Miten on rakkaus vammaisen kanssa.
Miten on rakkaus
piipana1
594986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Noe ei kai siinä mitään ihmeellistä ole.... Joitain fyysisiä rajoitteita on, mutta ne on voitettavissa.... Ei sitä seurustella pyörätuolin kanssa, vaan ihmisen kanssa jolla sillä liikkuu... enkä käytä vammainen sanaa vaan liikuntaesteinen
Olen samaa mieltä sun kanssa.
ukkomies, rouva suuttuis! :D
Niinkö tekee sinulle
Juuri niinkuin kaikenlaisten muullaistenkin ihmisten kanssa,eipä eroa mitenkään.
Turhaa korostaa vammaansa,ei se ole ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia.
Siitä kumminkin puhutaan paljon, että vammaiset on laitettu kuten omaan luokkaansa En pidä siitä olleenkaan.
Voisitko tarkentaa millä tavoin "vammaiset on laitettu omaan luokkaansa"?
Tämä siis puhuttaessa nimenomaan rakkaudesta ja rakastamisesta,minä en näe siinä eroa "terveen" ja "vammaisen" välillä.
Tarkoitan siis fyysisesti vammaisia.
Tervetuloa muuten palstalle keskustelemaan!Olet Piipana1 uusi kasvo ilmeisesti täällä :)!
Olen kokennut sen, kun olen tuolla treffi suomi24. kysytään miksi olen joutunut pyörätuoliin ja toimiiko mulla seksi. Tästä tulee vähän kumma olotinne. Olen vastannut mulla toimii. On kävelläkin vaikeuksia seksiin asioissa, mutta ei heiltä kysytä näin suoraan
Kyllähän suora kysymys noin intiimistä aiheesta on toki epäkohtelias ja tökerö,olen samaa mieltä.
Ymmärrän kyllä myös että se kysymys saattaa päällimmäisenä tulla mieleen jos nimittäin joku on panoseuraa jostain treffeistä hakemassa.
On kiva, kun ymmärrät minua. Ei ole ollut kivaa lukea suopaa pano hommasta. Kyllä minusta pitää ensin tutustua, ennen kuin alkaa seksiä tekemään toisen kanssa.
En minäkään pidä, mutta totuus on totta.
kyllä niitä jolle on erojakin ja eikä ole terveitä vaan he ovet käveliöitä joilla voi olla paljonkin sairausia.
Katso totuutta silmiin jo.
Terveeseen siskooni kun vertaan niin sikäli eroaa meidän rakkaudet että minä en ole mennyt miesteni kanssa naimisiin ja enkä ole hankkinut lapsia. Jotenkin olen kokenut niin että vammassa on minulle ihan tarpeeksi huolta ja haastetta tähän elämään.
Tällainen ajattelu on muuten kovin yleistä meidän vammaisten joukossa. :)Puolensa kaikessa.
Minkälainen ajattelu tapa.
ns. vammattomalla on sinkkuna elo niin hauskaa, että siinä jää partnerit valitsematta ja perheet perustamatta, onhan siinäkin haastetta.
Siis tuo, kun kirjoittaja kertoi että vammassa on tarpeeksi, ettei ole ajatellut perustaa perhettä tai esim. mennä naimisiin.
Olen ollut onnellisessa liitossa, joka päättyi mieheni kuoleman
Nuorempana ajatteli että parisuhde ja perhe tulee sitten kun näkee miten opiskeluissa ja muuten elämässä pärjää. Ehkä se on jonkinlaista varman päälle pelaamista, asia kerrallaan tyyliä. Vaikka toisaalta tietää että pitäisi elää tässä hetkessä ja toteuttaa haluamansa asiat heti, huomenna se ei enää välttämättä ole mahdollista.
Mää aion vammasta huolimatta perustaa perhee 2-4 lasta. ja miten niin vammasta on jo tarpeeksi huolta? Ei mulle ainakaan. Ei vamma mua estä, eikä SAA estää tekemästä mitä haluun
minulta olisit voinut udella, miten on rakkaus terveen kanssa. Itse olen ihan tarpeeksi vammainen, ettei ihan mikään kosmeettinen juttu ole. Pian on 30 vuotta rakkautta riittänyt, eikä vieläkään muuta tee kuin syvenee.
