää onnittelemalla häntä oikeista valinnoista. iän myötä pystyn tietysti selittämään hänelle, miksi joitakin asioita ei saa tehdä. fyysinen rangaistus ei ole vaihtoehto meidän perheessä, sillä sekä lapsen isä että minä halveksumme ihmisiä, jotka käyttävät väkivaltaa heikompiaan kohtaan. en minäkään tahdo, että poikani aikuisena antaa minulle luunapin kun en tee mitä hän tahtoo. sitä paitsi luuletteko, ettei hän myöhemmin anna kavereilleen luunappeja, kun on kotona oppinut. siinähän fyysiset kurittajat sitten selitätte, että miksi yhtäkkiä niin ei saakaan tehdä.
Suomalaisten on tunnetusti vaikea kehua, mutta asiantuntijoidenkin mukaan yhtä nuhdetta pitäisi vastata 5 kehua. Miksi ei saisi kehua kun lapsi tekee oikein? En ymmärrä ollenkaan..
että yleistit sitten minutkin ruumiiliseksi kurittajaksi.. vai? En vaan ymmärrä,että minkä takia siitä pitää kehua jos lapsi tajuaa tulla pois vaarallisesta paikasta tai jos hän ymmärtää ei-sanan merkityksen. mielestäni se ei-sana riittää,eikä sitten tarvitse alkaa lasta ylistämään siitä,että hän tottelee. senhän pitäisi olla päivänselvää,että lapsi alkaa tottelemaan aikuisen kieltoa. kun lapsesi kasvaa ja hän ei kaupassa ala vunkumaan tai itkemään karkkia kun olet sen kerran kieltänyt niin alato hänelle siitä hyvästä jonkun ylistysvirren? en itsekään pidä siitä,että raskaana oleva ihminen polttaa,mutta hämhän on herranjumala aikuinen ihminen(yleensä) ja tekee itse omat valintansa eikä siihen tarvi mennä sekaantumaan.
Täällä taas näköjään riittää näitä jeesustelijoita ja täydellisiä äitejä..
"En vaan ymmärrä,että minkä takia siitä pitää kehua jos lapsi tajuaa tulla pois vaarallisesta paikasta tai jos hän ymmärtää ei-sanan merkityksen."
Jotta lapsi saisi ONNISTUMISEN KOKEMUKSEN! Niinhänme aikuisetkin toimimme kun saamme positiivista palautetta; mies kun sanoo, että ai kun olet laittanut kodin nätiksi, niin tulee hienot fiilikset ja halu pitääkin koti kunnossa! Jos ei kukaan huomaisi päivittäisiä imurointeja ja paikkojen järjestelyjä, niin voipi olla ettei niin välittäisi pitääkään paikkoja siistinä. Eikö?
Samoin se lapsi toimii; kun saa positiivista palautetta niin se innoittaa toimimaan vastaisuudessakin oikein. Totta kai!
Ei se lapsi (tai aikuinen) niistäkehuista piloille pääse, herran jestas! Hyvän itsetunnon kyllä voi saada, mutta se ei tietysti sovi tähän suomalaiseen konseptiin..
Kehuminen ei muuten ole mitään ylistämistä..
"kun lapsesi kasvaa ja hän ei kaupassa ala vunkumaan tai itkemään karkkia kun olet sen kerran kieltänyt niin alato hänelle siitä hyvästä jonkun ylistysvirren?"
Minä ainakin sanon kauppareissun jälkeen, että "äiti on tosi iloinen kun meni kauppareissu näin hienosti!" Ja lapsi muistaa nämä sanat piiitkään eikä ainakaan meillä karkkia kinuta muulloin kuin k.päivänä!
Miksi pitää olla niin kauhean negatiivissävytteistä tämä kasvatuskin?
Pelkäävätkö ihmiset oikeasti, että menettävät "otteensa" lapseen jos kehuvat tätä? Tsiisus.. Silloin kyllä voisi hiukan miettiä millä pohjalla suhde lapseen on!
