Ihminen, jota rakastin ja jota olen ikinä rakastanut enemmän kuin mitään, hylkäsi minut mitään sanomatta ja mitään tapahtumatta, vaikka häntä kuukauden olen jo odottanut vain toivoen, että hän ottaisi yhteyttä ja vastaisi minulle. Että olisi sanonut vaikka jättäneensä.
Kaikki tämä muun pitkällisen kivun ja tuskan päälle, mutta mulle tapahtu äsköttäin jotain tosi outoa.
Vasta nyt olen huomannut, etten enää herääkään öisin ikävään ja kyyneliin, kuten aiemmin.
Huomaan, etten enää oikeasti välitäkään kenestäkään, lähimmäisistäni, ystävistäni.. ..en välitä itse asiassa enää mistään, kaikki tuntuu samantekevältä roskalta, kuten opiskelunikin, joka syöksyy alas kuin lehmän häntä.
Sydän ei enää tunne katkeruutta, ei rakkautta, kipua, ja tämä rakkaanikin on mulle nyt kuin kuka tahansa pulliainen.
Pitää sanoa, että tuntuu ihan pirun hyvältä.
Olo on vahvempi kuin koskaan ja pystyn mihin tahansa.
Ei tunnu enää kylmältä niissä haavoissa joita olen saanut.
Ainoa asia, joka on ollut päällimmäisenä mielessä, on terävä ja nopea ratkaisu oikeaan paikkaan ja aikaan, jonka jälkeen millään maallisella ei ole enää merkitystä.´
Ihmettelen, eivätkö useimmat huomaa, kuinka nopeasti ja helposti kaikki tuskat ja ongelmat katoavat, kun vaan uskaltaa kestää ohimenevän hetken?
Kaikki tämä muun pitkällisen kivun ja tuskan päälle, mutta mulle tapahtu äsköttäin jotain tosi outoa.
Vasta nyt olen huomannut, etten enää herääkään öisin ikävään ja kyyneliin, kuten aiemmin.
Huomaan, etten enää oikeasti välitäkään kenestäkään, lähimmäisistäni, ystävistäni.. ..en välitä itse asiassa enää mistään, kaikki tuntuu samantekevältä roskalta, kuten opiskelunikin, joka syöksyy alas kuin lehmän häntä.
Sydän ei enää tunne katkeruutta, ei rakkautta, kipua, ja tämä rakkaanikin on mulle nyt kuin kuka tahansa pulliainen.
Pitää sanoa, että tuntuu ihan pirun hyvältä.
Olo on vahvempi kuin koskaan ja pystyn mihin tahansa.
Ei tunnu enää kylmältä niissä haavoissa joita olen saanut.
Ainoa asia, joka on ollut päällimmäisenä mielessä, on terävä ja nopea ratkaisu oikeaan paikkaan ja aikaan, jonka jälkeen millään maallisella ei ole enää merkitystä.´
Ihmettelen, eivätkö useimmat huomaa, kuinka nopeasti ja helposti kaikki tuskat ja ongelmat katoavat, kun vaan uskaltaa kestää ohimenevän hetken?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosiaan, se ei vain aina ole niin helppoa kaikille, helppoa se olisi semmoiselle joka on suosittu ja kylmä, noita sasioita ei onneksi aina voi yhdistää mutta suosittu on usein semmoinen että heti uutta suhdetta kehii ja hautaa murheet sillä.
Et kai aio itsemurhaa tehä? Se mulla nimittäin tuli ekana mieleen tosta tekstistä.. Se ei kannata, sen mä sulle sanon. Ei kannata, ei sitten mitenkään. Kaikki perheenjäsenet ja kaikki muut.. Ne joutuu sit kokemaan sen tuskan minkä sä jättäsit taakses, oisko se sitten kiva? Ja se on luovuttamista, se on periks antamista, se on itsensä pettämistä. Ei siitä mitään voita, ei se oo yhtään hienoa. Kukaan ei ajattele niitä hyvällä jotka itsensä murhaa. Kaikki vaan miettii, mikä silläki oli ja syyttää itteensä, että päästi sen toisen menee niin helpolla eikä huomannu sen kipua.
Jos et meinannu itsemurhaa tolla viestillä niin oon pahoillani saarnasta. Mutta tuo vaan vaikutti kovin kiertotieltä.. :P
Luuletko tosissasi että kuollutta ihmistä kiinnostaa mitä muut hänestä ajattelevat? Jokaisella on oikeus hengittää, jokaisella on oikeus olla hengittämättä.
