Kyselisin sen verran lapinkoirasta,jotta kuinka kiihkeä se on painumaan porojen perään ja saako sen siitä kitkettyä.Vaelluskaveriksi sen haluan kun reissailen joskun kuukausiakin Lapissa ja Norjassa.Se tietysti auttaa kuulemma,kun asun yksin ja tulen olemaan 99% päivästä koiran kanssa alusta saakka.Seurailee uskollisesti jos puheisiin luottamista.Muuten kasvatus hommat hanskassa 5 ison koiran verran.
Hankkimassa
Suomen tai ruotsin lapinkoiraa
181625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
halua poroviettistä koiraa,niin älä osta paimensukuista.Meillä on lapinkoira,joka on ns. "näyttelylinjainen" lapinkoira.On useita kenneleitä jotka kasvattavat "näyttelylinjaista".Ruotsinlapinkoirista en sitten tiedäkkään.
Ei kaikki paimensukuiset ole poroviettisiä, ja toisaalta virallisenlinjan lapinkoirissakin on hyvin poronpaimennuskilpailuissa menestyneitä.
Aivan kuin "et halua" nicillä kirjoittanut jo sanoikin niin paimentaminen ei todellakaan liity välttämättä mitenkään siihen että onko koita paimen- vai näyttelylinjainen. Paimentaminen juontaa juurensa vuosien taa eikä se ole todellakaan "kitkeytynyt" pois näyttelylinjaisiltakaan. Itsellä näyttelylinjainen ja näyttely-/paimen linjainen ja molemmat paimentavat lehmiä ihan yhtä hyvin. Paimennustaipumusta ei saa kitkettyä pois mutta koulutuksestahan se vaan on kiinni päättääkö koirasi totella sinua vai rynnätä porojen perään :) Toisaalta joillain koirilla on kyllä kieltämättä niin vahva paimennusvietti että siinä ei paljon kielto ja kutsuhuudot auta.
Olen ymmärtänyt, että kaikissa lappalaisroduissa esiintyy jonkin verran voimakastakin riistaviettiä. Että jos koira heittäytyy kuuroksi, se saattaa myöskin ns "saalistaa" eikä paimentaa. Itselläni ollut muita paimenrotuja, ja kyllä se saalisvietti kaikilla on pinnemassa ollut kuin paimennusvietti.
lappalaisilla(koirilla):=)
enpä sitten tiedä mitä tapahtuisi jos lappalaiseni pääsisi irti kun se huomaa metsäneläimen.:)Ainakin se perään yrittää kovaa..
Tässä keskustelussa on iloisesti sekaisin käsitteet riista- ja saalisvietti. Puhutaan samassa yhteydessä molemmista vaikka ehkä tarkoitetaan vain toista. Riistaviettinen koira haistaa riistan tai sen jättämän jäljen lähtien seuraamaan riistaa näkemättä sitä. Saalisviettinen lähtee seuraamaan riistaa vasta nähtyään eläimen, esim. jos lintu pyrähtää lentoon, jänis juoksee karkuun. Kaksi täysin eri asiaa. Koira voi olla molempia tai pelkästään esim. saalisviettinen, jolloin riistan liikkuminen näkymättä ei aiheuta mitään erityistä.
Oma lapinkoirani on hieman riistaviettinen isoihin sorkkaeläimiin eli hirveen ja poroon. Haistaa ne kaukaa ja se näkyy selvästi. Nuorena lähti hirvien perään, mutta nykyään tottelee kieltoa, eikä lähde perään. Saalisviettinen on myös, mutta toisaalta eikö kaikki koirat ole sitä ihan luonnostaan? Sekin on parantunut koulutuksen myötä, eli jänis saa ponkaista liikkeelle, koira pomppaa samaan suuntaan, mutta palaa heti käskystä.
Vastauksena siis aloittajan kysymykseen: suomenlapinkoirasta saa erinomaisen reissukaverin luontoon, mutta se vaatii johdonmukaista työtä ja koulutusta. Sillä onko sukutaulu nk. paimensukuinen tai ei, ei ole mitään merkitystä. Koirat ovat kaikki yksilöitä, siitä on lähdettävä.
Omilta lappalaisiltakin toki löytyy riistaviettiäkin, vanhempi lappalainen tuo pihaan supeja ja piisameita yms. Nuorempi saa jäniksiäkin kiinni, on sen verran nopea poika. Toki joskus kyllä menee meidänkin koirilla tämä riista ja paimennus vietti sekaisin ja saattavat jäädä joskus haukkumaan hiehoja aivan kuin hirviä.