"Täällä taas näköjään riittää näitä jeesustelijoita ja täydellisiä äitejä.." Ja sinäkö olet nettidiagnosoija? Vai puhuitko sittenkin itsestäsi..?
On se vaan kova pala joillekin jos toiset haluaa kasvattaa lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla! Minulle ainakin nämä omat lapset on niin rakkaita, että olen valmis tekemään heidän hyväkseen (en heidän puolesta vaan hyväkseen!) isompiakin tekoja kuin nyt joku kehuminen! Onneksi itsetunto kestää toiselle annetut kehutkin..
joopa joo.. mitäpä tuohon nyt voisi enää lisätä kun tuli niin täydellinen kommentti. hohhoijaa.
Oletkin varmaan ainut jolle ne omat lapset ovat niin kamalan rakkaita.
Minäkin kehun lastani,mutta en sotke sitä kehumista tähän ei-sanan merkityksen opetteluun. Ei ihan voi verrata tätä mies kehuu kotia tai sanotaan lapselle ei, pikkasen kaukaa haettua.
Niin lasten kasvatuksessa kuin eläintenkin koulutuksessa kiellot ja kehut liittyvät saumattomasti toisiinsa eli mielestäni olet väärässä.
Minkin opetan vauvalleni (n. 7kk) kieltoja, että kun hän tekee jotain väärää, sanon "ei" ja ohjaan hänet toisiin puuhiin kehuen häntä sitten siinä toisessa puuhassa. Sama pätee sitten esim. koiranpentuunkin eli jos pentu puree vaikkapa kenkiä, sitä kielletään ja kutsutaan pois ja palkataan kehuilla kun teki oikein. (Anteeksi, jos jotakuta ahdistaa lasten ja eläinten kasvatuksen vertaaminen, ne nyt vaan sattuvat muistuttamaan tosiaan aika lailla :) )
Ja sitten mitä tuohon rakastamiseen tulee: Ilmoittaudun toiseksi, joka raskastaa lastaan niin, että on valmis jopa kehumaan häntä ;)
vaan enpä ois sitä itse paremmin osannut sanoa. ------:lle vielä: ei, en väittänyt, että sinä kurittaisit lapsiasi ruumiillisesti. viestini loppuosa oli tarkoitettu niille, jotka niin tekevät (toivottavasti et kuulu tähän joukkoon).
Kerroin vain miksi kehun lapsiani, en toki väittänyt etteikö muillekin lapset rakkaita olisi. Ikävää jos tulkitsit sen jostain syystä väärin. :)
Minäkään en SOTKE kehumista ja ei-sanaa, vaan liitän kehun AINA kun on aihetta! Ja totta mooses silloin on aihetta kun pieni lapsi ymmärtää totella kieltoa!
Kaukaa haettua..? En verrannutkaan miehen kodin kehumista ja ei-sanan sanomista lapselle. Vaan miehen kodin kehumista ja äidin kehumista kun lapsi tekee oikein. Rehellinen ja ansaittu kehuminen on aina hyödyllistä, oli sitten kyseessä kuka tahansa! Koska pieniltä lapsilta ei voi vaatia samaa kuin isommilta, pieniä myös kehutaan pienemmistä asioista! Pienille pienet asiat kun on isoja!
Ohoh, olenpa saanut lähes sotatilan täällä aikaan. Ja kaikki siitä että olen tosiaan KOKEILLUT n.viikon verran tuota luunappia sormille EI-sanan kera!! Siksipä lähdin kysymään parempia keinoja... Ja tarkennuksena kirjoitukseeni: napautus päähän = kevyt luunappi kuten sormillekin, EI mitään lyömistä!
