Opiskelen nyt toista vuotta sosionomiksi (amk) ja pieniä epäilyksiä tulevasta työnkuvastani on alkanut pilkahtelemaan mieleeni. Olen yrittänyt mahdollisimman tarkasti rajata sosionomin ja sos.työntekijän työnkuvan eroja, mutta ikävä kyllä se ei vieläkään ole ihan täysin selvillä. Tuntuu, ettei koulussakaan osata vastata selvällä suomen kielellä esittämiini kysymyksiin, kapulakieli on ilmeisesti valloittanut opettajat!
Erityisen kiinnostunut olen lapsi-, nuoriso- ja perhetyöstä, etenkin lastensuojelu kiinnostaa. Olen viime aikoina kuullut kuitenkin sosionomien olevan kuitenkin vain ns. askasrtelun ohjaajia ja hiekkalaatikkovahteja (perhetyöntekijän hommissa) työssään. Siis muilta sosionomeilta olen näin kuullut. Jotenkin ei huvittaisi opettaa ihmisiä askartelemaan syyskortteja yms, kun tiedän pystyväni paljon tärkeämpäänkin ja vaativampaankin.
Amk:t mainostavat sosiaalialaa ties miten, mutta on vain alkanut tuntumaan, että nuo puheet ovat vain turhaa sanahelinää. Olenkin alkanut miettimään pitäisikö minun hakea yliopistoon lukemaan sos.työtä. Haluan kuitenkin, että työni on käytännöllistä tai ehkä ennemmin ihmisläheistä. Haluan vastuuta, mutta toisaalta en halua olla se "ylin päättäjä". Sos. työntekijällä on tämä vastuu ja se arveluttaakin minua. Toisaalta taas tuntuu, etä heitän hukkaan taitojani yms.
Mitä siis teen? Uskon, että tuleva harjoitteluni lastensuojelulaitoksessa selventää sitä, mitä haluan. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku haluaisi valottaa käsityksiäni näiden eri ammattien välillä ym.
Erityisen kiinnostunut olen lapsi-, nuoriso- ja perhetyöstä, etenkin lastensuojelu kiinnostaa. Olen viime aikoina kuullut kuitenkin sosionomien olevan kuitenkin vain ns. askasrtelun ohjaajia ja hiekkalaatikkovahteja (perhetyöntekijän hommissa) työssään. Siis muilta sosionomeilta olen näin kuullut. Jotenkin ei huvittaisi opettaa ihmisiä askartelemaan syyskortteja yms, kun tiedän pystyväni paljon tärkeämpäänkin ja vaativampaankin.
Amk:t mainostavat sosiaalialaa ties miten, mutta on vain alkanut tuntumaan, että nuo puheet ovat vain turhaa sanahelinää. Olenkin alkanut miettimään pitäisikö minun hakea yliopistoon lukemaan sos.työtä. Haluan kuitenkin, että työni on käytännöllistä tai ehkä ennemmin ihmisläheistä. Haluan vastuuta, mutta toisaalta en halua olla se "ylin päättäjä". Sos. työntekijällä on tämä vastuu ja se arveluttaakin minua. Toisaalta taas tuntuu, etä heitän hukkaan taitojani yms.
Mitä siis teen? Uskon, että tuleva harjoitteluni lastensuojelulaitoksessa selventää sitä, mitä haluan. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku haluaisi valottaa käsityksiäni näiden eri ammattien välillä ym.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun vertaa sosionomi (amk) aloituspaikkojen ja valmistuneiden määrää niin voi sanoa että hakoteillä ollaan, koska koulutuksen mukaisia töitä ei löydy kaikille.
Mutta taitaa tuo työllistyminen olla aika paljon alueesta kiinni. Mitä meidän alumneja on kuunnellut, niin ne on päässeet suoraan koulun penkiltä töihin. Ja vaikka olenkin vasta 2. vuoden opiskelija, niin osa luokallani opiskelevista pääsi ensimmäisen harjottelun jälkeen kesäksi töihin harjottelupaikkaansa.
MOLlin sivuilla sanotaan suunnilleen kaikista sosiaalialan ammateista sosiaalityöntekijää lukuunottamatta työllisyyden olevan heikko, mutta taitaa olla vanhaa tietoa..?
Parempaa tulevaisuutta sosionomille voi myös ennustaa juuri valmistuneen tutkimuksen perusteella, jonka perusteella sosionomien aloituspaikkojen määrä on sopiva, mutta sosiaalityöntekijöistä on huutava pula.
Luulisi tulevaisuudessa tarvittavan molempia, kun isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, vapauttavat työpaikkoja ja samalla itse tulevat huolehdittaviksi.
Aloittajan kengissä jos olisin, niin ehkä jatkaisin yliopiston loppuun.
Itse vasta haaveilen sosiaalialan opinnoista.
Äääh, sotkin johonkin toiseen kirjoittajaan, eihän aloittaja suinkaan yliopistossa ole vaan amkissa. Noh, mutta kuitenkin, se ja sama, kävisin amkin loppuun, olisin työelämässä ja jos siltä tuntuu niin lähtisin yliopistoon hankkimaan sosiaalityöntekijän pätevyyden, sellainen mahdollisuushan nykyään on.