menkääpä kuuntelemaan

-voi olla että siellä on ollut Pauli Rahkonen ja Asko Tynjälä,Pentin poika,joka on myöskin tulisieluinen, vanhurskauden julistaja !
-ja vanha Penttikin on voinut olla aiempina vuosina!
-kun terveys vielä oli parempi jne..

Tunnen Asko Tynjälän. Puuttumatta hänen herätyssaarnojensa sisältöön niin totean tässä, että hänen tapansa ajoittain suorastaan huutaa saarnapöntöstä kiusasivat minua.

Ajatukset siirtyivät isääni, joka tarkka-ampujana sodassa oli "menettänyt hermonsa" ja kasvatus tapahtui huutamalla ja uhkailemalla. Muistan kuinka kyyristelin jossain nurkassa isän karjuessa edessäni. Äitini on myöhemmin kertonut, että sain noiden huutamisten jälkeen remmiä, mutta en muista sellaista ollenkaan. Olin niin peloissani isän raivoavasta käytöksestä.

Kun tulin uskoon 17 vuotiaana ja luin raamatusta, että "niin kuin isä armahtaa lapsiansa niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä", mutta tuo lohdutukseksemme kirjoitettu paikka ei minua lohduttanut, kun minulla ei sellaista kokemusta ollut.

Tulin muuten uskoon, kun pikkuveljeni vei minut Kalevi Lehtisen pitämään telttakokoussarjaan. Hän puhui normaalilla äänellä ja sävyisästi kertoi Jeesuksesta, joka oli ottanut syntimme päällensä ja halusi nyt tulla jokaisen Häneen uskovan sydämeen asumaan ja antamaan syntimme anteeksi aivan henkilökohtaisella tavalla. Kesken hänen puheensa yhtäkkiä käsitin mitä pelastus on ja halusin tulla Jeesuksen omaksi. Illalla menin kirkkoon (Aleksanterin kirkko Tampereella oli illalla auki kaupungissa tapahtuneen nuorisokokouksen vuoksi), polvistuin alttarille, tunnustin syntini Jeesukselle ja pyysin Häntä tulemaan sydämeeni asumaan. Muistan kuin eilisen päivän, kun sanoin Hänelle, "että nyt saat tulla ja tehdä minulle mitä ikinä haluat (ja isäni kasvatustapojen tähden ajattelin, että Jeesus aluksi rankaisisi minua). 17.7.1971 kello 22.30 rukoilin tämän yksinkertaisen rukouksen syntien painolasti sisimmässäni ja muutamaa sekuntia myöhemmin poistuin Tampereen Aleksanterin kirkon puistoon sydän ylitsevuotavasti riemuiten. Entisenä ateistina en edes käsittänyt silloin, ylistäessäni Vapahtajaani, että olin syntynyt uudesti, ylhäältä. Tiesin vain, että "erästä toista Miestä" oli rangaistu tähteni, että minulla rauha olisi ja tällä Miehellä, Jeesuksella Kristuksella oli ollut valta antaa paljot syntini anteeksi pienessä ajanrahdussa. Kertoessani tätä sydämeni palvoo Vapahtajaani.

Asko Tynjälä on tulisieluinen julistaja, mutta evankeliumin voima on sanan saarnassa, ei äänen voimassa. Siksi nyt todistin tässä näin kuin todistin, mutta siunausta Askolle ja hänen vanhalle isälleen.

Ja siunausta Sinulle veljeni. Minkä nyt sanon niin sen ymmärrät vain Sinä kohdallasi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy". Ylistetty olkoon Herran nimi maailmanajoista toisiin, iankaikkisesti.

jukka.finland kirjoitti:

Tunnen Asko Tynjälän. Puuttumatta hänen herätyssaarnojensa sisältöön niin totean tässä, että hänen tapansa ajoittain suorastaan huutaa saarnapöntöstä kiusasivat minua.

Ajatukset siirtyivät isääni, joka tarkka-ampujana sodassa oli "menettänyt hermonsa" ja kasvatus tapahtui huutamalla ja uhkailemalla. Muistan kuinka kyyristelin jossain nurkassa isän karjuessa edessäni. Äitini on myöhemmin kertonut, että sain noiden huutamisten jälkeen remmiä, mutta en muista sellaista ollenkaan. Olin niin peloissani isän raivoavasta käytöksestä.

Kun tulin uskoon 17 vuotiaana ja luin raamatusta, että "niin kuin isä armahtaa lapsiansa niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä", mutta tuo lohdutukseksemme kirjoitettu paikka ei minua lohduttanut, kun minulla ei sellaista kokemusta ollut.