Meillä minun vammani ei ole ollut mitään pääasia suhteessamme, vaan kyllä vuosien myötä kremppoja tulee ns. terveellekin. Yhteinen rakkaus auttaa niissä, ja kaikissa muissakin asioissa. Miestäni en pidä muuten outona, kuin luulen hänen olevan "tavista" älykkäämmän, kun vamma ei estänyt häntä rakastumasta minuun. Muistan opiskeluaikoina, kun eräs tyttökaverini sanoi, että hänen veljensä ei varmaan menisi kanssani naimisiin. Meinasin sanoa, onneksi en sanonut, etten minäkään niin tyhmää miestä huolisi.
Ihmisen ominaisuudet ovat kaikilla erilaisia. Se, ettei toisen vamma estä kanssakäymistä, vaatii vain hieman tavallista enemmän viisautta. Sitä paitsi, kuten jo kirjoitin, ei se naimisiinmenoajan priimakunto aina jatku hamaan ikuisuuteen.
Eikös vammaisen kanssa hengaaminen vaadi enemmän suvaitsevuutta kuin älykkyyttä?
mottoni kirjoittaa, että älykkyys lisää suvaitsevaisuutta. Oikeastaan ovat tietyllä tavalla synonyymeja. :)
Minusta tyhmä ei osaa olla suvaitsevainen. Puhun nyt vain hieman yli puolen vuosisadan kokemuksella omassa elämässäni.
Laita vaikka ilmoitus treffi suomi24 ja, että olet liikuntarajoitteinen, niin sitten tiedät miten kävelevät ihmiset suhtauttuvat sinun.Yksi kirjoitti minulle olet rohkea, kun uskallat olla treffi suomi24 puolella Minäkin olin onnellisessa liitossa se päättyi mieheni kuoleman. Se on totuus ettei monetkaan kävelevat ihmiset arvosta liikuntarajotteiksia ihmsiä. Valitan.
tähän on pakko kommentoida, että on paljon myös KÄVELEVIÄ, liikuntarajoitteisia. Viestistäsi saa sen käsityksen, että kaikki liikuntarajoitteiset käyttäisivät vähintään pyörätuolia.
nykyäänhän yli puolet avioliitoista päättyy eroon..
ehkä joissain tapauksissa vamma voi jopa pitää avioparit yhdessä? Mitä mieltä olette?
Tuo on totta..
Itse olen seurustellut myös vammaisen kanssa. Olen sitä mieltä, että meitä yhdisti jokin, jota ei taas suhteessa "terveen" miehen kanssa ollut. Hankala selittää. Kai se on jonkinlainen yhteisymmärrys. Omaa vammaa ei tarvinnut puolin ja toisin selitellä. Sai ihan oikeasti olla sellanen kun on. :)
Itse en ole huomannut samaa. Olen kävelevä liikuntavammainen ja ihmiset kohtelevat minua kuin ketä tahansa muuta. Minulla on hyviä ystäviä vammattomien joukossa ja pärjään opinnoissani ja olen pärjännyt töissäni, tosin en työskentele juuri tällä hetkellä.
ja kävelevän liikuntavammaisen liikkuminen on monesti paljon kauheampaa katsottavaa ulkopuolisin silmin kun pyörätuolia käyttävän liikkuminen. Lapset juoksevat marketeissa karkuun, melkein äitiä huutaen. Itsekin joskus pelästyy kun näkee oman pelikuvan kaupan näyteikkunasta kadulla kulkiessaan, toltako näytän liikkuessaanJ. Eli kävelevällä liikuntavammaisella ei oo yhtään sen helpompaa parinmuodostus operaatiossa ku pyörätuolikäyttävälläkään voi olla päinvastoin.
Kyllähän yleensä rakastutaan ihmiseen eikä vammaaan. Kokonaisuus ratkaisee.
-Rämpylä
Minkä ikänen olet. Asutko vielä kotona.
ole rekattua nicciä.
Enpä oikein halua "terveitten" mielipidettä itsestäni näiltä foorumeilta kysellä, kun tuntuu, että täällä on aika paljon ikävää mielialaa.
Vaikka sairauden aiheuttama liikuntavammani on aika paha, kävin kouluni aivan tavallisessa koulussa, sen aikaisessa kansa- ja oppikoulussa olin ainoa vammainen. Yliopistossakaan en muita tainnut nähdä.