Eihän kuollutta varmaan kiinnostakkaan, mutta onhan tyyppi elossa kuitenki ennen ku kuolee, eikö? Siispä hän vois silloin ajatella, mitä toiset joutuu kokemaan jos hän itsekkyydessään menee tappamaan ihtesä. Tietty voi noin ajatella että "Jokaisella on oikeus hengittää, jokaisella on oikeus olla hengittämättä" mutta ootkos ajatellu, että kellään ei oo oikeutta satuttaa toisia ihmisiä? Jos sitten henkilö käyttää ekana tuota oikeuttaan olla hengittämättä, hän satuttaa toisia ihmisiä tekemällä niin. Kumpi sitten on tärkeämpää, asioiden selvittäminen eläessään ja toisille vähemmän kivun aiheuttaminen koska ei käytä oman käden oikeutta lopulliseen lähtöön vai se, että saa kyllä tapettua itsensä mutta aiheuttaa kohtuutonta murhetta, avuttomuutta, surua, pelkoa, ajatusta "en riittänyt hänelle" jne? Niin, siinä on miettimistä, vaikkei nämmä sinulle.
väitätkö että itsemurhan partaalla olevaa ihmistä kiinnostaisi mitä muut tuntisi hänen kuolemastaan? Jos hänellä olisi edes sellaisia ihmisiä joiden pelkäisi surevan hän tuskin harkitsisi itsaria.
pitäisikö minun aina olla juuri se joka välittäisi muiden ihmisten murheista vaikka en ole ikinä saanut mitään takaisin? vaikka kellään ei ole oikeutta satuttaa toisia niin silti kaikki satuttaa silmittömästi toisia eivätkä he aina huomaa sitä. Mitä väliä sillä olisi jos itsekin tekisin yhden kerran samoin? tuskin kuolemani ketään edes satuttaisi. jos joku minusta välittää niin hän osaisi kunnioittaa päätöstäni ja ymmärtäisi, että tein miten tunsin parhaaksi. se on itsekäs joka ei ymmärrä sitä.
Nyt oon liian väsyny vastaamaan kunnolla mutta jos nyt aivan oikein ymmärsin niin.. En väitä että niitä kiinnostaisi mitä muut tuntisi hänen kuolemastaan. Mutta tiedän moniakin joita on satuttanut valtavasti se, kun läheinen on tehnyt itsarin. Ei itsarin tehnyt varmaan ymmärtänyt että hänellä läheisiä oli, niin ainakin nämä ihmiset tuntevat.
Kyllä. Sinun pitäisi olla se joka välittäisi muiden ihmisten murheista, mutta tietenkin myös omistasi. En kuitenkaan väitä että sinun pitäisi ainoastaan tehdä niin, myös minun, perheeni, ystävieni, sinun perheesi, ystäviesi, muun suvun, tuttavien, paikkakuntalaisten, saman maalaisten, eurooppalaisten ja koko maailman ihmisten pitäisi tehdä näin. Mutta ehei, ei vaan tee. Siksipä jonkun pitää pystyä aloittamaan. Näyttämään muille, että vaikka kuinka huonoista lähtökohdista lähdetään, voi siitä seurata jotain todellista hyvää, voi selviytyä ja pystyä aiheuttamaan parhaimmillaan oikean hyvintekemisen aallon. Kyllä minä tiedän miten paha maailma on, mutta jos jotkut edes yrittäisivät tehdä siitä paremman..
Tietenkin on kaikki ajattelutavasta kiinni. Jos haluaa ajatella että kaikki on turhaa, kaikki on pahaa, millään ei ole väliä kun muutkin tekee niin, minä olen tärkein, muut tulevat sitten jne. niin ymmärrän että voi kokea asiat eri tavalla kuin ihminen, joka pyrkii ajattelemaan kaiken positiivisesti ja rakentavasti. Tiedän kuitenkin senkin että ei aina jaksa tehdä niin. Silloin olisi hyvä jos olisi joku toinen joka auttaisi nousemaan takaisin jaloilleen. Mielestäni nimittäin ihminen on liian arvokas hukattavaksi. Jos on itsekästä ajatella näin niin olen sitten itsekäs. Ei mahda mitään.