Olemme tunteneet toisemme avomieheni kanssa n. 2kk:tta, muutin hänen luokseen 3 vkoa sitten.Hän on alusta asti ollut minuun todella rakastunut.. sanoo ettei mun parempaa oo, eikä haluu enää muita katellakaan, haluaa mun kans perheen, mun kans naimisiin...tunnen itseni todella rakastetuksi Hänen kanssaan, Hän tekee asioita koko ajan mua ajatellen..tunnen oloni prinsessaksi Hänen kanssaan joka päivä!
Mutta siis, onko tää aika Teidän mielestänne liian aikaisin kihloihin, siis lupauksena mennä naimisiin...?Hän ollut naimisissa.. minä en oo ollut edes kihloissa...ikäeroa 8v.Rakastan kyllä miestäni!
Mutta siis, onko tää aika Teidän mielestänne liian aikaisin kihloihin, siis lupauksena mennä naimisiin...?Hän ollut naimisissa.. minä en oo ollut edes kihloissa...ikäeroa 8v.Rakastan kyllä miestäni!
Vastaukset 12
Vanhimmat
kaikki omalla tavalla. opetelkaa tuntemaan ensiksi toisenne, jos siltä tuntuu niin siitä vaan
Kannattaa ihan rauhassa tutustua toiseen, sillä kysehän on lähes tulkoon ikuisesta lupauksesta. Kun oppii toisen tuntemaan perusteellisesti, niin sitä helpompi ja varmempi on alkaa rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.
kyllä se on minullakin niin, että tahtoisin mieheni kanssa perheen ja mennä kihloihin jne, mutta tiedän ettei hän ole valmis siihen, en painosta. rakastan häntä mutta annamme asioiden mennä omalla painollaan.
antakaa edes alkuhuuman mennä ensin ohi. miettikää sitten kun arki todella napsauttaa nilkkaan ja ensimmäinen ongelma tulee kohdalle.
Tuo aika on yleensä sitä alkuhuumaa jonka aikana on korviaan myöten rakastunut. Mä en olisi valmis menemään 2 kk seurustelun jälkeen naimisiin, joten en menisi kihloihinkaan. Tunteeko tuossa ajassa vielä toisen tarpeeksi hyvin jne.?
Jotain epäröintiä sinullakin asiassa on, kun tänne kirjoitit ja mietit, että onko liian aikaista? Menisin kihloihin sitten kun olisin varmempi asiasta. Mutta se on teidän päätöksenne ja teette niin kuin teistä parhaimmalta tuntuu.
tuntuu... Mutta mille sinusta tuntuu??? Rakastatko häntä? Mieti mitä itse tunnet. Ja ei sillä kihloihin menolla ole mikään kiire. Sano vaikka,että kun olette olleet vuoden yhdessä,niin sitten...pelivaraa kummallekkin, jos kaikki ei sujukkaan;)
Jos siltä tuntuu ja ei ole aiempia kolhuja paljon elämässä, niin rohkeahan rokan syö. Itse ajattelen näin, että turhakin varovaisuus voi joskus kostautua. Voi mennä ihan hyviä juttuja ohi. Mutta oma coolaus täytyy asiassa tehdä. Jos sulla jossain mielessä varoituskellot soi, niin kandee harkinta ottaa käyttöön. Mutta kaikkea hyvää!
Vaappero oli aikoinaan kihloissa viis kertaa ja meni sit vasta naimisiin 36-vuotiaana... vain kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Siis kolme kuukautta siitä kun näin koko ihmisen eka kerran.
Niin, yhteen muutettiin jo kahden kuukauden seurustelun jälkeen.
... ja niinhän siinä kävi, että ongelmia syntyi.
Voi paska ollaan oltu naimisissa vasta vajaa 18 vuotta ja nyt jo on liitto katkolla.
No voihan se jatkuakin... näkee kun elää.
Niin, että varokaa noita nopeita liittoja.