Mukana oli teiltä hyviäkin vinkkejä ja kannustusta siihen että pitää vain toistaa ja toistaa EI-sanaa, niin kyllä se opitaan sillä. Kiitos vinkeistä ja neuvoista!!
jutut yhdestä luunapista...käyttäkää maalaisjärkeä älkääkä lukeko niitä tilastoja,ja opuksia!Eipä ole minustakaan tullu tän hullumpaa vaikka olen taatusti saanu luunapin jos toisenkii.Eihän kukaan pahoinpitele lasta näpäyttämällä sormille,järki käteen!!!!
vastasit kuitenkin noin asiallisesti saapuneeseen vastausryöppyyn.tsemppiä!
kerta toisensa jälkeen tulee ilmi, että tässäKIN keskustelussa ruumiillista kuritusta kannattavat ne, jotka ovat siihen tottuneet jo omassa lapsuudessaan. Vaatii kai rohkeutta myöntää, että oma äiti/isä on tehnyt hölmöjä. Vaikka eihän sen tarvitse tarkoittaa, etteikö enää voisi rakastaa vanhempiaan tai että vanhemmat olisivat hölmöjä. Fiksu nyt vain tajuaa, että elämä oli erilaista 70-luvulla kuin nyt. Sivistys saapuu pimeimpäänkin nurkkaan lopulta ja lisääntyvä tietous myös kasvatuksessa mahdollistaa sen, että loputkin ruumiillisen kurituksen kannattajat oivaltavat tapojensa tarpeettomuuden ja hölmöyden.
Jos lukee tilastoja ja opuksia, niin sekö poissulkee "maalaisjärjen"? MIKSI? Eikö opiskelukin perustu teorian ja käytännön yhdistämiseen? Eikö saisi olla kiinnostunut lapsensa kasvatuksesta, niin että mielenkiinnosta lukee alan kirjallisuutta? Ei kukaan niitä pilkulleen noudata vaan oman suodattimen kautta. Sivistynyt ihminen lukee ja keskustelee, hankkii tietoa! Jos sinua kiinnostaa puutarhanhoito, niin on ok, että luet puutarhakirjallisuutta? Jos sinua kiinnostaa lastesi kasvatus, niin miksi ei olisi ok lukea ja pohtia sitä? Vai väitätkö olevasi valmis ja täydellinen kasvattaja? Parantamisen varaa ei ole? ;)
Hulluksi tuskin kukaan tulee luunapeista, mutta siitäkö tässä on kysymys? Ja jos pärjää ilmankin, niin miksi pitäisi alkaa käymään käsiksi? Hyväksytkö omalta pomoltasi luunapin jos et käyttäydy kuten hän toivoo? Hän ei ehkä ole osannut ohjata ja opastaa sinua, mutta kokee silti oikeudekseen purkaa harminsa käytöksestäsi nappaamalla sinua sormille.. Onko ok? Ainakin olisi enemmän samaa kokoluokkaa kuritettava ja kurittaja..
KUKA sitten on väittänyt, että luunapit ovta PAHOINPITELYÄ? Ruumiillista kuritusta ne ovat, halusit tai et.
siinä käsityksessä, että vasta 1,5-2- vuotias alkaa ymmärtää oikean ja väärän. 8 kk ikäistä tulisi mielestäni suojella vaaroilta, eikä ottaa stressiä, kun EI-sana ei tehoa... !!!!!
Vaikka tää ketju onkin jo räjähtänyt käsistä niin vielä haluan oman mielipiteeni sanoa.
Pieni lapsi (vauva vasta) ei ymmärrä sanan ei tarkoitusta. Parempi keino on nimenomaan kehua, kun osaa tulla pois kielletystä paikasta, lapsi (samoin kuin eläimet) oppii paremmin myönteisistä kuin kielteisistä keinoista.
En ole kasvatusopasäiti vaan joskus vähän psykologiaa koulussa lukenut, oman järjen avulla olen siis soveltanut oppejani.
Täytyy sanoa, että kun omaa lapsuutta miettii, niin paremmin on jäänyt mieleen kehut kuin haukut, itse olen saanut selkääni saman asian takia useita kertoja (tosin vähän vanhempana kuin 8kk) enkä niistä pahemmin mitään oppinut.