Yleisesti ottaen voidaan puhua saalisvietin hyväksi käyttämisestä silloin, kun käytetään palloa tmv koulutuksen apuvälineenä. Kovaa vauhtia poispäin liikkuva esine laukaisee saalisvietin. Yhtä lailla nopeasti lentoon ponkaiseva lintu tai läheltä lähtevä jänis laukaisee saalisvietin. Riistavietti, kuten selititkin, liittyy nimenomaan jäljestämiseen, ajamiseen, riistan etsimiseen ilman välitöntä näköhavaintoa.
Kun ollaan hankkimassa koiraa muuhun kuin metsästyskäyttöön, käsitteillä ei ole niin paljon väliä, kuin sillä, että jo koiraa hankkiessaan olisi olemassa edes jonkinlainen varmuus siitä, että koiran suvussa ei juurikaan esiinny taipumusta ajamiseen. Saalisvietti lienee koirassa sisäsyntyistä ja lajinomaista, sitä pysyy jonkin verran "virittämään" ja sen voimakkuus vaihtelee yksilöstä toiseen.
Itselleni on jossain määrin mysteeri, kun paimenkoirani lähtee hirven tuoreelle jäljelle tai äänen tai näköhavainnon perään, että haluaako se "paimentaa" (koiraa ei ole paimentamiseen koulutettu) vaiko saalisvietti sitä vie elukan perässä. Pääasia on, että koira tulee pian takaisin, jos käsken. Ei tarvitse jäädä kannonnokkaan odottelemaan.
..Mekin ollaan ottamassa Suomenlapinkoiraa. Tosi terveitä rotuja, tuskin porojen perään lähtee
ööh, mistäs päättelet ettei tilaisuudentullen lähde porojen perään?
Aika isosta rahasta voisin lyödä vetoa, että erittäin suurella todennäköisyydellä lähtee, ainakin niin pitkään, ennenkuin saatte koulutettua tottelemaan käskyjä kaikissa olosuhteissa.
en nyt kuitenkaan neuvoisi ketjun aloittajaa ostamaan "paimenlinjaista" lapinkoiraa.
Meillä tuo paimennusvietti näkyy esim. lenkillä toisen koiran ohittaessa,lappalaisemme "paimentaa" vastaantulevaa koiraa ilmiselvästi:)
Siis että mitenkä se paimentaa vastaan tulevaa koiraa? En ole ennen kuullutkaan tuommoisesta. Siis ihan mielenkiinnosta kysyn :)
tarkotus ei ollut kulostaa tyhmältä,mutta ihan tosissaan kun kauempaa tulee koira niin meikäläisen oma menee aivan maata pitkin ja painostaa vastaantulevaa katseellaan.Sitähän jotkut paimenkoirat tekevät.Vai olenko väärässä?
...vaanimista on tuo maahan painuminen ja tuijotus. Koira varautuun pinkaisemaan vastaantulijan kimppuun.
Ja paimensukuisen lapinkoiran käyttöominaisuudet eivät ole sen kummemmat kuin näyttelylinjaisen, suurin ero on ulkonäössä. Näyttelylinjaiset ovat hieman pystykorvamaisempia ja ryhdikkäämpiä, pörröisempiä kuin paimensukuiset.
Monet paimensukuisten kasvattajat ja harrastajat kyllä mielellään liittävät koiraan suuria superlatiiveja ja markkinoivat koiriaan nimenomaan käyttöominaisuuksin.
mitenköhän saisin pois tuon "ongelman"?Kun koira rupee "ryömimään" se menee ihan kuuroksi.Ja yleensä siitä tuleekin riitaa vastaantulevan kanssa.Mikäköhän sen laukaisee kun itse yritän mennä ihan muina miehinä ohitse enkä pääsyä koiraa toisen koiran luo vaan yritän pitää sitä toisella puolella.
Ehdollista se naksuun tai vaikka maiskaukseen ja palkitse aina kun se katsoo poispäin "vaanittavasta" kohteesta. Tuhat toistoa tai sinnepäin..
Niin, jäi tuosta edellisestä pois, että tuijottamalla paimentaminen on tyypillistä bordercollieille, lappalaiset paimentavat haukkuen.