paras aika?

omia mielipiteitä kun halusit niin tässä on minun: en menisi kihloihin ennenkuin olisin seurustellut vähintään pari vuotta ja siitä ajasta ollut vuoden avoliitossa, että ehtii elää sitä tavallista arkea tulevan mieheni kanssa. suurin osa elämästähän on sitä arkea niin se pitäisi ehdottomasti kokea ennenkuin sitoutuu loppuelämäkseen...

Mun hyvä ystäväni seurusteli 4kk kun meni kihloihin joskus huhtikuussa ja ens kesäkuussa häät ja nyt on jo lapsikin tulossa... Et minkäs sitä tunteilleen voi! Ja jostain olen vielä lukenut, että kihlausaika virallisesti olisi 6kk-vuosi...(jotain vanhankansan juttuja) Ihan virallinen pakollinen kihlausaikahan on viikko, mikä menee esteiden tutkintaan.

Kyllä se suht turhalta hössötykseltä tuntuu mennä naimisiin vain intin takia... olkoon rakkautta kuinka paljon tahansa.

Jotenkin tuntuu ettei tässä nyt ihan mietitä mitään budjettia (jossei pappa betaalaa), kun "ah rakkaus on niin suurta".

On sitä ennenkin tavattu niitä naisia/miehiä, jotka muutaman kuukauden seurustelun jälkeen menee naimisiin ja saa turpiinsa sitten vuoden naimisissaolon jälkeen.

Olisko kuitenkin syytä olla vähän aikaa kihloissa ja ottaa sitten vaikka intistä lomaa, jos se naiminen oikeasti tuntuu hyvältä (muutenkin kuin vain romanttiselta haaveelta). Siinä saa kivasti sitten lomaa ja luultavasti ehtii järjestämään yhteisen asunnon, varmaamaan kirkon/maistraatin ja lohduttamaan vanhemmat.

Saattaa käydä myös siinä miettimisajalla niin, että tulee mieleen siirtää niitä häitä vähän senkin vuoksi, että tosiaan saa järjestettyä unelmiensa häät (vaikkei paikalla olisikaan kuin todistajat)...

Se oli vaan MUN mielipide, mutta uskoisin, että pienellä funtsimisella (ja ehkä vanhempien/sisarusten/kaverien konsultoinnilla) löytyy suht samanlainen ratkaisu.

noin 4 vuoden kuluttua.

intti aikaa ei lasketa. ja kolme menee seurusteluun.
Olette vielä niiiiiiiiin nuoria, kadutte hätäilyjänne vielä moneen kertaan.

No, ensinnäkään en 7kk jälkeen kihloihin menisi (vaikka siitä niin kovasti muka haaveilin kun oli meillä 7kk takana).. heh. Naisten unelmia, tiedättehän.

Et tossa kertonu, että ootteko sen 7kk seurustellu vaan, vaiko tuntenu jo sitä ennen? Noh, kuvitelman saa että sen ajan noin ootte tuntenu.

Ei oo väärin että surusteluaika on lyhempi kun kihlaus.. tiedän niiiin monia jotka on mennyt kihloihin ja siinä elelleet kihloissa.. ja myöhemmin vasta naimisiin. Tarkoituksena tosiaan kylläkin se naimisiin meno, ei ns. "teinikihlat".

KUITENKIN itse olen sitä mieltä koko kosinnan kanssa, että pitäisi kokeilla ensin yhdessä asumista ja arkea.. miten se sitten sujuu ja tuleeko toisesta uusia puolia. Kun sitten kuitenkin poksahtelee toinen vierelle jokapäiväsesti.. ja sitähän se naimisiin menokin on, yhdessä elämistä.

Mitä jos olette jo kihloissa ja onnellisina siitä että naimisiin olette menossa ja kaikki tuntuu niin varmalta, MUTTA kun muutatte saman katon alle niin huomaatte että minkälaisia sottapytty suohirviöitä ootte toistenne mielestä..? ehkä toisen naamavärkki ei enää miellytäkkään?

Ei noilla kihlautumis-naimisiinmeno jutuilla pitäisi leikkiä.. vaikka sitä valitettavan usein nykyään tehdäänkin.

Itse olisin varma jo että haluan naimisiin tämän omani kanssa.. yhdessä asuskellaan ja suht. pitkä seurustelu jo takana. Eli tuskin mitään uutta siitä enää tulee =) Tämä toinen osapuoli vaan on niin sitä "vastaan".. on tuosta puhuttu, mutta ei tunnu miellyttävän naimisiinmeno idea häntä. Mut en kiireile.. tuntuu vaan niin sitoutumiskammolta ja se pelottaa, heh. NAISTEN MIETTEITÄ, tiedättehän.

Mut se oli mielipide täältä, teiltä omanne. Jatkakaa.

Ja onnea kihla-naimisiin kuviosta.. nauttikaa toisistanne, suohirviöt =) hehehe.