Ja parempi kuin toistella sanaa EI, jonka merkitys vähenee sitä mukaa kun sitä käytetään, on hyvällä yrittää ja vaikka kiinnittää huomio ihan muualle. Ts. keksiä mielenkiintosempaa tekemistä. Ja jos keittiön laatikot kiinnostaa, voi vaikka johonkin laatikkoon laittaa lapselle sallittuja esineitä tai vaikkapa hankkia laatikkolukot, jotka estävät lasta alkuunkaan pääsemästä laatikoille.
Siis pienten lasten perheissä koti sellaiseksi, että lapsella olisi mahdollisimman vähän kiusauksia pahoille teille. On itselle ja lapselle paras, jos ei tartte koko ajan olla torumassa...
Toiset laittaa kamat piiloon, ja toiset opettaa lapsen tottelemaan EI sanaa. Kyllä tommonen 8kk alkaa jo ymmärtää kieltoa kun sitä tarpeeksi usein toistaa.
se ongelma, että jos lapsi oppii siihen, että jossain laatikossa on hänen lelujaan, ei ymmärrä että seuraavassa ei ole. Eikä silloin välttämättä vähän vanhempanakaan tajua esim vieraisilla, että laatikoille ei mennä. Ja jos aina antaa muuta leikittävää, ei lapsi opi helposti, että joku tietty paikka todellakin on kielletty. Laatikkolukot sen sijaan on hyvä idea, lapsi oppii, ettei ne aukea hänelle ja kyllästyy jossain vaiheessa kokeilemaankaan niitä.
Ei mikään ole ärsyttävämpää kuin vierailulla olevat penskat, joilla ei ole pienimpiäkään käytöstapoja, esim. syöksyvät pöytään tyhjentämään sen herkuista ennen kuin heitä on edes pyydetty ja pöytää kunnolla katettu. Mutta eihän siinä ole lapsia syyttäminen, senhän tekevät mitä on kotona opetettu.
On totta, että lapset voivat käyttäytyä huonosti. Mutta ihan yhtä lailla kuin lapsi oppii sanan ei, lapsi oppii myös, mihin saa mennä ja mihin ei. Satuttaminen ei mielestäni kuitenkaan ole ratkaisu sanan opettamiseen! Ei ainakaan noin pienelle. Oppii kun oppii, ei tarvitse kuitenkaan ylireagoida. Kukin taaplaa tyylillään, mutta joku raja sentään!
tekee molempia. ;)
...olen syntynyt 70-luvulla, saanut luunappeja, tukkapöllyjä, risusta pohkeille...
tuskin kuitenkaan lastani "ojennan" samoin.
Enkä ole omille vanhemmilleni vihainen tai katkera. Se oli sen ajan käytäntö ja nyt on nyt, kuten kaikissa muissakin asioissa.
(esim. minä join jo parin kk:n ikäisenä ehtaa lehmän maitoa vedellä laimennettuna. Tuohan ei siis tulisi nykypäivänä kysymykseen lainkaan...)
Tälläisiä kirjoituksia lukisi mieluusti enemmänkin! Todellista rohkeutta on kohdata menneisyyden varjotkin ja osata jatkaa elämää ilman katkeruutta ja vihaa!
tuo sanomasi "tuskin kuitenkaan lastani "ojennan" samoin"... Siis et kuitenkaan ole asiastasi varma?
tämä koko viestiketju on. Joku luunappiko nyt tappaa ja aiheuttaa psyykkistä traumaa lapsen loppuelämäksi. On taas saanut viestin aloittaja aikaan mahtavat mittasuhteet asialleen.
Miksi koet tarpeelliseksi vääristellä ja extrasuperhyperliioitella? Vai menikö minulta se viesti ohi, missä väitetään luunapin TAPPAVAN JA AIHEUTTAVAN PSYYKKISTÄ TRAUMAA LOPPUELÄMÄKSI? Outoa, että joillekin vasta sillä on merkitystä, että lapsi kuolee tai saa isoja traumoja..
Edelleen olen älyttömän tyytyväinen, että ruumiillisesta kurituksesta puhutaan! Jotkut kun tuntuvat edelleen elelevän kivikaudella tämän asian suhteen...