Tulin muuten uskoon, kun pikkuveljeni vei minut Kalevi Lehtisen pitämään telttakokoussarjaan. Hän puhui normaalilla äänellä ja sävyisästi kertoi Jeesuksesta, joka oli ottanut syntimme päällensä ja halusi nyt tulla jokaisen Häneen uskovan sydämeen asumaan ja antamaan syntimme anteeksi aivan henkilökohtaisella tavalla. Kesken hänen puheensa yhtäkkiä käsitin mitä pelastus on ja halusin tulla Jeesuksen omaksi. Illalla menin kirkkoon (Aleksanterin kirkko Tampereella oli illalla auki kaupungissa tapahtuneen nuorisokokouksen vuoksi), polvistuin alttarille, tunnustin syntini Jeesukselle ja pyysin Häntä tulemaan sydämeeni asumaan. Muistan kuin eilisen päivän, kun sanoin Hänelle, "että nyt saat tulla ja tehdä minulle mitä ikinä haluat (ja isäni kasvatustapojen tähden ajattelin, että Jeesus aluksi rankaisisi minua). 17.7.1971 kello 22.30 rukoilin tämän yksinkertaisen rukouksen syntien painolasti sisimmässäni ja muutamaa sekuntia myöhemmin poistuin Tampereen Aleksanterin kirkon puistoon sydän ylitsevuotavasti riemuiten. Entisenä ateistina en edes käsittänyt silloin, ylistäessäni Vapahtajaani, että olin syntynyt uudesti, ylhäältä. Tiesin vain, että "erästä toista Miestä" oli rangaistu tähteni, että minulla rauha olisi ja tällä Miehellä, Jeesuksella Kristuksella oli ollut valta antaa paljot syntini anteeksi pienessä ajanrahdussa. Kertoessani tätä sydämeni palvoo Vapahtajaani.

Asko Tynjälä on tulisieluinen julistaja, mutta evankeliumin voima on sanan saarnassa, ei äänen voimassa. Siksi nyt todistin tässä näin kuin todistin, mutta siunausta Askolle ja hänen vanhalle isälleen.

Ja siunausta Sinulle veljeni. Minkä nyt sanon niin sen ymmärrät vain Sinä kohdallasi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy". Ylistetty olkoon Herran nimi maailmanajoista toisiin, iankaikkisesti.

Lue lisää

-sellainen arka ja ujo sielu joka ei kestä "huutamista",isäsi käytöksen tähden...
-kuitenkin kun on kyse tulisieluisesta julistajasta joka on asiansa takana koko sielunsa ja sydämensä voimasta,niin ei se ole ollenkaan outoa että Innoittuessaan Pyhässä Hengessä,julistaja vähän, huutaakin jne..
-nuorempana Asko oli vielä sellainenkin että samalla hyppäsi aika korkealle, saarnansa aikana..
-se oli aika hyvää fyysistä kuntoa vaativaa toimintaa mieheltä joka on noin 190cm pitkä ja raamikas :-)
-julistajia on monenlaisia ja kuulijoita, myös !
-mutta Herralla on monenlaiset kalaverkot ja varmasti löytyy monellekkin se sopiva, kalastaja !
-siunausta kaikille :-)

uskossa tänään kirjoitti:

-sellainen arka ja ujo sielu joka ei kestä "huutamista",isäsi käytöksen tähden...
-kuitenkin kun on kyse tulisieluisesta julistajasta joka on asiansa takana koko sielunsa ja sydämensä voimasta,niin ei se ole ollenkaan outoa että Innoittuessaan Pyhässä Hengessä,julistaja vähän, huutaakin jne..
-nuorempana Asko oli vielä sellainenkin että samalla hyppäsi aika korkealle, saarnansa aikana..
-se oli aika hyvää fyysistä kuntoa vaativaa toimintaa mieheltä joka on noin 190cm pitkä ja raamikas :-)
-julistajia on monenlaisia ja kuulijoita, myös !
-mutta Herralla on monenlaiset kalaverkot ja varmasti löytyy monellekkin se sopiva, kalastaja !
-siunausta kaikille :-)

Lue lisää

Tässä asiassa emme ole eri mieltä. Kerroin vain, että Askon tapa toi mieleeni Isäni vihaista käytöstä, mutta tämä johtui siis omista lapsuuden kokemuksista.

Jokainen julistaja on oma persoonansa. Ratkaisevaa ei ole se, kuiskaako hän, puhuuko tavanomaisella äänellä vai huutaako. Julistuksen sisältö on tärkeintä.

Kasvuiässä kokemani huutamalla esitetyt uhkaukset vaan vaikuttavat siihen, että kuuntelen mielelläni rauhallisesti saarnaavia evankelistoja.

Jumalan siunausta Sinulle.

jukka.finland kirjoitti:

Tunnen Asko Tynjälän. Puuttumatta hänen herätyssaarnojensa sisältöön niin totean tässä, että hänen tapansa ajoittain suorastaan huutaa saarnapöntöstä kiusasivat minua.

Ajatukset siirtyivät isääni, joka tarkka-ampujana sodassa oli "menettänyt hermonsa" ja kasvatus tapahtui huutamalla ja uhkailemalla. Muistan kuinka kyyristelin jossain nurkassa isän karjuessa edessäni. Äitini on myöhemmin kertonut, että sain noiden huutamisten jälkeen remmiä, mutta en muista sellaista ollenkaan. Olin niin peloissani isän raivoavasta käytöksestä.