Työsarkanikin oli suuressa toimistossa, jossa en koskaan kokenut nurjaa suhtautumista vammani takia. Puheista en tiedä, jos niitä oli jossain. Ainoat ihmettelyt vammastani sain kokea, kun ostimme kesämökin maalta, ja naapurin vanhapoika tuli muutaman rohkaisuryypyn nautittuaan kysymään, mikä minua vaivaa. "Kerran kertoi käyneensä kaupungissa, mutta se olikin riittänyt siltä saralta?!" :)
Kun pitkää avioliittoa ajattelee, kyllä siinä niitä vikoja ja sairauksia tulee kaikille, ei se siloiteltu kävely ja muu ulkokuori ikuisesti kestä. Mutta kun silti jaksaa laskea leikkiä ja puhua, se on meillä riittänyt.
23, en.
Onnea sinulle.
Vammaisten eläkkeet pienenee, kun menevät naimisiin?
rakkaudesta. En huomannu moista tulojen pienenemistä, mutta eiköhän se sama kaikille jotka saavat kelalta jotakin yhteiskunnan tulonsiirtoja, että niitä tasotellaan kelan puolesta. jos sitä yhteen muutetaan. Ei ole varmaan halpa pitää kahta huushollia pystyssä, jos vain yks on käytetään.
että moni vaikeastikin vammainen käy töissä, jolloin tuosta ei ole haittaa.
Tämä on tosi asia ja minusta ikävä asia. Pitäisi vammaisten saada mennä naimiisin, eikä silti tarttisi pienettu eläke. Ei ilma rahakaan tule toimeen. Miksi yhteiskunta on näin epäoikeuden mukainen vammaisia kohtaan.
Kuuleppas koko ikäni oon pyörätuolissa istunu ja täytyy sanoa, että helvetin hyvin menee... Alttarille ei kukaan kieltäis menemst, ystäviä on terveiden puolelta paljon jne jne... Jos sä nyt ton ruikuttamisen lopettaisit ja alkaisit elämään... Ongelmat on nyt sun omassa päässä...
sitä vähäsistään ja viimeisistään luopumaan. Yhtälailla ne vaikeavammaiset työssäkävijät saavat kelalta niitä yhteiskunnan tulonsiirtoja hoitototukee sun muuta. Ei nyt tuttavapiirissä ole ketään "oikeissa töissä" käyvää vaikeavammaista.
Ihan totta..Sun kanssa samaa mieltä olen kyllä täysin. Korvien välistä kaikki kuitenkin lähtee ja ongelmia varmasti löytyy jos niitä oikeen etsimällä haluaa etsiä ja sitä kautta hankaloittaa elämäänsä..
vuodessa kovin muuttuneet. Oma prossani oli niinä vuosikymmeninä, jotka aivan normaalissa työssä kävin 80%. En kyllä saanut mitään eläkkeitä palkkani lisäksi. Tosin en kaivannutkaan. Invaliditeettini alensi hieman veroa, siinä kaikki yhteiskunnan antama apu. Enkä kyllä ollut meidän kaupungissamme ainoa työssäkäyvä vaikeavammainen.
Tietenkin lukuunottamatta autoveronpalautusta, jota sitäkin yhtä kertaa lukuunottamatta piti anoa valituksen kautta.
antaa ruikuttaa, jos tuntuu niin pahalta. Hienoa, että sulla menee noin hyvin, mutta...kaikilla ei mene, ruikutti tai ei.
Onnea sinulle. Minä pidän silmä auki ja pidän huoleen asiosta ise. En älä unelmien maailmassa.
Mä en elä missään haavemaailmassa vaan mä olen oppinut elämään ilman katkeruutta ja ruikuttamista... Juuri tuo sun valittaminen ajaa sata-nolla ihmiset pois ympäriltäsi.... Ja kyllä ne on huolenaiheet terveilläkin... Et sä voi laittaa sosiaalisia ongelmias vamman piikkiin...
En usko että kukaan täällä elää unelmiensa mailmassa,kannattaa silti muistaa että unelmien mailma tämä mailma ei ole terveillekään.
Sen sijaan että tuntuu etsimällä etsivän valituksenaiheita kannattaisi ehkä miettiä mitkä ongelmat nyt sitten vammasta johtuvatkaan,mitkä eivät?