Palasinpa katsomaan missä täällä mennään... ja hyvänen aika, olen kysymykselläni tosiaankin nostanut kissan pöydälle!!
Ehkä hyvä että asiasta keskustellaan näin netin kautta ja kirjallisesti, sillä tekstien perusteella vaikuttaa siltä että live-keskustelulla olisi muutamat ihmiset jo toinen toisensa kurkussa kiinni. Hui!
mutta sanon kuitenkin. Itse olen lapsuudessani (80-luku) saanut tukkapöllyä, luunappeja ja oikein kunnon vanhan ajan selkäsaunan vyöllä takamukseen niin ettei istua pystynyt. En ole tästä katkera enkä ajattele kokeneeni vääryyttä. Kurinpalautusta sain kun aihetta oli ja niin tulee saamaan myös oma lapseni. Tosin tuskin pystyn kunnolla vyöllä hutkimaan, mutta luunapit ja tukkapöllyt tulevat varmasti tutuiksi jos (kun) aihetta tulee. En tietenkään tarkoita vauvaikäistä lasta vaan vanhempaa, jonka pitäisi jo pystyä sääntöjä ymmärtämään. Meni siis tosi off topic.
Luin kirjoituksesi kohtaan "mutta sanon kuitenkin. Itse olen lapsuudessani (80-luku) saanut tukkapöllyä, luunappeja ja oikein kunnon vanhan ajan selkäsaunan vyöllä takamukseen niin ettei istua pystynyt." asti. heti sillä silmänräpäyksellä kun havaitsin, että kerrot lapsuudessasi saamasta ruumiillisesta kurituksesta, olin aivan VARMA, että teksti tulee jatkumaan kuten se jatkui.. "en ole katkera.. ansaitsin sen.. olin niin kauhea kakara ettei muu tehonnut.. vanhempieni oli pakko".
Tämä on aika surullista, sillä tässä on selitys sille miksi ruumiillinen kuritus istuu niin syvällä joissakin kasvattajissa; sukupolvelta toiselle periytyvä ruumiillinen kuritus vaatii katketakseen voimakkaan, rohkean ja älykkään kasvattajan.
Kuvaamasi tyylisuunta on (onneksi) myös tyypillinen; 70-luvun kasvatit ovat saaneet selkäsaunoja, mutta aikovat itse turvautua "vain" lievään ruumiilliseen kuritukseen kuten luunapit ja tukkapöllyt. Tosin jos asiaa jo etukäteen näin varmasti ilmaisee, niin voipi olla, että mopo karkaa käsistä. Ehkä se karkasi 70-luvun vanhemmillakin, vaikka alkuun kuvittelivat pärjäävänsä kevyemmällä käsiksi käymisellä.
"En tietenkään tarkoita vauvaikäistä lasta vaan vanhempaa, jonka pitäisi jo pystyä sääntöjä ymmärtämään."
Oletko tullut ajatelleeksi, että SINÄ olet vastuussa siitä miten lapsesi ymmärtää sääntöjä? Jos et osaa oikein ohjata ja opastaa, niin miten lapsi voisi ymmärtää? Vanhemman velvollisuus pitäisi opettaa ja ohjata, mutta jos tehtävästä luistaa tai ei muusta syystä selviä, niin onko oikein kostaa se lapselle?
Myös ongelmatilanteissa on mahdollista selvitä ilman käsiksi käymistä. Mietinkin MIKSI haluat turvautua luunappeihin ja tukkapöllyyn? Jos olisi olemassa toinen yhtä hyvä tai parempi keino, käyttäisitkö? Sellainen on.
Lapsen kasvatus vaatiin kekseliäisyyttä, kykyä ohjata ja opastaa, ilmaisutaitoja ja aikuismaista tunteiden hallintaa. Näillä pärjää lapsen kuin lapsen kanssa.
Kokemusta on sekä ammatin, että 4 lapsen äidin roolin puitteissa!!