Kun tulin uskoon 17 vuotiaana ja luin raamatusta, että "niin kuin isä armahtaa lapsiansa niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä", mutta tuo lohdutukseksemme kirjoitettu paikka ei minua lohduttanut, kun minulla ei sellaista kokemusta ollut.

Tulin muuten uskoon, kun pikkuveljeni vei minut Kalevi Lehtisen pitämään telttakokoussarjaan. Hän puhui normaalilla äänellä ja sävyisästi kertoi Jeesuksesta, joka oli ottanut syntimme päällensä ja halusi nyt tulla jokaisen Häneen uskovan sydämeen asumaan ja antamaan syntimme anteeksi aivan henkilökohtaisella tavalla. Kesken hänen puheensa yhtäkkiä käsitin mitä pelastus on ja halusin tulla Jeesuksen omaksi. Illalla menin kirkkoon (Aleksanterin kirkko Tampereella oli illalla auki kaupungissa tapahtuneen nuorisokokouksen vuoksi), polvistuin alttarille, tunnustin syntini Jeesukselle ja pyysin Häntä tulemaan sydämeeni asumaan. Muistan kuin eilisen päivän, kun sanoin Hänelle, "että nyt saat tulla ja tehdä minulle mitä ikinä haluat (ja isäni kasvatustapojen tähden ajattelin, että Jeesus aluksi rankaisisi minua). 17.7.1971 kello 22.30 rukoilin tämän yksinkertaisen rukouksen syntien painolasti sisimmässäni ja muutamaa sekuntia myöhemmin poistuin Tampereen Aleksanterin kirkon puistoon sydän ylitsevuotavasti riemuiten. Entisenä ateistina en edes käsittänyt silloin, ylistäessäni Vapahtajaani, että olin syntynyt uudesti, ylhäältä. Tiesin vain, että "erästä toista Miestä" oli rangaistu tähteni, että minulla rauha olisi ja tällä Miehellä, Jeesuksella Kristuksella oli ollut valta antaa paljot syntini anteeksi pienessä ajanrahdussa. Kertoessani tätä sydämeni palvoo Vapahtajaani.

Asko Tynjälä on tulisieluinen julistaja, mutta evankeliumin voima on sanan saarnassa, ei äänen voimassa. Siksi nyt todistin tässä näin kuin todistin, mutta siunausta Askolle ja hänen vanhalle isälleen.

Ja siunausta Sinulle veljeni. Minkä nyt sanon niin sen ymmärrät vain Sinä kohdallasi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy". Ylistetty olkoon Herran nimi maailmanajoista toisiin, iankaikkisesti.

Lue lisää

että et tunne sympatiaa sellaisia kohtaan, jotka muistuttavat sinua jostain ikävästä asiasta.
Minä en ole koskaan kuullut Tynjälä, olen vain kuullut hänestä. En minä arvosta huutamista huutamisne vuoksi. En itseasiassa muista kuulleeni yhtäkään hyvää saarnaa, joss olisi huudettu...
Kiitos sanoistasi, ja ymmärränhän minä, mitä sillä tarkoitat... Kunpa olisin kestävä sen asian suhteen...

uskossa tänään kirjoitti:

-sellainen arka ja ujo sielu joka ei kestä "huutamista",isäsi käytöksen tähden...
-kuitenkin kun on kyse tulisieluisesta julistajasta joka on asiansa takana koko sielunsa ja sydämensä voimasta,niin ei se ole ollenkaan outoa että Innoittuessaan Pyhässä Hengessä,julistaja vähän, huutaakin jne..
-nuorempana Asko oli vielä sellainenkin että samalla hyppäsi aika korkealle, saarnansa aikana..
-se oli aika hyvää fyysistä kuntoa vaativaa toimintaa mieheltä joka on noin 190cm pitkä ja raamikas :-)
-julistajia on monenlaisia ja kuulijoita, myös !
-mutta Herralla on monenlaiset kalaverkot ja varmasti löytyy monellekkin se sopiva, kalastaja !
-siunausta kaikille :-)

Lue lisää

Asko puhuu kovaa ja korkealta, huutaa ihan sikana!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Asko puhuu kovaa ja korkealta, huutaa ihan sikana!!!!

IHAN HIRVEE HUUTO!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Asko puhuu kovaa ja korkealta, huutaa ihan sikana!!!!

Asko voi lyödä vaikka turpaan, kädet yleensä nyrkissä. Vahingossa siis huitaista, jos kuulija tuppaa liian lähelle. Kädet kun käy aika kovasti ja aikamoinen tuo syliväli.

L.Sundströmin esille tuoma linkki (Mitä Henki seurakunnalle sanoo/Pentti Tynjälä) on kuuntelemisen arvoinen. Suosittelen jokaiselle uskovaiselle. Saarna ilmeisesti jää kesken, ainakin omalla koneellani, mutta kestää noin 28 minuuttia ja on raamatullista opetusta. Kyllä iloitsin tämän vanhan saarnamiehen julistuksesta.