Jokaisella on vaikeuksia oli terve tai vammainen,mikään ei ole rasittavampaa kuin tyyppi joka etsii syrjimistä joka tilanteesta..sieltäkin missä sitä ei ole.
Sama juttu kuin jos vaikka musta ihminen tulee pummaamaan tupakkaa eikä sulla edes ole,eli et vois kellekään antaakaan.Mutta koska et anna saat hirveät rasistisyytökset päin naamaasi,vaikkei pummaajan värillä olis ollut mitään väliäkään.
Mulla on hyvin asiat. Mulla on kaunis kesämökki, talo ja auto ja takanapäin onnellinen avoliitto. Se päättyi avomieheni kuoleman. Asun Ruotsin puolella. Sain aikaan sen minkä halusinkin täällä palstalla. Hyvää syksyä teille kaikille.
Nyt on pakko kysyä että mitä halusit saada aikaan? :/
että ruotsiassa on vammaisten elo on leveämpää. Esim. ruotsalainen yhteiskunta satsaa monin kymmenkertaisesti henkilökohtaiin avustajiin kun suomi. Se on sit toinen juttu mitä sillä turvatulla elämällä oikein tekee jos rikas sisältö puuttuu.
Puhut kaunisti, mutta ei ole ystäviä silloin vain, kun minua tarvitaaan. Olen kyllä asiallinen ja ystäviällinen ja olen korkeassa virassa. Minä ruikuta vaan uskallan sanoa suoraa asiat. Katso sinäkin asioita silmästä silmään.
Olen suorasanainen ja rehellinen tosi asioille, enkä ole mikään ruikuttaja.
Voi sua pikkuista. Et tiedä minusta mitään olen naurava ja iloinen psykologi, joka uskaltaaolla oma itse. Olen EU:ssa toimija jäsen ja ympärillä on ihania ihmisiä. Voi hyvin kun et uskalla tehdä mitään muuta kuin haukua ihmistä. Tee töitä vaikka vammaisten hyväksi. Siinä on sinulle hommaa paljon, eikä jää aikaa toisten moittimiseen
sitä on niin monenlaista. Olen aikaisemmin täällä jo kerrana vastannut yli 30v on yhhteiseloa takana lapsia on pari kappaletta, molemmat olemme vaikeasti liikuntarajoitteisia, mutta ei tuo tahtia haitanne.
Meillä on paljon hyviä ystäviä ns. taviksien maailmasta ja myös ei taviksien maailmasta. Oletan, että monet asiat ovat kyllä siitäkin kiinni miten itse tähän elämiseen suhtautuu, jos aina valittaa, ei sitä kukaan jaksa kuunnella ei edes kaverit.
Ei se tietenkään täältä keppien maailmasta ole helppo ketään neuvoa, jokainen tekee elämässään omat päätöksensä itse, ovatko ne sitten oikein tai väärin se vain on.
Itse asiassa en tiedä enää itsekään mistä kirjoitan taisin mennä aiheen ohikin, mutta hyvää elämää kaikille.
jo ennen yötä? Missä on oma valinta?
Älkää mieltäkö itseänne kuuluvaksi "vammaisten" tai "liikuntaesteisten" ryhmään. Ei sellaista ryhmittelyä tarvise tehdä.
Ette ole yhtään sen kummallisempia yksilöitä kuin jalkansa kipsiin katkoneet.
Toisilla tämä välitila kestää kauemmin kuin toisilla.
Lähtökohtaisesti olemme kaikki ihan samanlaisia ihmisiä ja yhtälailla rakastettavia, rajoituksistamme huolimatta. Toisilla niitä rajoituksia vain on enemmän päässä kuin ulkoisesti.
sain käydä vammastani huolimatta terveiden koulua. Myös työni on ollut ihan tavallisessa, kunnioitetussa virastossa.
Ehkä tämän takia myös mieheni on ihan tavallinen, terve suomalainen.
halu kuulua johonkin ryhmään ja jokainenhan kuuluu moneen erilaiseen ryhmään, esim. asuinpaikan ja ammatin ja pukeutumisen ja musiikkimaun mukaan. Täällä vammaisten keskustelupalstalla on mukava kuulua vammaisten ryhmään. Ei ryhmissä mitään vikaa ole :).