Täytyy vain toivoa, että omat lapsesi kirjoittavat 30 vuoden kuluttua keskustelupalstalla, että "Tuskin pystyn pienempiini käsiksi käymään kuten omat vanhempani, mutta rajat tulen silti asettamaan."
Sinä olet saanut rankan ruumiillisen kurituksen, omat lapsesi lievän ruumiillisen kurituksen (tai ainakin suunnittelet tätä rikosta) ja toivottavasti omasi jo osaavat kasvattaa hyvätapaisia lapsia ilman ruumiillista kuritusta.
oikein suuttu!!!
en edes tiedä mitä tohon voisi kommentoida!!!!
Astu ulos pähkinäkuorestasi ja haistele kukkia!!!!
Jotkut mielipiteet kannattaa ihan selvästi jättää ilmaisematta,kuten tuo sinun kirjoituksesi,ja kaikkien muittenkin jotka luokittelevat luunapit ja tukkapöllyt samaan kategoriaan kun lasten hakkaaminen!!Jestas,HERÄTYS!!!!
on paljon ylimääräistä aikaa, kun viitsitte notkua ja tapella täällä tällaisesta asiasta. Jokainen lapsensa kasvattakoon, miten parhaiten taitaa. Kyllä sen sitten myöhemmin huomaa, onko ollut oikeat metodit. Miten ne sanonnat nyt menikään; sitä niittää, mitä kylvää, ja minkä taakseen jättää, sen edestään löytää... Ja lisättäköön nyt vielä, että minä en kurita lapsiani ruumiillisesti koskaan...
Mielestäni nykyajan tapa sulkea silmänsä lasten ahdingolta on sairasta! Jos naapurissa lasta lyötäisiin, niin takuulla soittaisin viranomaisille!! Kuka lasta puolustaa jos ei aikuinen? Kaikilla lapsilla ei välttämättä ole kotonaan aikuista, joka voisi häntä puolustaa. Kun aikuiseen ihmiseen kohdistuu rikos, hän kävelee poliisiaseman tiskille ja vaatii rikoksentekijän tilille. Lapsi ei pysty tähän.
Miksi niin harva on kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista?
Haluaisin vielä lisätä, että keskustelu ja tiedon hakeminen on sivistyneen ihmisen merkki. On vain hienoa, että tästä asiasta vihdoin keskustellaan sen oikeilla nimillä.
Mene siis ihmettelemään vastauksien paljouksia vaikka jollekin tositv:n kirvoittamalle ketjulle.. Miten sellaiseen on aikaa???
Jatkanpa nyt minäkin osaltani tätä pitkäksi venynyttä ketjua. Mielestäni lasta ei pidä koskaan, missään tilanteessa lyödä (eikä senpuoleen aikuistakaan, ei koiraa, kissaa, hevosta, eikä muitakaan luontokappaleita). Kasvattajan on pärjättävä hyvällä itsetunnolla, auktoriteetillä ja kekseliäisyydellä. Koirankasvattajana uskon, että lapseen pätee sama, kuin lemmikkeihin; loppujen lopuksi lapsi HALUAA miellyttää ja tehdä oikein. Silti tietysti lapsi kokeilee rajojaan, se kuuluu normaaliin kasvuun.Lapsi ei kuitenkaan tee sitä ilkeyttään tai tahallisesti koetellakseen vanhemman hermoja. Lapselle on asetettava rajat, muuten ollaan hukassa. Mutta rajat VOI asettaa ilman, että lasta satuttaa!
Itse olen saanut lapsena tukkapöllyä ja korvapuusteja, kerran jopa selkääni. Kurituksesta en niinkään muista kipua (olin aikamoinen rämäpää muutenkin). Sen sijaan päällimmäiseksi mieleeni jäi AHDISTUS ja jonkunlainen HÄPEÄ siitä, että minuun koskettiin näin fyysisesti. Ja että minuun koksenut henkilö oli se, johon maailmassa eniten luotin.