Voi noita aikoja... =)
Muistan kun tutustuin omaan kultaan vajaa kaksi vuotta sitten ja pian olikin jo avaimet toistemme asuntoihin jne. ja nyt ollaan asuttu 7kktta yhdessä... :)
Joillain suhde etenee nopeammin kuin muilla, mulle ois ollu kauhistus muuttaa ns. heti yhteen jne. mutta kukin taaplaa tyylillään, eikös juu.
Voi olla että olette toisillenne se oikea, kuka tietää. Voi olla, ettette olekaan. Alkuhuumassa tulee "hätiköityä" kun se toinen on NIIN i-h-a-n-a!!!
Voittehan te mennä kihloihin mennä jos siltä tuntuu, tietysti sinua askarruttaa muiden mielipiteet, minuakin mietityttäisi.
Meilläkin on 8 vuotta ikäeroa, tiedän, että joskus menemme kihloihin, mutta minä en ole valmis, eikä mieskään. Avokki on ollut kerran aiemmin kihloissa teininä, se rakkaus kesti vuosia, kunnes ero tuli.
Mutta jos teistä tuntuu, että mennään kihloihin, menkää! Hitot muiden mielipiteistä.
Ja tunnen ikäiseni pariskunnan joka muutti 2kkden seurustelun jälkeen yhteen ja menivät kihloihin, pian heille syntyy vauva. He tiesivät, että kyseessä ei ole hetken huuma. Ovat jo 4 vuotta oleet yhdessä, vaikka minkäs tiedän jos heille joskus ero tulee, kihlat purkaantuu...
Kihlaus on kaunis asia, kahden ihmisen lupaus mennä naimisiin ja elää yhdessä hautaan asti.
Onnea teille. :)
Erohan se voi tulla, vaikka ois tuntenut toisen 30 vuotta ennen kihloihin menoa.. Jos haluaa olla 100% varma, että se kestää loppuelämän, kun menee kihloihin/naimisiin, niin tehkää se sitten kuolinvuoteella. Muutenhan tästä elämästä ei koskaan tiedä :) Toiset tuntee vuoden, menee kihloihin ja hommaa koko hoidon, toiset tuntee 10v menee naimisiin ja erookin sitte parin vuoden päästä. Kaikkea on nähnyt, se on vaan siitä kiinni, mitä ite tekee, paskat muista ja niiden ajattelusta :D
tottakai meette kihloihin ja naimisiin jos siltä tuntuu!!!musta mikää aika jos noin vahvasti tuntee ei oo liian lyhyt!!
...että kuvailet vain, kuinka miehesi pitää sinua hyvänä, kehuu sinua, haluaa vain sinua jne... Mitkä ovat omat tunteesi?
Rakastatko ehkäpä vain palvonnan kohteena/prinsessana olemista? On eri asia nauttia siitä, että joku palvoo sinua kuin että rakastaa itse toista Ihmistä, ihan oikeasti.
Jos kuitenkin tunteenne ovat täysin molemmin puoliset, hieno homma! Ja siltikin odottelisin vielä jonkin aikaa ennen kihlautumista...
sanoisin simulle että jäitä hattuun kunnes ne sieltä sulavat! Mutta jokainen tekee omalla elämällään juuri niin kuin haluaa. Mutta itse katsoisin hiukan pidemmälle, onhan kuitenkin kysymyksessä lupaus olla toisen koko lopun ikää. Kannattaa puhua miehesi kanssa että haluat miettiä ja pohtia asiaa ja vaikka sanoa että tuumaillaan tätä uudestaan ensi keväänä :) silloin tunnet toisen paremmin, olet itsekkin saanut reilusti mietintä aikaa yms. Nyt kannattaa nauttia kun asiat tuntuvat olevan täydellisesti, koska joskus sinullekkin tulee aika jolloin näin ei ole. Pääasia että teet niinkuin parhaaksi näet!