Itse en lastani lyö. Muutenkin 8 kuukautinen on tämän keskustelun ulkopuolella, koska kyseessä on VAUVA, jolla ei vielä aikoihin ymmärrä, että ÄITI satutti häntä hänen OMAKSI PARHAAKSEEN. Vauva ei ymmärrä, että veitsi on vaarallinen. Sen sijaan pikkuhiljaa tämänkin ikäiselle voi opettaa, mitä EI tarkoittaa. Edellä on ollut monia neuvoja ja esimerkkejä. Lapsi oppii ei:n sitten kun oppii, toiset nopeammin, toiset hitaammin. Kuten joku osaa pissata pottaan 1,5 vuotiaana, toinen vasta 4 vuotiaana. Vanhemman vastuulla on järjestää olot niin, että lapsen ympäristö on turvallinen. Esimerkiksi kannattaa valvoa, ettei lapsi kaupassa pääse käsiksi veitsihyllyn veitsiin (ymmärrän toki, että kyseessä oli kärjistetty esimerkki!). Aina vaaraa ei voi ennekoida, silloin täytyy vain toimia niin hyvin ja nopeasti kuin pystyy. Toisaalta miten alkuperäinen kih´rjoittaja toimii, jos lapsi esimerkiksi olisi vähällä jäädä auton alle juostuaan tielle (mikä tietenkin on kiellettyä)? Näpäyttäisi luunäpin sormille lapselle, joka itsekin on varmasti säikähdyksestä puolikuoliaana? Pientä lasta valvottava jatkuvasti. Lapsi on nopea, ja ehtii joka paikkaan. Jos pikkuinen ei nuku päiväunia, on äiti heliosemässä yrittäessään tehdä kotiöitä yms. samalla kun vahtii lasta. Tilanne yleensä helpottaa, kun lapsi kasvaa. Sillä aikaa kannattaa käyttää mielikuvitusta ja yrittää helpottaa tilannetta. Esim. kun teet ruokaa keittiössä, ota lapsi mukaan, sulje keittiön ovi ja järjestä lapselle kaapin alahyllylle sopivia leluja (kattilat, kannet, kauhat, purkit ja purnukat...). Sulje veitsilaatikot ja suojaa hella...
Kurittamalla 8 kuukautista lasta ruumiillisesti ei estetä häntä ryyppäämäsrä 12-vuotiaana tai pamahtamasta paksuksi 14-vuotiaana. Sen me tiedämme kaikki. Kasvatuksella pyrimme tämän estämään. Paljon vauikuttaa tietysti myös ympäristö ja lapsen luonne. Itse olen aina ollut ns. mallilapsi 9,7:n keskiarvolla.Käyttäydyin hyvin, olin ahkera ja luotettava. Nuorempana pahoja tehtyäni sain välillä (aika harvoin) ruumiillista kuritusta. En potkinut mummoja. Kuitenkin ryyppäsin 15-vuotiaana ja poltin tupakkaa 5 vuotta. Jos olisin saanut kännäilystä ja polttamisesta pari kunnon selkäsaunaa tuppivyöllä, olisiko se parantanut tapani? No ei varmasti.
Itsekin kasvattajana yritän parhaani asettaakseni lapselleni selkeät rajat. Joskus olen rajoista valmis joustamaan (viikonloppuna saa ehkä valvoa puoli tuntia pidempään tms.). Opetan lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä, myös heidän ruumiillista koskemattomuuttaan. Voin vain neuvoa, opettaa, opastaa ja ohjata. Viime kädessä lapseni tekee kuitenkin omat valintansa (siis vähän vanhempana kuin 8kk). Voin vain toivoa, että olen onnistunut kasvattajana luomaan terveen perustan hänen etiikalleen ja moraalilleen. Sataprosenttisen varma olen siitä, että ruumiillinen kuritus ei tee lapsestani oikeudenmukaista, rehellistä, lempeää, ymmärtäväistä kunnon kansalaista. Kyyllä sellaiseen tulokseen päästään jollain ihan muulla.
Viisasta tekstiä ettenkö sanos,ja samalla kannalla olen kanssasi!